Keittiön uusi verho

Pitkään to do- listalla ollut keittiön verho on lopulta valmis ja ikkunassa. Toteutus ei itseasiassa edes kestänyt kovin kauan, matka ideasta toteutukseen vei pisimmän ajan.

Pistäydyimme tyttären kanssa viikonloppuna Ikeassa miehen ollessa reissussa ja mukaan tarttui valkoista puuvillakangasta, Ikean edullisin hinnoin. Alkuperäinen suunnitelma tosin oli tehdä verho valkoisesta pellavakankaasta, mutta tämä budjettiversiokin osoittautui ainakin toistaiseksi melkein yhtä hyväksi. Ehkä joskus ompelen vielä tilalle sen pellavaisen verhon.



Keittiön ikkunahan on niin leveä, että mikään valmiina saatava laskosverho ei siihen sovi. Kaikki ovat auttamatta liian kapeita. Leveyttä ikkunalla kun karmeineen on 180 cm ja kaikki valmiina löytämäni verhot ovat maksimissaan 160 cm leveitä. Joten ainoa vaihtoehto oli ommella verho itse.

Sivuverhoa en keittiöön halunnut, ja valmiskapatkin (joita olen tosin yleisestä käytännöstä poiketen pitänyt ei-rypytettynä ikkunassa, sekä ikkunan leveyden että esteettisen ilmeen takia) ovat usein jonkinlaisella kuosilla varustettuja. Hakusessa oli mahdollisimman yksinkertainen verho, sellainen jonka olemassaoloa ei välttämättä edes huomaisi ja joka toisi lisää valoisuutta tilaan.




Mielestäni uusi verho on näitä molempia. Vaikka ompelijantaitoni eivät olekaan mitään huippuluokkaa, pienen mittauksen ja sommittelun jälkeen sain verhon sopivan kokoiseksi. Se on juuri sopivan huomaamaton ja valon määrä keittiössä tuntui lisääntyvän saman tien. Neutraalin värinen verho mahdollistaa myös sen, että keittiö pöydälle voi nyt laittaa melkein minkävärisen ja kuosisen pöytäliinan tahansa, jos vaikka hairahdun jotain muuta kuin mustaa, valkoista tai harmaata sihen laittamaan.


Vihreän kaipuu

Odotan kevättä ja vehreyttä niin innolla, että jotain vihreää oli saatava. Koska ulkona sää näyttää vielä niin talviselta, kiitos viikonlopun lumisateiden, ei auta muu kuin hankkia sitä vihreää sisätiloihin.



Ja mikä sen parempi vaihtoehto kuin yrtit! Hyöty ja kauneus samassa ruukussa. Hätäisenä ihmisenä menin kuitenkin toistaiseksi sieltä mistä aita on matalin, eli ostin muutaman yrtin valmiina kaupasta ja iskin multaan. Siemenkylvötkin aloitan varmasti jossain vaiheessa, mutta tämä oli ensihätään hyvä ratkaisu. Pienellä vaivalla (ja rahalla, ostin nimittäin yrttiruukut ihan marketista) saa vihreää ilmettä kotiin.




Nyt vaan toivon, että saan nämä pidettyä hengissä kevääseen ja kesään asti, jolloin saan ne istutettua ulos maahan tai ruukkuun.

Sairastuvalta iltaa

Meidän perheessä sairastetaan äärimmäisen harvoin, mutta nyt on influenssa iskenyt tännekin. Flunssat ovat meillä normaalisti harvinaisuus, kuumeesta, oksennustaudeista ja muista nyt puhumattakaan. Keskimäärin olemme miehen kanssa flunssassa kerran kahdessa vuodessa, tytär puolestaan on nyt ensimmäistä kertaa elämänsä aikana kunnolla kipeä.

Itse olen toistaiseksi välttynyt taudilta ja voi olla, että pysynkin terveenä, sillä olisin jo oireita saanut jos olisin sairastuakseni. Ensin sängyn omaksi päätyi mies ja eilen illalla tytär.





Vaikka mies olikin kuumeisena rättiväsynyt ja lähinnä nukkui pari ensimmäistä päivää, on aikuisen sairastamista helpompi seurata vierestä kuin lapsen. Tyttärellä nousi eilen illalla kova kuume ja tänään aamupäivällä kävimme lääkärissä saamassa saman diagnoosin, kuin miehellekin oli todettu. Influenssahan sekin oli.

Nyt siis hoidettavana on kaksi toipilasta, kodin arkirutiinien lisäksi. Onneksi miehen vointi alkaa lääkityksen myötä parantua ja en ole enää täysin yksin vastuussa kaikesta.



Kuvituskuvina on muuten toissapäivänä leipomani ruisleivät. Elämäni ensimmäiset sellaiset. Hyvinhän ne ainakin omasta mielestä onnistuivat, harmi vain että tuoreeltaan niitä ei muut päässeet maistamaan. Sen verran hyviä niistä tuli, että teen joku kerta vielä uudelleen.



Sisustusostoksia

Treffatessani ystäväni kanssa pitkästä aikaa kahvin merkeissä Turussa, pistäydyin samalla reissulla myös sisustusostoksilla. Mielestäni Turun ehdottomasti paras sisustuskauppa on Linnankadulla sijaitseva Sisustuksen Koodi. Liike on täynnä niin designklassikoita huonekaluista piensisustukseen, kuin myös uudempien suunnittelijoiden ja brändien tuotteita. Omaa sisustusmakuani on hankala kuvata muutamalla sanalla, sillä tykkään yhdistää modernia ja ajatonta, mutta myös vanhaa ja hiukan rouheaa, mutta Koodista voisin kotiuttaa melkein mitä tahansa.

Tuotteet on aina laitettu esille kauniisti ja hyvällä maulla ja liikkeestä on lähes mahdoton lähteä tyhjin käsin ulos. Tällä kertaa olin tyttären (ja rattaiden) kanssa liikenteessä, joten käynti oli aika pikainen enkä ehtinyt kovin tarkkaan kierrellä ja hypistellä tuotteita. Mielessä oli tietyt tuotteet joita menin ostamaan, mutta mukaan tarttui kyllä jotain muutakin.



Siitä, mitä menin oikeasti ostamaan, kirjoitan myöhemmin sillä kyseessä oli tilaustavara ja noudan sen liikkeestä myöhemmin, mutta mukaan tarttui siis muutakin. Sisustusblogeissa, Instagramissa, sisustuslehdissä ja muualla on jo jonkun aikaa vilahtanut turkulaisen Mayn tuotteita ja itsekin olen sellaisista haaveillut jo jonkin aikaa. Mustavalkoisuus ja yksinkertainen suunnittelu kiehtoo edelleen, vaikka kodin sisustuksesta löytyy muitakin värejä ja luonnonmateriaaleja. Mayn tuotteita voisin ostaa kotiin useampiakin, mutta keittiöön olen lankakoria kaavaillut jo jonkin aikaa. Nyt kun asiaa Koodiin oli, tarttuivat mukaan Mayn valkoinen lankakori, siihen pohjalle sopiva puinen levy sekä käsisaippua. Käsisaippua ei oikeastaan ollut hankintalistalla, se vain sattui olemaan lopussa ja kauniin pullon nähdessäni nappasin myös sen mukaan.


Toinen, aivan uusi tuttavavuus, mutta ehdottomasti uudelleen vierailtava paikka on Turun Forumissa sijaitseva PUF Designmarket. En edes tiennyt sen olemassa olosta, mutta Sisustuksen Koodin myyjä vinkkasi siitä kun tiedustelin yhtä julistetta. PUFissa teimme vain pienen kierroksen, sillä ruoka-aika painoi päälle ja vielä edessä oli ajomatka kotiin, mutta upeita tuotteita siellä oli myynnissä. Näin PUF luonnehtii itseään nettisivuillaan:

"PUF kokoaa yhteen muotoilualojen kiinnostavimmat tekijät. Tunnetut brändit sekä nousevat tekijät ovat osana alati vaihtuvaa kokonaisuutta, jossa jokaiselle tarinalle on tilansa. Haemme aktiivisesti eri muotoilualojen osaajia, sekä kiinnostavia brändejä esille PUF Designmarketiin. Haluamme auttaa jokaista brändiä kasvamaan ja kehittymään."

Kuva heidän omilta sivuiltaan,  täältä.
Ostimme liikkeestä vain sen julisteen, jota olin mennyt hakemaankin, vaikka katseltavaa (ja varmaan ostettavaakin) olisi riittänyt. Tähän liikkeeseen täytyy kyllä vielä palata, ajan kanssa ja yksin, jotta ehtii tutkimaan tuotteita tarkemmin. Osa tuotteista ja brändeistä oli minulle aivan uusia, muutamiin olen törmännyt aiemminkin. Etenkin mieleen jäivät Papun ja Vimman vaatteet ja varsinkin lastenvaatteet, mutta myös Kasperin ihanat nahkalaukut ja UhanaDesignin korut. Monessa blogissa näkyneitä Vimman letti-kuosisia legginsejä näytti olevan täällä myynnissä ja pieniä kokoja näytti myös olevan. Tänne siis palaan vielä, varmaan samalla kertaa kuin tuonne Koodiinkiin!



Esteettisesti liike miellytti silmää ja tuotteet olivat kauniisti esillä. Heiltä löytyy myös nettisivut, PUFstore, joilla näytti olevan ainakin osa tuotteista myytävänä. Sieltä löytyy myös tarkemmin tietoa yrityksestä. Mukava konsepti, täytyy sanoa!

En malttanut odottaa päivänvaloa kuvien ottamista varten..

Saippua pääsi vessan lavuaarin reunalle.


Lapsiystävällinen kahvila Turussa

Tulin vinkkaamaan uudesta, tai ainakin itselle uudesta, lapsiystävällisestä kahvilasta Turussa.
Kävin ystäväni kanssa kahvilla ja koska otin tyttären mukaan, kriteerinä oli että paikasta löytyisi myös leikkipaikka, ihan vaan kaikkien hermoja säästääkseni. Niin omia, ystävän kuin kanssaihmisten.

Ystäväni oli ystävällisesti ottanut selvää kahviloista, joista leikkipaikka löytyy ja bongannut Brahenkadulla sijaitsevan kahvilan nimeltä Jäätelöbaari Harmonia. Kahvilan facebooksivut löytyvät täältä.




Kahvilasta oli lohkaistu hulppeat tilat pelkästään lasten leikkejä varten, sisälle pääsi näppärästi vaunujen kanssa, vessasta löytyi kunnon hoitopöytä ja potta. Pieniä asiakkaita oli ajateltu, leluvalikoima piti sisällään niin leikkikeittiön, astioita, kirjoja, värikyniä, nuken, nuken vaunut... Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, molemmat tärkeitä tekijöitä kun mukana on pikkuihmisiä.

Kahvila itsessään oli hyvällä maulla sisustettu, värit olivat rauhallisia ja vaaleita. Valikoimassa oli erikoiskahvien ja erilaisten kakkujen lisäksi myös pientä suolaista syötävää, mutta ennen kaikkea se on jäätelöbaari. Itse valitsin cappuccinon ja vohvelin vaniljajäätelöllä, mutten tajunnut kauniista annoksesta ottaa kuvaa. Hyvältä ainakin maistui! Varsinkin ilmojen lämmettyä ja kesäaikaan tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, sillä se sijaitsee niin lähellä jokirantaa ja kovin montaa jäätelöbaaria ei Turusta ennestään löydy.




Olin positiivisesti yllättynyt paikasta, se oli mukavan rauhallinen sijainniltaan ja ainakin tyttären mielestä huippupaikka. Tänne tullaan vielä uudestaan!

Lastenhuone

Lastenhuoneessa jatkuu sama melko neutraali värimaailma kuin muuallakin talossa. Jo rakennusvaiheessa ja huoneiden seinien värivalintoja mietittäessä oli selvää, että lastenhuoneeseen ei tule vaaleanpunaista, vaaleansinistä tai mitään muutakaan väriä seiniin. Jossain vaiheessa tosin harkitsin tehosteseinän väriksi mm. kirkkaan keltaista, mutta onneksi siitä luovuttiin.

Seinät on maalattu samalla valkoisen sävyllä kuin kaikki muutkin valkoiset seinät talossa (eli Tikkurilan sävyllä "Kinos"). Yhdelle seinälle halusin jotain piristystä ja tilasin siihen Ferm livingin tarroja. Seinä on siis maalattu ja päälle liimattu sisustustarroja, jolloin vaikutelmana on pilkullinen tapetti vaikka tapetista ei ole kyse.




Koska lastenhuone on aina täynnä värikkäitä leluja ja  väreistä ei siten ole pulaa, halusin kiinteiden kalusteiden, seinäpintojen ja suurimpien tekstiilien olevan myös mustavalkoisia. Lattialla on Annon matto ja verhot ovat Vallilan. Itseasiassa verhot ovat meidän vanhempien makuuhuoneesta ja ovat tyttären huoneessa vain väliaikaisesti, kunnes löydän tilalle sopivammat. Pitkät, lattiaan asti ulottuvat verhot eivät ole se paras mahdollinen vaihtoehto lapsen huoneeseen, mutta valkoisen neutraalin värin takia ne sinne päätyivät. Uudet verhot ovat mietinnässä ja ostoslistalla, todennäköisesti jotain valkoista tai ainakin vaaleaa.

Jo ennen tytön syntymää ihastuin noihin Legon säilytyslaatikoihin ja tytär saikin sellaisen (äidin toiveesta) lahjaksi ensimmäisenä syntymäpäivänään. Mielikuvituksettomasti se on täynnä duploja, kuinkas muutenkaan. Laatikot ovat loistavia, sillä niihin saa pienikin helposti kerättyä lelut, laitettua kannen päälle ja koska ne ovat niin kivan näköisiä, ei haittaa vaikka ne ovat näkösällä. Lisäksi niitä saa melkein missä värissä tahansa, myös pienempänä. Niitä tulen hankkimaan jossain vaiheessa lisää, muitakin leluja kuin legoja varten.

Pehmoleluja täynnä oleva kori on Claes Ohlsonilta, värikäs naulakko on ostettu edullisesti Tigerista.

Ikean leikkikeittiö, Muuramen Kolmoset-laatikosto ja Jolla-sänky.


Vaatesäilytykseen huoneeseen hankittiin Ikean liukuovikaapisto ja kirjoja ja leluja varten on Ikean perus hylly, taisi olla Billy-sarjaa jos oikein muistan. Muuten kalusteet ovat kierrätettyjä. Sänky, josta kirjoitin jo aiemmin, on Muuramen ja monta nukkujaa palvellut. Pieni pöytä ja tuolit ovat Artekin. Pöytä on äitini kirppislöytö, tuolit tytär puolestaan sai tuparilahjaksi isoisovanhemmiltaan, kun olimme muuttaneet. Ilmeisesti ne ovat päiväkodista aikoinaan poistettuja, jotka isoisäni on maalannut. Laatikosto, joka pitää sisällään myös leluja, on Muuramen ja sekin on omien vanhempieni varastosta. Todellisuudessa se on osa Muuramen hoitopöytää, mutta tyttären kasvettua ja hoitopöydän käytyä tarpeettomaksi, yläosa purettiin ja pakattiin varastoon ja laatikosto jäi lastenhuoneeseen. Vaikka laatikosto on paikoin kärsinyt (se on aikoinaan ollut minun ja sisaruksieni käytössä myöskin lastenhuoneessa) ja käytön jälkiä näkyy, se on kuitenkin edelleen siisti ja toimiva. Ainakin täällä lastenhuoneessa, jossa siihen saattaa leikkien tiimellyksessä tulla kolhu jos toinenkin.

Jouluksi ostettu huonekuusi viihtyy tässä huoneessa poikkeuksellisen hyvin.

Artekin lastenkalusto, second handia.

Huoneessa oleva nojatuoli on mieheni vanhempien luota ja ilmeisesti ollut jo hänen isovanhempien kodissa aikoinaan. Mies on verhoillut tuolin muutama vuosi sitten uudella kankaalla ja nykyään tuoli toimittaa satutuolin virkaa lastenhuoneessa. Siinä luetaan iltaisin iltasatu, mutta myös päivisin siinä luetaan kirjoja, yhdessä äidin tai isän kanssa tai tytär selaa niitä itsekseen. Kirjat ovat tällä hetkellä kova juttu tyttären mielestä, varsinkin Mauri Kunnaksen kirjat.
Nojatuleja meillä on itseasiassa kaksi, toinen löytyy toistaiseksi työhuoneesta.

Uusimpana kalusteena on Ikean leikkikeittiö. Aluksi harkitsimme sen ostoa vasta myöhemmin, mutta kun kaverin luona tytär innostui sillä niin paljon leikkimään, oli sellainen pakko hankkia myös kotiin. Äidin silmää ei kuitenkaan miellyttänyt sen vaalea puunvärinen ulkomuoto, vaan mies maalasi sen kauttaaltaan valkoiseksi ennen kuin se päätyi leikkeihin. 


Huoneen valaisimena on Ikean edullinen paperivalaisin, josta tuunasin vähän enemmän lastenhuoneeseen sopivamman. Hiukan teippiä, virkattu kori sekä pientä näpertelyä hiekkapusseihin ja kuumailmapallo oli valmis. Kyseisestä lampusta saa muuten vaikka mitä irti, kunhan käyttää vähän mielikuvitusta!

Visioita ja suunnitelmia lastenhuoneen suhteen on vaikka kuinka paljon ja huoneen sisustus tulee todennäköisesti muuttumaan ja elämään vielä tässä kevään tai vähintään kuluvan vuoden aikana. Uusien verhojen lisäksi se kaipaa vielä jotain pientä, mm. seinähyllyä ja lukuvaloa sängyn yläpuolelle, ehkä muutaman taulun seinälle ja jotain muuta pientä. Katsotaan!

Muistikirjamania

Ihan huomaamatta on keittiöön, työhuoneeseen ja tasoille ilmestynyt muistikirjoja.


Olen aina pitänyt listojen kirjoittamisesta, on sitten kyse kauppalistoista tai matkalle lähtiessä pakkauslistasta. Suunnittelen mielelläni vähän kaikkea ja kirjoitan ja piirrän ne ylös, oli kysymys sitten puutarhasuunnitelmasta, taulukollaasista, lastenhuoneen sisustussuunnitelmasta tai ihan vain neulotuista ja virkatuista käsitöistä.


Nyt olen alkanut kokoamaan ideat omiin muistikirjoihin. Neulonta ja virkkaustöille ja ideoille on oma kirjansa, samoin puutarhalla, ompelulle ja arjen jutuille. Harkitsin jopa blogille omaa ja ehkä sisustusideoillekin? Miestä naurattaa ainainen muistikirjoihin raapustus, mutta itse pidän siitä, että ideat on tallessa muuallakin kuin omassa päässä. Toki tietokoneelle olen koonnut ideakansioita kuvista ja nyt uusimpana innostuksena alkanut lataamaan pinterestiin kuvia.




Mutta muistikirjat ovat vaan omalla tavallaan niin kivoja, välillä ehkä jopa osa sisustusta?


Puutarhan ensimmäinen vuosi

Kun ulkona on harmaata, märkää ja koleaa, niin mikä sen mukavampaa kuin uppoutua selaamaan viime vuoden kuvia omasta pihasta, surffaamaan netissä puutarhainspiraatiota ja suunnittelemaan paperille mahdollisia muutoksia omaan puutarhaan.




Olemme asuneet nyt reilun vuoden uudessa talossamme, takana on siis yksi kokonainen puutarhavuosi. Ensimmäisenä syksynä, jo ennen muuttoa, pihaa laitettiin pikkuhiljaa kuntoon, pienellä budjetilla ja mahdollisimman paljon itse tehden. Meillä ei siis ole ollut pihasuunnitelmaa tai kaivinkonetta laittamassa pihaa kuntoon ja tasoittamassa nurmikon pohjaa. Toki kaivinkone tasoitti rakentamisen jäljiltä isot kasat ja tasasi pihan, mutta muuten piha on rakennettu itse lähes tyhjästä.



Aluksi pihasta piti tulla helppohoitoinen ja moderni, mutta kummasti se puutarhakärpänen pääsi iskemään minua. Liekö syynä taimiostoksilla käynti vai suvussa kulkeva viherpeukaloisuus, mutta syksyn mittaan innostuin pihan laittamisesta yhä enemmän ja enemmän. Seuraavana vuonna, lumen peittäessä vielä pihan, selasin puutarhablogeja, perennojen nettikatalogeja, siemenluetteloita ja suunnittelin ja suunnittelin. Jo syksyllä olin äitini avustuksella perustanut muutaman perennamaan, istuttanut marjapensaita ja kukkasipuleitakin oli istutettu sinne tänne, mutta kevättalvella taisi lähteä vähän lapasesta. Sen sijaan, että pihallemme olisi tullut helppohoitoisia havuistutuksia tai pensaita, haaveilin ja suunnittelin perennaistutuksista, omenapuista, hyötypuutarhasta ja vehreydestä.

Keväällä tehty uusi perennapenkki, havut istutettuna mutta perennat puuttuu vielä

Syyshortensiat

Keväällä valmistunut perennapenkki odottaa vielä täyttöä.

Syksyllä istutettu koivuangervo- ja seppelvarpurivistö
Heti kun sää sen salli, olin pihalla hommissa. Vauvan päiväuniaikaan sai kummasti aikaiseksi kaikkea. Kevään aikana syntyi useampi perennapenkki lisää, istutin omenapuita, tyrnipensaita, muutaman pihlajan, pensaita, havuja sekä niitä perennoja. Kaivoin maata käsin lapiolla, tein kukkamaat alusta asti itse. Samoin sorapihan reunakivet kaivoin käsivoimin, kärräsin multaa kottikärryillä ees ja taas. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, miten ihmeessä sen kaiken sain tehtyä pienen vauvan kanssa, mutta silloin en innostuksissani osannut hidastaa tahtia. Nautin kevätilloista, kun lapsi oli jo nukkumassa mutta valoa riitti touhuta pihalla. Kevätiltojen tuoksut ja äänet ja se, kun näki edessään omien kätten työn.

Takapihalle mies rakensi pyynnostäni muutaman laatikon hyötykasveille, joihin kylvin siemenestä mm. tilliä, persiljaa, salaattia, kehäkukkia, ruiskukkaa jne. Sain isoäidiltäni ja kummitädiltäni sekä perennojen että yrttientaimia, osat taimista ostin kaupasta tai tilasin netin kautta.

Hyötypuutarhan alku, siemet jo istutettu. Taustalla kirsikkapensas ja raparperi, kummitädiltä saatuja molemmat.

Syksyllä istutetut marjapensaat ja taustalla kompostinurkkaus.

Keväällä istutetut tyrnipensaat.

Kesällä innostus onneksi hieman laantui, ehkä säiden osalta tai ihan yksinkertaisesti siksi, että kevät ja syksy ovat parasta istutusaikaa. Kesällä kuitenkin ehdin nauttia siitä, miten kaikki alkoi kasvaa. Näin miltä paperille suunniteltu visio näytti todellisuudessa, miltä perennat oikeasti näyttivät vierekkäin kasvaessaan, tai sopiko joku laji kasvuolojen puolesta paikalleen. Napsisin kuvia tehdyistä istutusalueista ja vertasin keväällä ottamiini kuviin. Vihreys oli valtava ja kasvien päästyä kasvuun, kaikki näytti niin erilaiselta.

Kuunliljat, tähtiputket ja taustalla syysleimut.



Nyt havut saaneet seuraksi myös perennat.
Syksyn koittaessa suunnittelin taas ja pihalla työt jatkuivat. Siirsin perennoja, laajensin istutusalueita ja istutin lisää pensaita, perennoja ja hedelmäpuita. Sora-alueen reunakiviprojekti saatiin miehen avustuksella valmiiksi ja muutenkin piha muuttui yhtenäisemmäksi. Istutin lisää kukkasipuleita uusiin perennamaihin ja pihavalotkin saatiin viimein paikalleen. Myöhemmin syksyllä harmittelin, kun en ollut syyskesällä kuvannut miltä piha silloin näytti. Kasvit olivat kuitenkin kasvaneet ja piha näytti rehevämmältä kuin alkukesästä.

Hyötypuutarhaa kasvimaalla ja talon seinustalla.

Autotallin sivu sai katteen päälleen.

Polku kompostin luo valmistui, samoin terassilaajennus.

Haaveilemani pilvikirsikka sisääntulon kohdalla perennoineen sekä vihreäksi muuttuneet koivuangervot ja seppelvarvut. 
Nyt, lyhyen talven jälkeen odotan innoissani taas kevättä. Osa projeteistani jäi syksyllä kesken ja lisää on päänsisällä mietinnässä. Muistikirjaan suunnittelen uusia istutusalueita, kirjaan ylös mitkä perennat pitää vaihtaa uuteen paikkaan ja suunnittelen mitä laitan hyötypuutarhaan tänä vuonna kasvamaan. Ideoita on pää täynnä. Myös kevättyöt, eli pihan siistiminen, perennojen alasleikkaus, hedelmäpuiden leikkaus, kompostin tyhjennys ja muut ns. pakolliset työt tuntuvat tässä vaiheessa mukavilta ja odotan sormet syyhyten, että pääsen pihalle touhuamaan ja tunkemaan sormet multaan. Tytärkin on niin iso, että leikkii omatoimisesti ja on hänelle hankittu omat kottikärryt, harava ja lapioita, jos hän haluaa olla hengessä mukana ja toimia assistenttina puutarhatöissä. Mitä en toisaalta ihmettelisi lainkaan, hän on aina siellä missä jotain tapahtuu. Tuleva kevät tuo kuitenkin muutoksia meidän perhearkeen, joten mielenkiinnolla odotan pääsenkö itse pihalle heti keväänkorvalla, vai joudunko tyytymään kaiken kiireen keskellä äitini apuun. Kevättä odottaen!