DIY helmet tyttärelle


Vielä kurkistus meidän joulukalenterin sisältöön. Tällä kertaa vuorossa ovat helmet, jotka pujottelin joulukalenterin taskuun sujauttamista varten. Vähän ehkä jopa poikatyttömäisiä piirteitä omaava esikoisemme ei omista kuin yhdet ainoat helmet. Ne ovat hänen ristiäislahjaksi saamansa aidot helmet, joita käytetään vain ja ainoastaan juhlissa. Mutta nyt ajattelin, että ehkä tytön on jo aika saada muitakin koruja itselleen.



Kaupan valmisvalikoima ei kuitenkaan omaa silmää oikein miellyttänyt. Kaiken maailman Frozenkorut hylkäsin heti, samoin  muoviset helyt. Halusin puiset helmet, ihan vain jo senkin takia että mielestäni puu on materiaalina mukavampi ja kauniimpi ja toisaalta myös sen takia, että puiset kestävät paremmin. Mutta kaupasta ostettavat olivat kaikki vaaleanpunaisia tai pinkkejä. Tai vaaleanpunaisia, pinkkejä, punaisia, mintunvihreitä, liiloja ja turkooseja. Toisinsanoen yksivärisiä tai muuten neutraaleja helmiä ei oikein löytynyt. Ja etsimällä etsien en edes alkanut hakea, sillä saman kauppakeskuksen askarteluliikkestä löytyi sopivasti punaisia ja valkoisia helmiä ja liuta muita korutarvikkeita.



Koska meillä tosiaan asuu melkoinen poikatyttö, uskalsin valita värit itse. Ehkä ajan kuluessa tyttö itsekin haluaa valita korunsa ja vaatteensa, mutta ainakin toistaiseksi äiti saa edelleen päättää mitä päälle laitetaan, eikä vastalauseita ole kuulunut. Ja askartelukaupassa äidin silmää miellyttivät joulunpunaiset ja valkoiset puuhelmet, joten tytär sai niistä helmet itselleen.

Itseasiassa valkoisista tuli sen verran kivat, että voisin tehdä itselle samanlaiset, kun helmiäkin jäi. Olisi äidillä ja tyttärellä samistelukoru!

Meidän tämän joulun piparkakkutalo

Meidän tämän vuoden piparkakku valmistui kuin valmistuikin ennen joulua. Viimetinkaan jäi, mutta ehdin. Priorisoin ja siivoamisesta vapautuneen ajan käytin piparkakkutalon rakentamiseen ja koristeluun, vaikka koristelu tapahtuikin miltei yön puolella.
Vielä tänä vuonna äiti teki talon, ehkä ensi vuonna lapset pääsevät koristelemaan. Tai jos oikein innostutaan, tehdään kaksi, äidille oma ja lapsille oma.


Sen verran oikaisin kuitenkin tässäkin projektissa, että käytin viime vuoden mallia enkä alkanut ihan tyhjästä piirtämään kaavoja. Suunnitelmat olivat suuret talon koristelun suhteen, mutta lopulta mentiin pelkällä pikeerillä. Varattuna oli tosin sokerimassaa paanukattoa varten ja karkkeja ja sokerihelmiä seinien koristeluun, mutta koska aika on rajallista ja välillä pitää nukkuakin (ja neuloa), niin nyt mentiin näillä.

Alunperin talosta piti tulla punainen. Joulunpunainen. Tai sen väristä elintarvikeväriä ostin, ruokakaupasta. Viime vuonna käytetty punainen, Confetista ostettu pastaväri oli loppu enkä jaksanut yhden väripurkin takia lähteä lasten kanssa autoilemaan, joten oikaisin ja ostin värin ruokakaupasta. Virhe. Punaista tilasin, mutta sain, no, pinkkiä. Tänä vuonna piparkakkutalomme on siis kirkkaan pinkki. Aamupäivän hämyssä otetuista kuvista ei tosin värin kirkkaus tule esiin, mutta pinkki se on. 



Ainakin tytär tykkäsi, aamulla herättyään hän huomasi talon heti keittiön pöydällä ja totesi: "Hiano. Maistetaan!" Sovittiin kuitenkin, että odotetaan ainakin uuteen vuoteen asti ennen kuin maistetaan. Saa nähdä miten käy, puuttuuko joku kaunis päivä talon ovi kokonaan..

Kolme yötä jouluun

Kolme yötä jouluun ja minulla on kaikki kesken.
Tänä vuonna olen joutunut tinkimään aika monesta asiasta, että saan edes jotain valmiiksi jouluun mennessä. Aikaisemmista vuosista poiketen, tänä vuonna jäi ikkunat pesemättä, kaapit siivoamatta (lukuunottamatta keittiön kaappeja, jotka mies siivosi), himmelit, joulukranssit ja muut diy-koristeet tekemättä. Jouluruokaa, kuten laatikoita, en ehdi tänä vuonna itse valmistamaan kuin osan. Kotikalja, lihapullat, sinappi ja kotijuusto sentään saadan itsetehtynä joulupöytään. Ja piparit, ne tosin leivottiin jo ajoissa, itsetehdystä taikinasta. Joulumyyjäiset, muutama tilaustyö sekä edelleen (!) kesken olevat neulottavat joululahjat sekoittivat pakan niin, että kaikkeen ei vain riitä aika.




Päivisin ehdin tavallisen arjen pyörityksen keskellä harmittavan vähän tekemään joulusiivousta, neulomaan lahjoja pukinkonttiin ja askartelemaan joulujuttuja. Kiirettä pitää, kun huushollissa juuri istumaan ja konttaamaan oppinut seitsemän kuukauden ikäinen minityyppi pitää äidin kiireisenä kiipeillen vähän sinne ja tänne. Vanhempi osallistuja puolestaan onnistuu levittämään kaikki lelut ja on haukkana paikalla, jos yritän siivota kaappeja. Välillä pitää lukea Hakkaraista ja välillä laulaa joululauluja ja soittaa, välillä äiti tarvitaan assistentiksi piirtämiseen ja leikkaamiseen. Nuorempi osallistuja puolestaan seuraa minua kuin hai laivaa, ne ajat kun ei halua olla sylissä. Pelkästään pyykkikoneen tyhjentämiseen menee tuplaten aikaa, kun koko ajan joku syö puhdasta pyykkiä tai yrittää kaataa pyykkitelineen tai kiivetä kylpyhuoneen tuoliin aina kun käännän selkäni.

Iltaisin on aikaa onneksi neulomiselle, kun mies tulee kotiin ja viimeistään kun lapset menevät nukkumaan. Meille on vain yhtäkkiä muuttanut yökukkuja. Kuopus nukahtaa kiltisti unilleen, mutta herää kolmen vartin kuluttua. Ja sitä kiljumista ei kestä kukaan, jos hänet jättää yksin sänkyyn. Hätä hänellä ei ole, nykyään hän onkin päässyt vanhempien seuraan kymppiuutisten ajaksi ja joskus pidempäänkin. Ihan vain omien hermojemme säästämikseksi. Nuorimmainen haluaisi vain seurustella ja sängystä nostettua höpöttää ja päristää menemään kuin viimeistä päivää eikä väsymyksestä ole tietoakaan. Illalla se ei juuri haittaa, mutta hän heräilee öisinkin, viime yönä kolmelta ja uudelleen viiden jälkeen. Ja on kiukkuinen kuin pieni ampiainen, jos hänet jättää sänkyyn ja yrittää nukuttaa.
Yökukkumisista huolimatta hän nukkuu melko lyhyet päiväunet, lyhyemmät kuin isosiskonsa.



Toivon tosiaan, että tämä on joku ohi menevä vaihe. Mutta edellä mainituista asioista johtuen, tänä vuonna joulusiivous on suppea ja joulupöydän ruokien osalta joudutaan turvautumaan kaupan valmiisiin ruokiin. Kaikesta ajanpuutteesta huolimatta olo on kumman levollinen. Tai ehkä juuri siksi. Vaikka jouluun on enää vain kolme yötä, se kuuluisa joulustressi ei ole ehtinyt vielä iskeä. Koti alkaa olla koristeltu joulua varten, vain kuusi odottaa sisälle tuomista. Ehkä siivouksen karsiminen olikin hyvä asia, kiireestä (joka pääasiassa liittyy neulottaviin lahjoihin) huolimatta olen ehtinyt nauttia lähestyvästä joulusta. Kaappien siivous, tavaroiden karsiminen, ikkunoiden pesu ja muu suursiivous saa odottaa tammikuuhun asti. Miksi se suursiivous ylipäätään  pitää tehdä aina enne joulua, kun on sata ja yksi muutakin asiaa tehtävänä? Eihän kukaan nyt jouluna kaapissa asu, vai miten se marttojen kuuluisa viisaus meni.



Rentouttavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille, muistakaa hengähtää joulukiireiden välissä ja nauttia joulun ajasta!

Trikoopipoja myytävänä

Joulumyyjäisistä on vierähtänyt viikko ja vasta nyt oli aikaa käydä läpi myymättä jääneet pipot. Ompelemiani trikoopipoja jäi jonkun verran yli, syynä lienee ollut vähän turhan talvinen sää trikoopipojen käyttöä ajattelen tai turhan innokas ompelija, joka valmisti pipoja vähän liikaa..

Jokatapauksessa pipoja jäi reilusti yli oman tarpeen, sillä ihan jokaisen sukulaisen joulupakettiin en viitsi pipoa tunkea, oli lahjansaaja pipoihminen tai ei.




Nyt on siis mahdollisuus ostaa Sohvila-pipoja!
Pipoja löytyy ruusukkeella ja ilman, useammassa värissä. Kokoja löytyy koosta 48 kokoon 56, mutta hajakokoja. Eli jokaista kokoa ei välttämättä löydy joka värissä. Yhden ruusukepipon hinta on 24 € ja muiden pipojen hinta 22 € kappale. Hinnat sisältävät postimaksun.
Kaikki myynnissä olevat pipot ja tarkemmat kuvat löytyvät blogin Facebook-sivuilta Myytävät trikoopipot-albumista. Tilaukset ja mahdolliset kyselyt pipoihin liittyen voi tehdä osoitteeseen sohvilablogi@gmail.com.





Jos haluat pipon joulupakettiin, teethän tilauksen viimeistään 20.12 mennessä, jotta saan paketin ajoissa postiin!




Parhaat paketointivinkit

Rakastan lahjojen paketoimista! On ihanaa kääräistä lahja kauniiseen paperiin, laittaa kaunis nauha päälle ja koristeeksi esimerkiksi jotain vihreää havunoksan tai puolukanvarvun muodossa.
Olen monena vuonna peräkkäin ostanut toisiinsa sointuvia lahjapapereita, askarrellut muhkeita rusetteja lahjanaruista, askarrellut pakettikortit itse ja käyttänyt sievoisen summan itse paketoimiseen. Haaveena on ollut saada paketoida lahjat kaikessa rauhassa, ehkä juoda hiukan glögiä siinä sivussa. Nauttia siitä väkertämisestä. Todellisuus on tosin ollut jotain täysin erilaista: paketteja on tullut paketoitua aina silloin kun on ehtinyt, päiväuniaikaan, illalla, öisin..


Tänä vuonna ajattelin kuitenkin olla ostamatta yhtään uutta lahjapaperia, vaikka mieli tekisi. Edellisistä vuosista on jäänyt iso kasa vajaita paperirullia, jotka ajattelin tänä vuonna käyttää kaikki pois. Lisäksi askartelukaapistani löytyy kasa talteen kerättyjä nauhanpätkiä, viime vuotisia pakettikortteja ja muuta koristetta, joita hyödyntää paketoinnissa. Lisäksi paketoimiseen käytetyt eurot menevät käytännössä roskikseen, sillä harva nyt säästää lahjapaperia, nauhaa tai muita koristeita, olivatpa ne kuinka ihania tahansa. Ne sujahtavat lahjan aukaisun jälkeen nopeasti roskikseen. Mutta onneksi paketti voi olla kaunis, vaikka siihen ei olisi käytettykään isoa summaa rahaa! Tässä muutama vinkki paketoimisrumbaan:


  1. Aloita ajoissa. Ehkä se tärkein vinkki. Älä jemmaa lahjakasaa ja paketoi lahjoja vasta, kun kaikki on koossa ja hankittu. Mikään ei estä sinua paketoimasta lahjoja pikkuhiljaa,sitä mukaa kun niitä on hankittu. Vältyt stressiltä viimeisinä iltoina ennen joulua ja toisaalta, onpahan yksi asia vähemmän tehtävänä juuri ennen joulua.
  2.  Katso mitä kaapista löytyy. Lahjojen paketoimiseen voi hyvin käyttää muutakin materiaalia kuin itse lahjapaperia.  Esimerkiksi sanomalehti on mitä mainioin paketointimateriaali. Jos sen sijaan pelkään käsien tarhriintumista painomusteesta, käytä vanhoja tapetin jämiä. Tapetti on lisäksi jäykempää ja siten helpommin käsiteltävää, ei repeydy yhtä helposti kuin perinteinen lahjapaperi.
  3. Käytä yksiväristä paperia ja kaunista nauhaa. Perinteinen voimapaperi on myös hyvä materiaali. Juutinaru puolestaan sopii kaikkeen. Sitä usein löytyy kaapista valmiina ja narua voi käyttää muulloinkin kuin jouluna.
  4. Viimeiset yksityiskohdat. Vaikka paketti olisi muuten yksinkertainen, esimerkiksi sanomalehdellä päällystetty ja sidottu juuttinarulla, voit viimeistellä paketin liimaamalla siihen kauniin tarran, leikkaamalla kauniin kuvan jostain toisesta paperista ja liimata sen koristeeksi. Tai yksinkertaisesti paketoidun paketin pariksi sopii näyttävä pakettikortti.
  5. Pakettikortilla tai ilman. Perinteisesti lahjoihin on laitetty pieni pakettikortti, josta löytyy lahjan saajan nimen lisäksi jouluntoivotukset ja lahjanantajan nimi. Mutta pakettikortin sijaan voit hyvin painaa lahjansaajan nimen paketin päälle esimerkiksi leimasimilla. Askarteluliikkeistä ja esimerkiksi Tigerista löytyy kirjainleimasinsettejä, joilla voi nimikoida paketit suoraan lahjapaperiin.

Niin ja mikä estää paketoimasta myös lahjakortteja? Moni antaa jouluna lahjaksi lahjakortteja niin kauppoihin, ravintoloihin kuin erilaisiin palveluihin (kuten siivous-, personal trainer- tai hierontalahjakortit). Miksi et taiteilisi myös lahjakorttia pieneen pakettiin? Hyödynnä vanhat, saamasi pienet laatikot tai osta kaupasta (esim Tigerista saa edullisesti) valmiita laatikoita, joihin laitat lahjakortin perinteisen kirjekuoren sijaan. Kaunis nauha päälle ja lahja on valmis!

Jouluisia leikkiherkkuja



Joulukalenteriin sujahti tänä vuonna monenlaisia leikkiherkkuja. Jouluisimmat niistä syntyivät kätevästi muutamasta arkista askarteluhuopaa. Tyttären leikkikeittiöstä löytyy jo uunipelti, mutta sillä paistettavat herkut puuttuivat vielä. Muutama donitsi ja muffinssi häneltä löytyy, mutta eihän niitä samalla tavalla uunissa paisteta, eihän?



Joten joulukalenteriin oli teeman mukaisesti mukava väkertää muutama joulutorttu ja piparkakku. Maailman yksinkertaisimmat tehdä, kun materiaalina käyttää huopaa. Ei vaadi huolittetua, sen kun leikkaa kankaan. Käytin ihan perus erikeeperiä liimaamiseen ja muutamalla pistolla kiinnitin vielä keskeltä, jotta pysyvät paikallaan kovimmassakin leikissä. Pipareihin ompelin vielä muutaman tikin koristeeksi.



Hyvän mielen joulumarkkinat

Pieni mainos tänne bloginkin puolelle! Olen menossa viikon päästä lauantaina, 10.12 klo 11-15 myymään itse tekemiäni pipoja lapsille ja vauvoille paikallisille joulumarkkinoille. Tervetuloa siis paikalle Hyvän Mielen Joulumarkkinoille tekemään pehmeitä ostoksia pukinkonttiin perheen pienimmille!


Lions Club Mietoinen Ulricat järjestää kymmenettä kertaa Hyvän Mielen Joulumarkkinat, joista klubille kertyvä tuotto ohjataan alueen lasten ja nuorten toimintaan. Myyjiä on tulossa noin 60 monipuolisisine tuotteineen: käsitöitä, lahjatavaroita, leivonnaisia jne. Ulricoiden kahviossa herkkuja ja pikkusuolaista sekä klo 12 alkaen joulupuuroa. Myös joulupukki vierailee markkinoilla.

Lisätietoa, mm. osoite löytyy tapahtuman facebook-sivuilta eli täältä. Kannattaa tulla paikalle ajoissa, viime vuonna parhaat tuotteet vietiin käsistä heti ovien avauduttua!
Viime vuonna myyjäisistä löytyi neulottujen villasukkien, upeiden himmelien ja jouluherkkujen lisäksi myös upeita Frozen- ja muumiaiheisia piparkakkutaloja, havukransseja, koruja ja monenlaisia muita käsitöitä. Meidän pöydästä löytyy käsitöiden lisäksi myös aviomiehen leipomia saaristolaisleipiä, kannattaa siis tulla paikanpäälle sillä maistiaisiakin on luvassa!

Uusi hoitolaukku

Olen aivan fiiliksissä uudesta hoitolaukustani! Tähän asti olen kantanut Longchampin laukussani vauvan vaipanhoitotarvikkeet, molempien lasten varavaatteet, muoviset ruokalaput, välipalat, ruuat ja rusinat. Ja laukku on natissut liitoksissaan, eikä se aina ole edes kiinni mennytkään. Olen jo jonkun aikaa ihastellut Elodie Detailsin ihanaa nahkaista hoitolaukkua, mutta sen ovh hinta, miltei 260 €, on ollut aivan liian kallis minulle.




Joten nyt, kun Black Friday koitti ja Elodie Detailsin verkkokaupassa kaikki mustat tuotteet olivat puoleen hintaan, ei montaa kertaa tarvinnut harkita. Joku ehkä tässä vaiheessa sanoo, että on hullua laittaa yli sata euroa pelkkään hoitolaukkuun, MUTTA. Tämä kyseinen laukku ei ole vain hoitolaukku ja siksi siihen uskalsin laittaa rahaa.

Kuva Elodie Details
Laukku on aitoa nahkaa, mikä jo selittää kalliin hinnan. Mutta laukkua voi käyttää myös kaikkeen muuhun, sillä varsinainen hoitolaukku on erillinen (pestävä!) laukku varsinaisen nahkaisen laukun sisällä. Pelkkää nahkaista laukkua voi käyttää siis lähes mihin vain ja itse suunnittelin sen toimivan hyvin myös toimistokäytössä sitten aikanaan, kun palaan takaisin työelämään.




Nyt uuteen hoitolaukkuun mahtuu kevyesti kaikki tarvittava vaipanvaihtotarvikkeista varavaatteisiin ja lisäksi oma tavarat kulkevat samassa laukussa. Tähän asti olen tarvinnut aina kaksi laukkua, hoitolaukun sekä oman pikkulaukun kukkarolle, kännykälle ja muulle sälälle mitä nyt mukanani normaalisti kulkee. Lisäksi laukun saa näppärästi vaunujen työntöaisaan kiinni, joten sitä ei tarvitse kantaa olalla esimerkiksi kaupungilla tai kaupassa liikkuessa.




Ja parasta laukussa on tietenkin se, että se ei näytä lainkaan hoitolaukulta!

DIY-ihmisen joululehti

Törmäsin tähän jokaisen DIY-ihmisen unelmajoululehteen ensimmäisen kerran Instagramissa jonkun satunnaisen ihmisen hehkuttamana. Heti ajattelin, että tuo on lehti minun makuun ja seuraavalla kauppareissulla suuntasin lehtihyllylle. Mutta meidän lähikaupasta ei kyseistä lehteä valitettavasti löytynyt.



Eilen ajoimme lasten kanssa Saloon ja takaisin ja pysähdyimme kahville Design Hillin Toinen Keksi-kahvilaan. Iso suositus muuten kyseiselle kahvilalle, aivan loisto paikka! Kuvia ei valitettavasti paikasta ole, sillä kamera ei ollut mukana ja kännykälläkään en älynnyt räpsiä, kun olin keskenään lasten kanssa matkassa. Ymmärettävästi ylimääräistä aikaa kuvaamiseen ei juuri ollut.. Mutta jos on asiaa Saloon tai ihan vaikka ajelisi motaria ohi, kannattaa Halikon liittymän kohdalla poiketa Design Hilliin.

Koska meillä oli lasten kanssa tarkoitus tehdä vain lyhykäinen varikkokäynti eli syötiin välipalat ja vaihdettiin vaipat, aikaa suurempaan shoppailuun ei ollut. Sen verran ehdin kuitenkin kiertää, että bongasin tämän joulun suuren tee se itse-käsikirjan ja nappasin sen lehtihyllystä mukaan.



Aikaa lehteen syventymiseen ei ole vielä toistaiseksi tullut, mutta nopealla vilkaisulla huomasin, että lehdestä löytyy mm. taskujoulukalenteri. Vähän saman tyylinen kuin meidän, josta edellisessä postauksessa kirjoitin. Hauska yhteensattuma. Meidänhän kalenteri on jo viime vuonna tehty.

Nyt välipalan laittoon, sillä touhukaksikon molemmat osapuolet ovat taas hereillä. Ehkä lehden selailuun löytyy aikaa illalla, kun molemmat ovat unten mailla.

Meidän DIY-joulukalenteri

Joulukuun alku häämöttää jo muutaman päivän päässä ja oli aika kaivaa joulukalenteri esiin varastosta. Kalenteri on vuoden vanha, ompelin sen tyttärelle jo viime jouluna. Halusin saada omalle tyttärelle samantyylisen kalenterin kuin itselläni aikoinaan oli. Omassa kalenterissani oli pieniä pusseja, joihin mummini oli piilottanut pieniä yllätyksiä karkeista kiiltokuviin ja tarroihin. Oma vanha kalenterini olisi ollut jossain mummillani säästössä, mutta halusin tehdä tyttärelleni ihan oman ja itsetehdyn. Pohdin ensin 24 sukasta koostuvaa kalenteria ja sitten paperipusseista koostuvaa, mutta totesin ettei meillä ole paikkaa sellaiselle kalenterille. Lisäksi silloinen puolitoistavuotias tyttö olisi äkkiä repinyt sukkarivistön lattialle jo joulukuun ensimmäisenä päivänä.


Toinen vaihtoehto oli alkuun näperrellä vähän samantyylisiä pikku pusseja kiinnitysnauhoineen kuin omassa kalenterissani oli aikoinaan ollut, mutta hetken ideaa pyöriteltyäni hylkäsin senkin. Ihan jo senkin takia, että käytettävissä oleva aika (joo, havahduin kalenterin ompelemiseen marraskuun viimeisellä viikolla, kalenteriin sujautettavat pikkulahjat kyllä olivat valmiina..) ja omat ompelutaidot eivät riittäneet. Joten päädyin lopulta taskumalliin.

Seuraavaksi pohdinnan alle joutuivat kankaat. Kotoa löytyi valmiina Ikean harmaata pellavaa, jonka olin aikoja sitten ostanut aikomuksena tehdä uudet tyynynpäälliset. Tyynyprojekti oli jäänyt, joten pellava pääsi joulukalenterimateriaaliksi. Hakusessa oli pelkistetty värimaailma, mutta kuitenkin jotain jouluista. Ikean mustavalkoista raitakangasta oli muutaman taskun verran, mutta loput taskut tein omasta vanhasta Marimekon pitkästä trikooyöpaidasta. Olin säilönyt yöpaitaa jo vuosia, ajatuksena että sen kankaan voisi joskus hyödyntää. En ollut kuitenkaan raaskinut käyttää sitä, mutta nyt päätin että joulukalenterissa se pääsisi oikeuksiinsa.
Ensin pohdin näyttääkö trikoon ja puuvillakankaan yhdistäminen hassulta, kun taskut ovat eri materiaalia, mutta lopputuloksesta sitä ei onneksi näe kuin kokeilemalla. Aika näyttää venähtääkö trikoo, mutta se on sitten sen ajan murhe.



Ajansäästön ja helppouden takia en lähtenyt aplikoimaan numeroita, vaan kiinnitin jokaiseen taskuun Tigerista ostamani pikkupyykkipojat. Sopivat mielestäni loistavasti.

Vaikka lopputulos olikin lopulta kaukana alkuperäisestä suunnitelmasta, olin siihen kuitenkin tyytyväinen. Ja pikkuyllätykset mahtuivat hyvin taskuihin.


Jos viime vuonna joulukalenterin taskujen yllätykset olivat valmiina, niin tänä vuonna ne eivät sitä ole. Mutta ajattelin olla sitä liikaa stressaamatta. En kuitenkaan voi laittaa niitä kaikkia kerralla paikalleen, sillä tytär kävisi tyhjentämässä koko kalenterin samantien. Joten voin hyvin tehdä tai hankkia pikkulahjat pikkuhiljaa. Osa on toki valmiina, itse tehtynä tai ostettuna ja osa ehdin vielä hyvin tekemään. Mutta todennäköisesti joudun vielä kaupan tarjontaan turvautumaan. Yllätyksistä kirjoitan mahdollisesti myöhemmin lisää!

Ensimmäinen adventti

Hyvää ensimmäistä adventtia! Meillä sytytettiin ensimmäisen adventin kunniaksi tänään kynttilä ja avattiin partiolaisten adventtikalenterista ensimmäinen luukku.
Perjantaina käytiin lasten kanssa lasten Adventtikirkossa ja tänään käytiin kylillä Joulukauden avajaisissa ihmettelemässä joulupukin kulkuetta ja ilotulitusta. Vähän siinä sivussa ongittiin pikkulelu ongintapisteellä ja syötiin makkaraa.



Mahtavaa, kun meidän pienen kunnan yrittäjät ovat jo usean vuosikymmenen ajan mahdollistaneet tälläisen joulun aloituksen joka vuosi. Vaikka sää oli kovin tuulinen ja kylmä, oli ihmisiä saapunut paikalle aika paljon. Suurin osa oli lapsiperheitä, josta kertoi mm. pitkä jono joulupukin luo. Meidän lapsista vanhempi oli joulupukin sijaan kiinnostunut kuitenkin enemmän makkarasta ja nuorempi osallistuja nukkui lämpöpussissaan miltei koko ajan.



Ilotulitusta varten olimme varustautuneet kuulosuojaimilla molempia lapsia varten. Kovia ääniä pelkäävä esikoinenkin istui rattaissa ja suostui raketteja katsomaan eikä tällä kertaa kovasta paukkeesta aiheutunut itkua. Olimme valmistautuneet lähtemään tarvittaessa kotiin, mutta tyttö onneksi piti esityksestä. Raketeista puhuttiin vielä kotiin päästyäkin. Tänäkin vuonna ilotulitus oli upea, kiitos kuuluu paikallisille yrittäjille, jotka sen mahdollistivat!

Huonekuuset olohuoneeseen

Marraskuu lähenee loppuuan, joten nyt voi jo hyvillä mielin alkaa koristella kotia kohti joulua. Tänä vuonna ajattelin fiilistellä joulua ja joulunaikaa pikkuhiljaa, heti marraskuun ja joulukuun vaihteesta lähtien. Ei niin, että pari päivää ennen aattoa kannan kaikki joulukoristeet varastosta, asetan paikalleen ja joulun jälkeen kerään taas kaikki kerralla pois.
Otan maltillisesti koristeita pikkuhiljaa esiin ja tarkoituksena on siinä sivussa tehdä muitakin jouluvalmisteluja hiljalleen, jotta selviäisin ilman joulustressiä juuri ennen juhlapyhiä.
Tunnelmaa kynttilällä


Ensimmäisenä kotia koristamaan pääsivät huonekuuset. Näistä innostuin jo viime vuonna ja tänäkin vuonna niitä oli pakko taas hankkia. Kaksi ensimmmäistä hankin keittiöön ja olohuoneeseen, mutta voi olla että tyttären huoneeseen täytyy vielä hankkia yksi.

Huonekuuset ovat ihanan simppeleitä ja vaikka joulu menee ohi, ne käyvät tavallisista viherkasveista loistavasti. Kunhan ne saa vaan pidettyä hengissä! Tavoitteena olisi tällä kertaa saada pidettyä ne hengissä kesään asti, jolloin ne saisi nostettua ulos terassille. Saa nähdä miten käy!