Featured Slider

Ryhmä Hau-mekko



Ryhmä Hau-teemalla jatketaan. Koska Ryhmä Hau synttärit eivät tietenkään ole mitään ilman kunnollista juhlamekkoa, oli kutsuille saatava Ryhmä Hau-mekko

Yhdistimme isoisoäidin luona vierailun ja käynnin kangaskauppaan ja yhteistuumin ostettiin tulevaan mekkoon sopiva kangas. Vaihtoehtona oli pinkkejä ja turkooseja kankaita, joista tytär valitsi turkoosin. Minulla oli jo visio siitä, minkälainen mekosta tulisi, mutta valmista kaavaa en tähän hätään mistään löytänyt.


Joten tästä mekosta tuli elämäni ensimmäinen vaatekappale, jota muokkasin niin paljon, että siinä ei ole mitään jäljellä alkuperäisestä kaavasta. Riskillä mentiin, sillä kangasta olin varannut vain 80 cm ja jos olisin epäonnistunut ja pilannut koko mekon, olisi tyttären päivä pilalla ja harmitus olisi ollut suuri. Ei paineita onnistumisen suhteen siis!

Tavoitteena oli tehdä frillamekko. Pohjakaavana oli Jujunan peplum-kaava, jota lähdin muokkaamaan. Pitkien hihojen tilalle lyhyet, hihoihin lyhyet frillat, paidalle lisämittaa mekkopituuteen, yksi helmakappale lisää ja alkuperäisen helman muokkaus. Lopputulos oli ihan onnistunut, vaikka parannettavaa olisi ollut. Frillojen rypytys jäi laihanpuoleiseksi ja hiukan lisäpituutta helmaan ei olisi ollut pahitteeksi, mutta pääasia oli että päivänsankarille kelpasi.




Kelpasi jopa sen verran hyvin, että hän oma-aloitteisesti halusi ottaa mekosta kuvat, eikä sovitusta ja kuvien ottoa varten tarvinnut pahemmin suostutella tai lahjoa.

Nyt kun pohjatyö on tehty, samalla kaavalla voisi surauttaa tytölle useammankin kesämekon, jos ne lämpöiset päivät vielä vaikka palaisivat.

Ryhmä Hau- synttärit

Toukokuu on meidän perheessä yhtä juhlaa, kun saman kuun puolelle osuvat vapun ja äitienpäivän lisäksi myös lasten syntymäpäivät ja toisen lapsen nimipäivä. Lapset ovat onneksi vielä niin pieniä, että ainakin sukulaisille järjestettävät syntymäpäiväjuhlat voi pitää yhtäaikaa, helpottaa huomattavasti juhlajärjestelyissä, kun järjestettävien juhlien määrä vähenee.

Tänä vuonna tytär sai aiemmin keväällä elämänsä ensimmäisen kaverisynttärikutsun ja se tarkoitti tottakai sitä, että sellaiset oli hänenkin saatava pitää. Äiti oli tosin haaveillut, jos olisi vielä yksi vuosi saatu juhlia vain sukulaisten kesken, mutta kolme vuotta täyttänyt tytär päätti toisin.

Viiri taiteiltiin tyttären kanssa yhdessä.




Meille ei Frozen-mania (äidin suureksi helpotukseksi) ole ainakaan toistaiseksi saapunut, vaan lastenkutsujen teemaksi tytär halusi Ryhmä Haun. Se on tällä hetkellä SE juttu. Hän tietää kaikki hahmot, hokee tunnuslauseita ja leikkii vahtitornia.  Me muutkin olemme hahmojen nimet tässä sivussa oppineet ja sen verran olen itsekin perillä, että tyttären lempihahmo on Samppa. Pikku Kakkosen Ryhmä Hau-jaksoa odotetaan kuin kuuta nousevaa ja ne harvat kerrat, kun tabletti otetaan esiin on selvää, mikä ohjelma laitetaan pyörimään.

Ryhmä Hau-synttäreitä alettiin siis suunnittelemaan jo keväällä, vaikka toteutus sitten loppujen lopuksi kaikkien muiden kiireiden keskellä jäikin aika viime tippaan. Viimeisen viikon ajan tytär kysyi joka ikinen aamu herättyään, joko tänään on Ryhmä Hau synttärit. Niitä odotettiin siis pitkään ja hartaasti ja kerrattiin ketkä kaikki kutsutaan vuoden tärkeimpiin juhliin.

Odotukset olivat siis korkealla ja paineita luotiin äidillekin. Kakku piti olla ja sydänkakkua (=porkkanapiirakkaa sydänkoristeilla), muuhun tarjoiluun sain vapaat kädet toteutukseen.



Koristeita tehtiin vielä edellisenä iltana ja synttäripäivän aamuna, osa koristeita oli vanhoja, joita on käytetty jo aiemmissa juhlissa. Ilmapallojen ja tekstibannerin lisäksi diy-koristeita oli viiri (joka tehtiin tyttären kanssa yhdessä) sekä punaiset pompomit. Visiot synttäreiden koristeluista olivat tosin huomattavasti toteutuneesta poikkeavat, sillä aikarajoite tuli tässä(kin) vastaan. No, ainakin tyttö oli fiiliksissä koristeista ja sehän on pääasia.

Tarjottavien määrää karsin loppumetreillä ja lopuksi täytekakun, mustikka-vanilja-valkosuklaa-täytteillä, ja porkkanapiirakan lisäksi pöytään päätyivät "melonihirviö", murotaikinasta tehdyt luu-piparit ja popcornia. Ehkä seuraavalla kerralla pääsee revittelemään paremmin niin tarjoilujen kuin koristeidenkin suhteen.



Suunnitelmat kakun suhteen olivat lennokkaat ja materiaalejakin koristeluun oli hankittu ties mitä. Sokerimassakuorrutteen sijaan mentiin mustikkaisella kakuntäytteellä, jota jäi yli. Jälkikäteen ajateltuna mustikka ei välttämättä ole se paras ratkaisu lastenkutsuihin..


Koska vieraat olivat kaikki myös kolmevuotiata, ei varsinaista ohjelmaa kutsuilla ollut. He saivat vapaasti leikkiä keskenään ja lisäksi olin etukäteen valmistellut pienen askartelun, jonka sitten kutsujen loppupuolella yhdessä äitien avustuksella tytöt askartelivat. Idean kertakäyttölautasista tehtyihin naamareihin bongasin netistä, Made in Kerman-blogista. Niistä tuli loppujen lopuksi hauskoja, ideaa voisi jalostaa johonkin muuhunkin askarteluun.





Kotiin lähtiessä tytöt saivat pienet yllätyspussit. Nykyään vallalla olevan trendin vastaisesti, olin hankkinut pusseihin vain muutamalla eurolla pientä kivaa. Omasta mielestäni Amerikasta rantautunut perinne lahjoa myös vieraita kalliilla lahjoilla on ... no vähän ... outo, joten näin meillä tällä kertaa. Tärkeintä näissä kemuissa on kuitenkin lasten yhdessäolo ja leikit, ei mitkään lahjat. Ei synttärisankarin saamat eikä vieraiden yllätyspussit. Kaiken kaikkiaan, alun epäilyistä ja vieraskadosta huolimatta, juhlat olivat onnistuneet. Illalla meillä oli yksi erittäin väsynyt päivänsankari (ja päivänsankarin pikkuveli), meinattiin myöhästyä maanantai-aamun kerhostakin kun tyttö nukkui aamulla normaalia pidempään, herättelyistä huolimatta.

Saa nähdä millä teemalla ensi vuonna kutsut järjestetään! :)

Keittiöpuutarhan kevätkylvöt

Vihdoin se kunnon kevät saapui meille! Tai tuntuu oikeastaan siltä, että tänä vuonna lämmin kevät hypättiin kokonaan yli ja siirryttiin suoraan kesään.




Kylmästä keväästä johtuen lähes kaikki kasvit ovat kasvunsa suhteen myöhässä, ensimmäisiä krookuksia sai odottaa normaalia kauemmin, meidän pihan tulppaanit tuntuvat kasvattavan vain lehtiä ja hiirenkorvatkin tuntuivat ilmestyvän puihin vasta ensimmäisen kunnon lämpimän päivän jälkeen eli eilen. Moni muu kevätkukkija on normaalista aikataulustaan myöhässä ja tuntuu että nyt kahden viime päivän aikana ne ovat ottaneet kasvupyrähdyksen.

Jos kevät tuntui tulevan myöhässä niin oli tämä puutarhurikin tänä vuonna myöhässä. Keittiöpuutarhan kevätkylvöt tein vasta vajaa viikko sitten, vaikka viime vuonna olin melkein kuukausi aikaisemmin liikkeellä. Nurmikon kevätlannoitus on edelleen tekemättä, pensaiden ja omenapuiden leikkaus venähti reilusti toukokuun puolelle ja perennojen ja pensaiden lannoitus on edelleen tekemättä. No, kai tässä vielä ehtii, kaikki kasvit ovat kuitenkin lähteneet vasta kasvuun.

Vanhat lusikat ovat loistavia kylttejä kylvöksille, kestävät säätä kuin säätä.


Keittiöpuutarhan laatikoihin sain viimeisetkin siemenet kylvettyä alkuviikosta. Suurin osa jo aiemmin, ainoastaan herneet ja kehäkukat kylvin myöhemmin. Nyt laatikoista harsojen alta löytyy kolmea eri lajia salaattia, kahta eri lajia porkkanaa (pyöreää ja "normaalia"), mangoldia, retiisiä, rucolaa, kahta eri lajia hernettä. Niin ja tietenkin sipulia. Yrteistä kylvin monivuotisten ruohosipulin, lipstikan ja kirvelin lisäksi persiljaa ja korianteria. Kesäkukkia hyönteisiä ja tuholaisia torjumaan istutin niin ruukkuihin kuin laatikoihinkin, samalla kaavalla kuin viime vuonnakin. Eli samettikukkaa, kehäkukkaa ja krassia. Pariin ruukkuun lisäksi auringonkukkia ja lisäksi pieneksi aidanteeksi tuoksuhernettä. Mahtava kukka muuten myös maljakossa, vaikka eniten pidänkin kukista kun ne kasvaa maassa ilostuttamassa.

Sisällä esikasvatuksessa on vielä kesäkurpitsaa ja kurkkua, jotka toivon mukaan itävät ja pääsen istuttamaan nekin jo piakkoin.

Raparperi otti kasvupyrähdyksen lämpimien päivien saavuttua. 



Tänä vuonna siemenkylvöjen osalta mentiin aika samoilla linjoilla kuin viime vuonnakin ja melkein kaikki siemenet olivat viime vuoden pussinloppuja. Viime vuonna ostettujen pussien päiväykset riittivät ja tänä vuonna ostamaan jouduin ainoastaan niitä herneitä ja kehäkukkaa. Ainoa, mikä viimevuonna kasvatetuista ei päässyt enää jatkoon oli lehtikaali. Viime vuonna ne kasvoivat kyllä komeiksi ja olivat hienon näköisiä, aluksi. Kunnes kaaliperhosen toukat löysivät ne. Sen jälkeen ne olivat täynnä toukkia, niitä oli satoja, jopa tuhansia. Lopulta niiden nyppimisessä meni hermo, lähtivät sekä kaalit että toukat. Hyväähän lehtikaali on, mutta jos vielä joskus niitä laitan kasvamaan, ne tarvitsevat melkein oman kasvulaatikon, jonka saa tiiviisti peitettyä verkolla, jonka läpi tuholaiset eivät pääse. Tällä haavaa ostan lehtikaalini suoraan kaupasta, ilman toukkia.





Kaikkea en kuitenkaan siemenestä tänäkään vuonna kasvattanut. Koska aikaa (ja tilaa) esikasvatukseen ei juuri ole, ostin lisäksi valmiina sitruunamelissan ja timjamin, jotka laatikoiden sijaan ajattelin istuttaa ruukkuihin. Haaveissa on saada yrttiruukuille oma hylly, jota voisi täydentää kesän mittaan esimerkiksi erilaisilla mintuilla, salvialla ja basilikalla.

Niin ja eilen iltapäivällä touhuttiin tyttären kanssa pikkuveljen päiväuniaikaan pihalla ja istutettiin vielä jotain muutakin, siitä lisää myöhemmin!

Keväiset orvokit etuterassille

Aurinkoisten päivien lisääntyessä kaipasin uusia kukkia piristämään etuterassia. Vanhat, ruskistuneet kanervat ja auringon polttamat sypressit eivät olleet kovin mieltäylentävä näky aina kotiin palatessa. Kun sitten viikko takaperin pääsin yksin kaupungille juhlavaateostoksille, kurvasin paluumatkalla Raision Plantagenin kautta ja ostin terassin ruukkuihin uudet kevätkukat.





Mukaan lähti valkoisia orvokkeja, joita olin lähtenyt ostamaankin, mutta jotka sattuivat olemaan tarjouksessa 1,99 € / 6 kpl. Myivät varmaan viimeiset pois ennen kesäkukkia, mutta orvokit kelpasivat vielä minulle. Viime vuonna niistä nautittiin pitkälle kesäkuuhun asti, ennen pelargonien nostamista ulos.

Valkoisten orvokkien lisäksi ostin lankaköynnöstä. Istutin lankaköynnöstä orvokkien kaveriksi ajatuksena, että myöhemmin kesällä vaihtaessani orvokit kesäkukkiin, jätän kuitenkin lankaköynnökset paikalleen. Olen tykästynyt kyseiseen kasviin, kestää koko kasvukauden keväästä syksyyn, vaihtaa vaan kauden mukaan vieruskasvit. Kaveriksi sopii miltei mikä kukka vaan, orvokeista, marketoista, samettikukista aina syysastereihin ja kanerviin saakka. Lisäksi se toimii sellaisenaankin. Laitoinkin muutamaan ruukkuun vain lankaköynnöstä, mukavan yksinkertaisen kaunis. Ja pitääkö kukkien aina olla kukkivia? Pelkkä vihreä on myös kaunista ja kun pitäytyy vain vihreän eri sävyissä, voi leikkiä muodoilla.





Pelkkien vihreiden sävyjen innoittamana harkinnassa on ostaa tänä vuonna kesäkukkien kavereiksi ihan lehtiperennoja, jotka voi sitten syksyllä istuttaa maahan talvehtimaan. Mm. kuunliljat ovat upeita myös ruukuissa, puhumattakaan erilaisista heinistä tai viininpunaisista purppurakeijunkukista. Meidän takaterassi on aamuaurinkoa lukuunottamatta varjossa, sinne sopisi mainiosti varjossa ja puolivarjossa viihtyviä kuunliljoja. Tarkan markan vartija ostaa perennoja kesäkukiksi, istuttaa syksyllä maahan talvehtimaan ja nostaa taas keväällä ja istuttaa ruukkuun. Tai talvettaa ruukussa varastossa tai kellarissa, jos tilaa vaan riittää.

Tähän aikaan vuodesta on ihana suunnitella ja ideoida kesän kesäkukkaistutuksia, selailla googlea, instagramia ja pinterestiä. Varsinkin kun toukokuun sää on mitä on, tälläkin hetkellä ulkona sataa lunta (!). Kesäkukkaistutusten lisäksi muistikirjan sivut täyttyvät perennapenkkien suunnitelmista ja keittiöpuutarhan siemenkylvöjen suunnittelusta. Niitäkin on muuten jo aloiteltu, siitä myöhemmin lisää!


Pääsiäisen ompelusaldo

Arki vie mennessään. Pääsiäinen meni ja tuli ja luonnoksissa pyörinyt postaus meidän perheen pääsiäisenvietosta jäi kokonaan julkaisematta. En vain yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa postausta loppuun ja siirtää kuvia kamerasta koneelle, puhumattakaan niiden käsittelystä.
Seuraavaksi on jo vappu, joten pääsiäispostaus saa lopullisesti jäädä.

Pääsiäinen tosin kului oman perheen kesken kotona. Syötiin hyvin, herkuteltiin niin lammaspadalla, mämmillä, pashalla kuin suklaamunillakin. Alkuperäinen suunnitelma retkestä Kuhankuonolle tosin jätettiin toteuttamatta lumisadekuurojen takia, korvattiin se sitten loppujenlopuksi reissulla Hoploppiin.

Pääsiäisen ompelusaldo


Pitkät pyhät tarkoittivat myös sitä, että sain itse tehtyä jotain. Pieni erä neulottuja tuotteita lähti pääsiäisen jälkeen Amalindaan myyntiin ja lisäksi valmistui omille lapsille ihan perusvaatteita, jotka pääsivät heti käyttöön. Enemmän oli tarkoitus tehdä, mutta kummasti lapsiperheessä sitä aikaa menee kaikkeen muuhun niin paljon ja nukkuakin pitää, joten varsinkin lastenvaatesaldo jäi pieneksi. Ehkä vappuna taas ompelukone laulaa, jos ilmat eivät tästä parane ja ei pääse pihahommiin.

Harmaa autokangas Paapii Design



Jätskikangas Käpynen


Pääsiäisen jälkeen tein myös yhden tilaustyön, pienelle tyttövauvalle pipo- ja tuubihuivisetti sekä äidille samistelupanta. Niistä tuli aikas kivat, voi olla että joudun toteuttamaan meillekin samanlaiset setin! :) Kankaana käytin asiakkaan toiveen mukaan Noshin puuteriroosan väristä trikoota sekä Kuiske-trikoota.

Tilaustyö, kankaat asiakkaan valitsemat




Omille lapsille surautin pääsiäisen aikaan ihan perusvaatteet, tyttärelle sydänpeplumin ja pojalle kaksi peruspaitaa, sekä lyhyellä että pitkällä hihalla sekä pari pipo- ja tuubihuivisettiä. Varsinkin tyttärelle odottaa pino leikattuja leggareita, jotta aikaa ompeluun löytyisi. Ehkä joku ilta tai yö?

Tätä paitaa kun kokeiltiin, tytär halusi pitää sen päällä loppupäivän. Eli ihan hyvä taisi olla, kiva kun lapset tykkää äidin ompelemista vaatteista (ainakin vielä)!




Istutuspuuhia

Piha- ja puutarhamessulauantain kruunasi messuilujen päätteeksi käynti Flörin puutarhamyymälässä Peltolassa. Aikomukseni oli ostaa pieniä kesäkukkien taimia ja onnistuin pysymään tavoitteessani, ainakin melkein.



Taimien lisäksi nimittäin en pystynyt vastustamaan myymälän muuta valikoimaa, vaan ostin kotiin myös toisen betoniruukun, jollaisen ostin viime käynnillä. Se vilahtaa tämän postauksen kuvissa, pitsilehden ruukkuna. Siemenpusseja pidin jo kädessäni, mutta maltoin, sillä niille ei ole vielä tarvetta. Esikasvatus jää tänä vuonna vähälle, muutamia kurkun ja kurpitsan taimia ja samettikukkia lukuunottamatta en tänä vuonna kasvata juuri mitään, joten ehdin hankkia ne myöhemminkin. Melkein kaikki siemenet nimittäin pääsevät suoraan ulos ja multaan. Ja syystä että? Tilanpuute kai on numero yksi, mutta kovana kakkosena tulee tuultakin nopeammin liikkuva vajaa kolmevuotias taapero ja kohta myös taaperokastiin siirtyvä vauva, joka koskee ja kiipeää kaikkialle ja joka myös maistaa kaikkea. Todennäköisesti taimista ei olisi jäljellä yhtään mitään, kun niiden olisi aika päästä ulos, jos ne ylipäätään ehtisivät taimettua ennen kuin joku syö ruukuista mullat.

Joten esikasvatettavien kasvien siemenet jäivät kauppaan, sillä sen vähäisen tilan joka minulla on käytettävissä, olen päättänyt käyttää kesäkukkien pikkutaimille.
Flörin myymälästä ostin terasseille ainakin muutaman liilan heliotroopin, valkoisia lumihiutaleita, liilaa pikkupetuniaa (leikkimökkiin), hopeakäpälää sekä poutapilveä. Toivottavasti saan nämä pidettyä hengissä ja suojeltua niitä multavarkaalta siihen asti, kunnes ilmat lämpenevät ja ne voi siirtää ulos kasvamaan.


Poutapilvi. Tästä (pitäisi) kasvaa upea harsomainen ja herkkä kasvi.



Istutuspuuhiin osallistui myös innokas pikkutyttö. Tytär oli haltioissaan, kun pääsi auttamaan kasvien istututtamisessa. Sekoitin ja kastelin mullan valmiiksi isossa saavissa, josta tyttö annosteli mullan ruukkuihin, minä istutin taimet ja lopuksi tytär sai vielä kastella kasvit. Kuinka innoissaan pieni ihmisenalku voikaan olla näin arkipäiväisestä ja yksinkertaisesta hommasta! Saa nähdä saanko hänestä kesällä apua muihinkin puutarhatöihin vai onko apua tarjolla "liikaakin". Samassa rytäkässä tytär kylvi rairuohon siemenet täysin omatoimisesti, mullan ja siemenien levityksestä kasteluun saakka. Vähän harva ruohosta taisi tulla, mutta se ei haittaa onneksi mitään, meille se on juuri sopiva!

Kevätpanta itselle

Vielä ennen pääsiäisen pyhien ompelu- ja neulontamaratonia jotain valmista tänne bloginkin puolelle. Valmiita neuleita nyt syntyy päivittäin, joskus yksi, joskus useampi sarjana, mutta suurin osa on niitä verkkokauppaan päätyviä tai tilauksesta tehtyjä tuotteita.



Mutta nyt jotain muutakin välillä, jotain mistä voi tännekin kirjoittaa ja ottaa kuvat. Neuloin taas jotain itselleni, tällä kertaa nopean neulepannan, Kalastajan vaimo- blogin ohjeella. Mukavan yksinkertainen ohje ja työ valmistui vikkelään yhden illan aikana, telkkaria samalla katsoen. Sopiva välityö kaikkien lasten neuleasusteiden keskellä!

Lankana Sandnesgarnin Hanneli-lanka, ihanan pehmeä 100 % merinovillaa oleva lanka. Paksumpi lanka, jota oli joutuisa neuloa vitosen puikoilla.


Sovituskuvia ei valitettavasti ole, päivisin on hieman haasteellista ottaa itsestä sovituskuvia. Kameraa ei uskalla vielä vajaa kolmevuotiaan tyttären käteen antaa, vaikka innostusta kyllä löytyisikin. Ehkä parin vuoden päästä saan oman assarin näihin kuvauksiin. :)