Sämpyläntuoksua

Lauantain kunniaksi teki mieli leipoa jotain ja koska leipälaatikko alkoi uhkaavasti näyttää tyhjentymisen merkkejä, päätin leipoa sämpylöitä. Viikonlopun rauhallinen aamupäivä innostivat kokeilemaan ohjetta, jonka bongasin sämpyläjauhopussin kyljestä. Tähän asti olen melkein aina käyttänyt hiivaleipäjauhojen, vehnäjauhojen ja jonkinlaisten leseiden tai kaurahiutaleiden sekoitusta, mutta viime kauppareissulla otin kokeiluun sämpyläjauhopussin. Helppoa, kun ei tarvitse itse sekoittaa jauhoja ja leseitä sekaisin, mutta silti saa sämpylöihin vähän enemmän suutuntumaa kuin perusjauhoilla.



Miehen torstaina tuomat valkoiset tulppaanit vetelevät taustalla viimeisiään. Marketista ostetuissa tulppaaneissa tuntuu olevan suuria eroja, yhden kimpun sain pysymään viikon kauniina ahkeralla veden vaihdolla, mutta tämän ja mm. edellisen kimpun kanssa taitaa käydä niin, että joudun sen jo parin päivän päästä heittämään roskikseen.



 Sämpylät sen sijaan onnistuivat tällä kertaa yli odotusten. Yleensä joko ulkonäkö tai maku vaativat pientä viilaamista, mutta tällä kertaa molemmat onnistuivat nappiin. Puolitoistavuotias taapero osallistui leipomiseen tarkkailemalla uunissa kypsyviä sämpylöitä, etteivät ne pala. Tai hänen mukaansa ne "palaa" jokatapauksessa uunissa ollessaan,kuten vähän kaikki muukin. Tytön sanavarasto tuntuu kasvaneen viimeisen viikon aikana hurjasti, nytkin hän selitti kokoajan "ämpylöistä", "uunista" ja "palaa". Sämpylät jäivät tytön mieleen ja koko ulkoilun ajan hän muisti mainita, että sisällä odottivat uunituoreet "ämpylät". '
Ja tuntuivat myös maistuvan ruokailun päätteeksi, vaikka ensin tyttö oli vedellyt ison annoksen makaronilaatikkoa. Paras palkinto ja merkki onnistuneista sämpylöistä taitaa ollakin se, kun nuorimmainenkin ne kelpuuttaa ja sanoo vielä päälle "hyvvää" ja "lissää".


Eilen illalla vesivärimaalauksen yhteydessä vaihdoin myös pitkästä aikaa vahakankaan keittiön pöydälle. Joulun aikaan ja vielä melko pitkään sen jälkeenkin pöydällä on ollut kaitaliina, välillä pellavainen ja välillä joulun punainen. Lapsiperheessä vahakangas on kuitenkin arjessa niin helppo puhtaana pitämisen kannalta, että kaivoin sen taas takaisin kaapista esille.




 Samalla tuli huomattua, kuinka erilainen tunnelma keittiöön heti tuli, kun pöytäliinan vaihtoi. Aiemmin keittiönpöydän vaalea puupinta oli esillä ja pellavanvärinen kaitaliina pehmensi vaikutelmaa entisestään. Pidän kuitenkin mustan ja valkoisen yhdistelmästä lisättynä ripauksella vaaleaa puuta. Mustan Marimekon vahakankaan lisättyäni keittiön sisustuksen pehmeys hävisi, mutta toisaalta uusi ilme ei mielestäni ole liian mustavalkoinen tai jyrkkä.

Vaikka ulkona sää on harmaa, isosta ikkunasta tulee päivisin sen verran valoa, että tilaa pysyy valoisana ja avarana. Lisäksi vanha kaappi tasoittaa mustavalkoisuutta, samoin Artekin tuolit ruokapöydän ympärillä.

Vielä kun saisin jostain aikaa ja inspiraatiota ommella keittiöön uuden laskosverhon. Nykyinen kappaverho on jotenkin liian jouluisen oloinen kuusikuvioineen, vaikka harmaavalkoinen onkin. Myös ikkunassa roikkuva tähti oli tarkoitus ottaa pois lähiaikoina. Emme ole siitä vielä raaskineet luopua, sillä se tuo mukavaa tunnelmavaloa hämärään keittiöön, etenkin aamuisin. Ikkunassa roikkuvaan tähteen on mukavampi laittaa valo päälle juuri herättyään, kuin että iskisi keittiön työtasojen kirkkaat valot päälle alkaessaan keittää puuroa. Unenpöpperöiset silmät kiittävät, kun saavat heräillä aamuun vähän lempeämmin.


Koska tulppaanit, eivät tunnu meillä viihtyvän, vai lieneekö syy sittenkin hoitajassa, ostin aiemmin viikolla kevätesikon keittiöön. Kukat tekevät heti mustavalkoisesta keittiöstä kodikkaammaan ja ovat samalla lupaus keväästä. Toivon, että saisin edes tämän esikon viihtymään. Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä.




Herkkuja leikkeihin

Tytön kokkausleikkeihin valmistui jokin aika sitten virkattuja herkkuja. Ikean leikkikeittiö sekä erilaiset astiat ovat jo pidempään olleet kovassa käytössä ja äitikin on aina välillä istutettu lastenhuoneen pöydän ääreen teekutsuille. Ja tottakai teekutsuilla pitää olla jotain muutakin tarjottavaa, kuin pelkkää teetä.


Leikkeihin valmistui muutama muffinssi, donitsi, keksejä sekä prinsessakakku. Lankoina käytin mitä lankavarastostani löytyi. Vaaleanpuinainen lanka on pääasiassa Novitan Huvila-lankaa, samoin valkoinen lanka. Beige lanka on Hjertegarnin Carolina-nimistä lankaa, mutta erittäin vanhaa, olen joskus aikanaan saanut niitä useamman kerän äidiltäni, joka oli ostanut ne kirpputorilta. Näihin pikkuherkkuihin sain käytettyä loputkin langat, jotka beigeä oli jäljellä. Käytin virkkuukoukkua nro 3. Osassa donitseista on myös jotain langanjämiä, joiden nimestä ei ole enää havaintoa, sillä ovat kieritelleet lankakorien pohjalla jo tovin.



''

Muffinsseihin en käyttänyt mitään ohjetta, vaan sovelsin omasta päästä. Donitsien ohjeen olen joskus bongannut netistä, eräästä toisesta blogista, mutta alkuperäinen taitaa olla Fannyn talossa- blogin.
Kekseihinkään en käyttänyt mitään erityistä ohjetta, mutta niihinkin taitaa googlettelemalla ohje löytyä. Prinsessakakkuun käytin tätä Lankavan ohjetta, mutta tein kakusta huomattavasti pienemmän, sillä leikkijäkin on vielä aika pieni. Virkkasin vain yhden ruusun ja reunapitsin tein omasta päästä. Ja jotta kakku pääsisi oikeuksiinsa, askartelin sille tarjottimen.

Tarjottimeenkin materiaalit löytyivät omasta askartelukaapista. Kertakäyttömuki, vähän tukevaa pahvia, liimaa sekä reunaan kaunis pitsinauha ja valmista tuli. 

Tyttö oli ikionnellinen päiväunilta herättyään ja saatuaan herkut leikkeihin (annoin kakki tekeleet kerralla, en siis saanut kaikkia tehtyä yksien päiväunien aikana..). Tämän jälkeen meillä on keitetty teetä niin äidille ja isälle kuin kaikille muillekin, jotka ovat kylässä käyneet. Herkkujen kanssa, tottakai.








Välipalaa

Joskus on päiviä, kun haluaa päästä välipalan kanssa helpolla ja ostaa kaupasta valmiin viilin, skyrin tai laittaa lautaselle hedelmiä pilkottuna. Joskus on taas päiviä, kun haluaa panostaa enemmän ja tekee välipalan alusta asti itse. Tänään oli sellainen päivä.
Syynä saattoi olla ulkona vallitseva sää, vesisade ja harmaus kun eivät houkutelleet ulkoilemaan, oli hyvin aikaa tehdä välipalaa vähän pidemmän kaavan kautta.


Meidän tytär on nuoresta iästään huolimatta ennakkoluuloton maistelija mitä ruokaan tulee ja monet ehkä vähän voimakkaat, happamat tai mausteiset maut menevät kuin kuumille kiville. Puolukka on mm yksi niistä. Aamu- ja iltapuuro ei oikein uppoa, mutta kunhan puuron päälle lisää puolukoita niin johan kelpaa. Sillä ei tunnu olevan väliä, onko kyseessä tuoreet puolukat, pakastepuolukat tai vaikka oman isoäitini tekemä puolukkahyytelö, kaikki menee.

Puolukoista tehty vispipuuro onkin yksi välipalasuosikeista, varsinkin jos kulhoon lisää tilkan maitoa joukkoon. Aikaa puuron valmistamiseen toki menee, mutta tänään sekään ei haitannut.


On muuten jännä, miten tähän asti on valitettu kuinka kylmää nyt tammikuussa on ollut, täällä etelässäkin on välillä pakkanen noussut yli 25 asteen. Nyt kun ulkona sataa vettä, päivät ovat harmaita eikä valoa tunnu riittävän edes keskipäivällä, alkaa kaipaamaan niitä paukkupakkasia ja aurinkoisia ja kirpeitä pakkasaamuja. Olen ehkä sen verran talvi-ihminen, että pidän enemmän ns. kunnon talvesta täällä etelässäkin, johon kuuluu lumen lisäksi ne pakkaset. 

Kun elohopea laskee noin kymmeneen asteeseen, ollaan mielestäni aika optimaalisessa säässä. Tarpeeksi pakkasta kunnon talvikeliksi, mutta toisaalta kuitenkin sen verran vähän, että ulkona pystyy jotain tekemään. On se sitten hiihtoa, pulkkailua, luistelua tai ihan vaan lasten kanssa pihalla touhuilua. Pakkaspäivien ilona on yleensä myös aurinko, usein se paistaa vielä pilvettömältä taivaalta. Jonkunlaisena esteetikkona pidän luonnon kauneudesta kuulaina pakkaspäivinä, itseasiassa nyt sään muuttuessa äkkiä totaalisesti oikein harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvia kauniina pakkaspäivinä.

Täytyy toivoa, että kaikki lumet eivät sula näiden parin sadepäivän aikana, lisää sataa ehkä vielä jossain vaiheessa ja että pakkasetkin palaavat vielä. 

Jos talvi kestää täällä etelässä kuukauden, on se mielestäni vähän liian lyhyt.


Muita ihania talvisukat

Minäkin, kun kaikki muutkin.
Instagramini täyttyy tällä hetkellä Muita ihania- blogin ihanista talvisukista. Olen ihaillut kyseisen blogin pilvikuvioisia neuletöitä ja muutenkin blogin pirteää otetta jo pitkään. Blogin neuletakkiohjekin on roikkunut to do- listalla jo tovin, en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa. Villasukat on kuitenkin sen verran pieni projekti, että siihen on helppo lähteä mukaan, vaikka sitä pitkäjännitteisyyttä saati aikaa ei ihan niin paljon löytyisikään.





Instagramissa sukkiin oli moni valinnut niin kirkkaita ja värikkäitä kuin toisiinsa hyvin sopivia, hillitympiä värejä. Itselleni tyypilliseen tapaan, oli puikkoihin tarttuttava heti ja langoiksi valikoitui lankoja, joita kotoa sillä hetkellä löytyi. Pääasiassa Gjestalin Maija- lankaa, jota olen joskus alesta ostanut tarkoituksena neuloa lasten kokoisia, iloisen värisiä villasukkia. Nyt osa langoista päätyy omiin sukkiin. Aika värikkäät niistä tulee, mutta tulkoon. Ihan kivakin, että muuten niin neutraalit ja värittömät vaatteet saavat piristystä värikkäistä villasukista.

Olen nimittäin ehdottomasti villasukkatyyppi. Hiihtelisin niillä kotona vaikka koko vuoden läpeensä, jos ilmat vain suosisivat. Kesällä ne saavat jäädä kaappiin ja ainoastaan kumisaappaiden kaveriksi sadesäällä, mutta muuten villasukat ovat miltei aina jalassa kotona ollessa, myös nukkuessa. Villasukkien suurkuluttajana niitä löytyykin kaapista monen monta paria eri väreissä ja vahvuuksissa. Sen lisäksi, että neulon itse, perheemme saa myös omalta isoäidiltäni villasukkia.


Takaisin talvisukkiin. Periaate sukkien neulomisessa on siis yksinkertainen: valitset itse sopivat langat ja niiden värit, kunhan varmistat sopivan neuletiheuden sopimaan ohjeeseen tai vaihtoehtoisesti muokkaat kuviota omaan lankaan sopivaksi. Itse esimerkiksi jouduin lisäämään yhden mallikerran lisää, jotta sukista tulisi sopivan kokoiset omaan jalkaani, sillä käyttämäni lanka ja puikkokoko on pienempi kuin ohjeessa mainittu. 

Ja sitten eikun neulomaan, Muita ihania- blogiin ilmestyy joka päivä lisää ohjetta pala tai kuvio kerrallaan, eli etukäteen ei tiedä minkälaiset sukista tulee. Vaikka nyt jo mennään kuudennessa päivässä, voi mukaan hypätä koska vain ja kiriä aikaisemmat päivät kiinni tai mikä ettei vaikka odotella, kunnes koko ohje on päivitetty ja tikuttaa sukat valmiiksi kerralla.

Hätäisenä tyyppinä päätin laittaa myös toisen sukan puikoille, onneksi jemmasta löytyy kahdet samaa kokoa olevat sukkapuikot. Sen verran kivannäköistä kuviota sukkiin tulee, että olen jopa harkinnut ostavani uudet langat (vähän neutraalimmissa sävyissä) ja tekeväni toisetkin, mahdollisesti jopa jollekin lahjaksi.

Lapsen päiväuniaika on mitä parhainta neulomisaikaa, ehdin hyvin neulomaan tämän päivän kuvion ja juomaan iltapäiväkahvit ja samalla vähän rentoutumaan, ennen kuin touhu ja tohina taas jatkuu. Kauppareissulta tarttui mukaan myös pieni levy tummaa suklaata. 
Kun perheessä asuu alle kaksivuotias taapero, menoa ja meininkiä riittää ja hetki omaa aikaa päiväuniaikaan tulee välillä tarpeeseen. 

Ensimmäinen

Ensimmäinen.
Enemmän tekstiä ja enemmän kuvia. Käsityöt, kotiäidin arki ja silloin tällöin Instagramiin napatut kuvat arjesta, käsitöistä, puutarhasta ja sisustuksesta innostivat lopulta perustamaan blogin, jonne kaikki on helppo tallettaa. Muistoksi itselle, ehkä jopa inspiraatioksi muille.



Piha- ja puutarhasuunnittelu sekä ennen kaikkea toteutus jatkuu taas keväällä kesän lähestyessä. Ehkä tänä vuonna pääsen jo nauttimaan tuloksista, sillä viime vuonna piha koki mullistuksen, kun peltotontille kohosi kukkapenkki jos toinenkin ja talon päätyyn viriteltiin pientä hyötypuutarhaa. 

Vaikka ulkona on vielä täysi talvi ja viime aikoina, on saatu nauttia kirpeistä mutta kauniista pakkaspäivistä, mieli suuntaa jo ajatukset salaa tulevaan kevääseen. Syksyllä kukkapenkkiin upotettuihin satoihin kukkasipuleihin sekä viime vuonna istutettuihin perennoihin, pensaisiin ja puihin. Lähtevätkö ne kasvamaan ja miltä lopputulos näyttää yhden vuoden jälkeen.


Viikonloppuna päiväuniaikaan valmistui myös jotain perheen pienimmälle sankarille. Muutama uusi t-paita, legginsit sekä muutamat collarit, pinkkinä tällä kertaa. Myös kauan viimeistelyä vaille valmiina olleet villahousut valmistuivat aiemmin viikolla.
Tarkemmat tiedot villahousuista löytyy ravelrystä.

Tervetuloa mukaan lukemaan, seuraamaan ja inspiroitumaan Sohvilaan!