Pelargonien ensimmäinen kevät

Viime vuonna ihastuin pelargoneihin täydellisesti. Aikaisemmin olin mieltänyt ne ns. mummokukiksi, löytyyhän niitä lähes poikkeuksetta vanhojen talojen lasikuisteilta ja varsinkin vähän vanhempien ihmisten kesäkukkaistutuksista. Ja onhan perinteinen punainen pelargoni yksi Suomen suosituimmista kesäkukista.

Mutta viime vuonna kevättalvella siemenkatalogeja, puutarhalehtiä ja blogeja lukiessani tajusin, että pelargonit ovat paljon muutakin kuin ne taimimyymälästä ostetut peruspelargonit, jotka syksyn tullen viskataan kompostiin ja ostetaan taas seuraavana kesänä uudet. Lajien kirjo on valtava, löytyy valkoisesta punaiseen kaikissa vaalenapunaisen sävyissä, on tuoksupelargoniaa, riippapelargoniaa..
Halusin niitä omalle pihalle ja terassille myös, mutten tiennyt mistä niitä lähteä hankkimaan. Useat taimimyymäät kun ovat täynnä niitä ns. "peruspelargoneja", joita ei ole kai tarkoituskaan talvettaa seuraavaan vuoteen.

Omia kuvia kukkivista "Inspire Pink" pelargoneista ei ole, tämä kyseinen on Nelson Gardenin sivuilta.

Viime vuonna siemeniä tilatessani päätin kokeilla pelargonien kasvattamista itse siemenestä, sen kun kehuttiin olevan melko yksinkertaista. Lajikkeiksi valitsin helppohoitoisiksi ja kasvatettavaksi mainostetut Pelargonium x hortorum " Inspire Pink" ja "Inspire White" -lajikkeet. Myöhemmin tajusin, että olisin voinut samalla kokeilla useampaa lajiketta, olisin laittanut vain vähemmän siemeniä itämään per lajike. Lähes kaikki siemenet nimittäin itivät, kahta poikkeusta lukuunottamatta, ja lähes kaikki sain kasvatettua sisällä ilman lisävaloa kunnes oli aika nostaa ne ulos. Ne jopa ehtivät kukkia ennen syksyä, kiitos viime kesän. Päätin kokeilla myös niiden talvettamista ja nostin ne syksyllä autotalliin ikkunan eteen ja käytännössä unohdin ne sinne koko talveksi. Kerran tai kaksi kävin kastelemassa, mutta vasta reilu kuukausi sitten havahduin siihen, että niillekin pitäisi jotain tehdä.

Vielä vanhoissa mullissa.


Kun helmikuun loppupuolella havaitsin niissä elonmerkkejä ja pieniä vihreitä lehtiä, kävin napsimassa saksilla kaikki kuivuneet lehdet pois. Kuukauden mittaan kastelin niitä silloin tällöin, mutta vasta tässä pääsiäisen aikana havahduin siihen, että kuukausihan vaihtuu taas kohta ja olin lukenut jostain, että talvetettujen pelargonien multa tulisi vaihtaa maaliskuussa.

Ja onhan tässä ruhtinaallisesti kaksi kokonaista päivää vielä maaliskuuta jäljellä. Joten ei kun ostamaan uutta multaa kaupasta ja mullanvaihtohommiin! Päiväuniaika on mitä mainioin tähänkin puuhaan ja sain kuin sainkin kaikille pelargoneille uuden, tuoreen mullan vaihdettua tyttären nukkuessa. Vielä pitäisi malttaa viikko tai kaksikin, ennen kuin aloitan lannoituksen ja otan mahdollisia pistokkaita. Leikata niitä täytyy joka tapauksessa, etteivät pääse liian hujopeiksi kasvamaan.





Harmillisesti olen vain unohtanut syksyllä merkitä, mikä niistä oli valkoinen ja mikä vaaleanpunainen. On vaikea ottaa pistokkaita, kun en tiedä otanko pistokkaan valkoisesta vai vaaleanpunaisesta yksilöstä. Minun tuurilla kohta kaikki ovat samaa väriä. Kesän jälkeen täytyy merkitä pelargonit huolella.



Lisäksi haaveena olisi saada vähän erikoisempiakin pelargonilajikkeita, joten en viitsi näitä tässä vaiheessa niin kovasti lisäillä, sillä talvisäilytyspaikan tila on rajallinen. Viikonlopun Piha ja Puutarha- messut tulevatkin kuin tilauksesta, sillä ainakin viime vuonna siellä oli myynnissä myös pelargonin taimia. Silloin ostin vain yhden taimen kotiin ja sekin oli tuoksu- tai palsamipelargoni, Dr. Westerlund. Sitä en tosin onnistunut pitämään hengissä, lomamme aikana se oli kuollut. Onneksi hengissä on yksi tuoksupelargoni, Plantagenista pistokkaana ostamani Pelargonium x graveolens  "P. Fragens". Se myös kukki viime vuonna ihanilla, pienen pienillä valkoisilla kukilla. Ja koskettaessa siitä tuli ihana tuoksu. Plantagenista ostin pistokkaina myös kaksi kirkkaan punaista riippapelargoniaa, Pelargonium x peltatum "Evka", mutta ne nostin liian myöhään syksyllä sisälle ja ehtivät raukat paleltua. Harmi, olisivat olleet kauniitä tänä vuonna amppeleissa.

Saa nähdä mitä ihanuuksia viikonlopun messuilta löytyy.

Mullat vaihdettuna takaisin ikkunalla.


Pääsiäinen

Aurinkoista pääsiäistä!
Vihdoin saatiin aurinkoinen ilma tänne meillekin. Meidän perheellä oli suunnitelmissa viettää rauhallinen pitkä viikonloppu oman perheen kesken ihan kotona, käydä ulkoilemassa sään salliessa ja nauttia hyvästä ruuasta. Kotona ollaan oltu ja hyvää ruokaakin tehty, mutta ulkoilun sai unohtaa. Kaksi kolmesta on flunssassa, räkää pää täynnä, ja toisella lisäksi kuumetta. Aikomuksena oli lähteä Kuhankuonon retkeilyreitille Savojärvelle patikoimaan ja paistamaan makkaraa, mutta tällä kertaa täytyi jäädä kotiin. Onneksi kauniita kevätviikonloppuja on varmasti edessäpäin vielä monia, joten ehditään vielä.
Yläkulman massapallojen koristelun sormiväreillä hoiti tytär, keskellä oleva on äidin käsialaa.



Ulkona paistava aurinko ja sisälle pääsiäistunnelmaa luomaan laitetut pääsiäiskoristeet, virpomisoksat, rairuoho ja pirteän keltaiset tulppaanit kuitenkin takaavat sen keväisen fiiliksen, mikä pääsiäisestä hyvin usein alkaa. Ulkoilu kauniissa kevätsäässä olisi toki kruunannut kaiken, mutta tunnelmaan pääsee onneksi näinkin. Tyttären päiväuniaikaan oli kuitenkin pakko päästä vähän ulkoilemaan, joten käytin ajan hyväkseni ja siistin vähän kukkamaita ja mansikkalaatikkoa.



Vaikka on jouduttu pysyttelemään sisätiloissa tämä päivä, ollaan silti suunnitelman mukaan tehty vähän arjesta poiketen ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Normaalisti arkena minä laitan ruuan, mutta tänään mies hoiti lähes kaiken ruuanlaiton. Ainoastaan jälkiruuasta vastasin minä. Ruuaksi hän taikoi tomaattista lammaspataa ja uunijuureksia. Valitettavasti en ehtinyt ruuasta napata kuvaa ennen kuin suurin osa oli syöty, mutta jälkiruuasta ehdin ottaa onneksi kuvat.


Katetusta pöydästäkin sain juuri otettua kuvan ennen kuin tytär tunkesi itsensä istumaan omaan tuoliinsa ja oli ehtinyt levittää niin lautasliinan kuin astiansa.



Perinteisesti meillä on pääsiäisenä syöty jälkiruuaksi pashaa. Mämmiä on myös ollut ja tänä vuonna sitäkin ostettiin jääkaappiin. Yllättäen se ei muuten vajaa kaksivuotiaalle maistunut, vaikka hän aika ennakkoluulottomasti sitä suostui maistamaan.
Perinteisen pashan sijaan tänä vuonna päätin kokeilla pashakakkua, jonka ohjeen huomasin k-ruokakauppojen ruoka-lehdessä. Tähän kakkuversioon ainekset olivat ehkä aavistuksen kevyempiä versioita, kuin mitä perinteiseen pashaan tulee ja makukin oli vähän raikkaampi eikä ihan niin tuhti. Lopputulos olikin aika juustokakkumainen, mutta maultaan maistui selkeästi samalta kuin perinteinen pasha. Mieskin pyysi, josko tästä versiosta voisi tehdä uuden perinteen pääsiäisen kahvipöytään.



Pyyheliinojen uusi elämä

Sain joskus vuosi sitten isoäidiltäni pinon vanhoja valkoisia Finlaysonin froteepyyhkeitä. Pyyhkeiden tarina ulottui jonnekin oman äitini ja tätini opiskeluaikoihin, joiden jälkeen ne ovat olleet käyttämättöminä kaapin perukoilla. Ne olivat menossa kierrätykseen ja isoäiti kysyi jos haluaisin pyyhkeet. Valkoinen pyyheliina ei ole ihan omaan makuuni, mutta otin pyyheliinat vastaan.

Ja kyllä niitä käytetty on, aina välillä. Pyyhkeet ovat loistokunnossa, ei uskoisi että niillä alkaa olla ikää jo useita kymmeniä vuosia. Suomalaista laatua parhaimmillaan. Mietin jo niille jatkojalostuskäyttöä mm. tytön nukkeleikeissä tia vaihtoehtoisesti siivousrätteinä autotallissa, mutten raaskinut niin hyväkuntoisia pyyhkeitä laittaa poiskaan, joten ne saivat jäädä toistaiseksi kaappiin.




Kunnes keksin, että valkoiseenhan tarttuu tekstiiliväri mitä parhaiten! Olen joskus ostanut kaappiin paketin mustaa tekstiiliväriä, aikomuksena värjätä miehen kulahtanut trenssi uudelleen mustaksi, mutta se on vain jäänyt, lähinnä sen takia että yksi paketti ei todennäköisesti riitä värjäämään sitä tarpeeksi tummaksi.

Keksin, että värjään valkoiset pyyhkeet mustaksi. Muutama harmaa pyyhe meiltä löytyy jo ja mustia on käsipyyhkeinä, joten miksi ei kylpypyyhkeinäkin. Sopisi ainakin kylpyhuoneen mustaan naulakkoon roikkumaan. Joten eikun pari pyyhettä näin alkuun koneeseen, paketti väriä ja suolaa perään ja eikun kone pyörimään.

Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Saa nähdä miten käytössä väri pysyy, mutta jos väri lähtee haalistumaan, niin siinä vaiheessa voin ehkä lopulta luovuttaa pyyhelinat autonpesuun tai tytön leikkeihin.



Tästä innostuneena saatan ehkä kokeilla värjäämistä joskus uudelleen.

Lämmin haalari vauvalle

Viime aikoina puikoilla on ollut lähinnä lasten neuleita, tällä kertaa valmiiksi sain vauvan neulehaalarin. Ohje löytyi tammikuun Suuri Käsityö- lehdestä ja vaikka normaalisti en kyseisen lehden neuleohjeita toteuta, tässä viehätti raikkaiden raitojen lisäksi haaran nepit, jotka helpottavat huomattavasti pukemista.


Haalari on kokoa 68, ei siis ihan vastasyntyneen kokoa. Alkusyksyyn ja myöhemmin väliasuksi ulkohaalarin alle. Langaksi valikoitui Schachenmays Merino Extrafine 120, konepestävä ihanan pehmeä merinovillalanka, joka ei kutita ja oli lisäksi mukavaa neulottavaa.

Ihastuin lankakaupassa pirteään keltaiseen, joka sopii mielestäni niin pojalle kuin tytölle. Keltaista lankaa jäi yli, toivottavasti siitä riittäisi vielä myssyyn.



 Tarkemmat tiedot löytyy Ravelrystä.

Kaava poikineen

Viime päivien ja oikeastaan jo viikkojenkin päiväuniajat ovat kuluneet kaavoja piirrellessä. Innostuin taas ompelemaan lastenvaatteita ja viikonlopun Turun kädentaitomessut vain lisäsi innostusta. Messuilta nimittäin löytyi iso pino kivoja kankaita Paapiilta ja Ikasyrilta. Harmaata ja keltaista kuviotrikoota, niin vauvan vaatteisiin kuin tyttären mekkoihin, pipohin ja huiveihin. Samalla reissulla, kun kerrankin pääsin yksin jonnekin lähtemään, kävin myös Eurokankaassa tonkimassa palalaarit.

Kevättä ajatellen ainakin pipovarastoa täytyy kartuttaa, vaikka jokunen onkin jo ommeltuna, samoin kaulureita ja tuubihuiveja. Myös itselle ajattelin surauttaa jonkun kivan trikoopipon tai vaikka useamman, riippuen miten kangasta jää yli.


Messuilta mukaan lähti myös lankaa vauvaneuleisiin, ompelutarvikkeita ja uudet sukkapuikot. Tällä kertaa messujen valikoima oli mielestäni huomattavasti viime vuotista parempi. Oli enemmän myytäviä materiaaleja ja tarvikkeita kuin kädentekijöiden omia tuotteita, toki niitäkin löytyi. Valmiita tuotteita on kiva katsella ja kierrellä, mutta kun tykkää itse tehdä, niin neuloa kuin ommella, ne materiaalit vain puhuttelevat enemmän. Jonkun muun mielestä messut saattoivat jäädä vaisummiksi kuin aiemmin, mutta minä ainakin pidin muutoksesta!

Pallurakuvioinen trikoo Paapii, mustavalkoinen trikoo Käpynen,  muut Ikasyr.
Uudet kankaat innostivat taas piirtämään lisää kaavoja ja tältä keittiön pöytä näyttääkin melkein joka päivä päiväuniaikaan. Ymmärrettävästi näitä ei oikein voi levittää tyttären ollessa hereillä, varsinkin kun hän on viime aikoina kunnostautunutu piirtämisessä. (Mm. minun muistikirjoihin)


Jonkun verran kankaista on leikattu jo valmiiksi ja odottavat pinossa ompelua. Ompeluun ei aina päiväuniaika riitä, paitsi johonkin pieneen ja yksinkertaiseen. Usein ompelu jääkin iltaan tai viikonloppuun, kun mieskin on kotona ja pystyy pitämään tyttären poissa tieltä. Kummasti tuntuu ompelukone, sakset ja nuppineulat kiinnostavan, samoin puolivalmiita vaatteita olisi todella mukava välillä kokeilla.

Onneksi pääsiäinen on tulossa, joka tietää neljän päivän lomaa ja minulle mahdollisesti normaalia enemmän ompeluaikaa. Tosin jos sää jatkuu yhtä aurinkoisena ja keväisenä kuin tähän asti (pientä pakkasjaksoa lukuunottamatta), tulee pitkä viikonloppu vietettyä pitkälti ulkoillen.

Palmusunnuntain viettoa

Palmusunnuntaita vietettiin meidän taloudessa lähes normaalin sunnuntain tapaan.
Edellisenä päivänä olimme tyttären kanssa askarrelleet virpomisoksia, minä laitoin liiman ja hän liimasi höyhenet. Yllättävän kauan hän jaksoi keskittyä, saatiin melkoinen määrä oksia tehtyä. Kotiin jäivät ne enemmän äidin silmää miellyttävät ja muut, värikkäämmät vietiin isovanhemmille.



Tänä vuonna tytär pääsi ensimmäisen kerran virpomaan. Vaikka ikää ei ole vielä edes kahta, eikä hän touhusta taida itse oikein mitään vielä ymmärtää, mutta tunnelmaan ainakin päästiin. Virpomiskohteena tosin toimivat isovanhemmat, ehkä ensi vuonna myös naapurit. Pääsiäismunien ja karkkien sijaan tämä pikkunoita sai tosin palkaksi rakastamiaan cashewpähkinöitä, rusinoita ja muumikeksejä. Kuka sitä nyt suklaata kaipaisi?

Ompelin nopeasti aamulla kaappiin jemmaamista paloista hameen pikkunoidalle, miehen vanha kauluspaita sai uuden elämän essuna ja lisäksi rekvisiittaan kuului laatikonperältä löytynyt huivi sekä korissa nukkuva pehmokissa. Söpöltä hän näytti vaatteissaan pikkunoitana, olisi halunnut pidempäänkin essua ja hametta pitää.



Päivä koostui siis lähinnä isovanhemmilla vierailusta. Oman oven takana ei käynyt yhtäkään virpojaa, tosin emme olleet kotonakaan kuin osan päivästä. Ehkä ensi vuonna?


Kevät tulee!

Sieltä se vääjäämättä tulee, kevät. Ja on sitä odotettu! Lähes pilvettömältä taivaalta paistavalla kevätauringolla on mieletön voima, niin mieleen kuin ympäröivään luontoon. Tuntuu, että akut latautuvat auringon voimasta ja ulkona lumet tuntuvat sulavan silmissä.




Kevätauringosta ja lähestyvästä pääsiäisestä innostuneena vaihdoin vihdoin ruskistuneet syyskanervat terassin ruukuista pois ja vaihdoin tilalle narsisseja. Tarkoituksella valikoin mahdollisimman nupussa olevia, jotta ne jaksaisivat kukkia mahdollisimman pitkään. Kukkapenkissä pilkistää ensimmäiset krookuksenalut. En malta odottaa,että viimeisetkin lumet sulaa ja krookukset ja kevätesikot puhkeavat kukkaan.




Narsisseja ja aurinkoa ihastellessani bongasin pihapuussa myös sinitiaispariskunnan ja onnistuin nappaamaan myös muutaman kuvan. Täytyisi rakentaa niille ja muille pihassa viihtyville pikkulinnuille linnunpönttöjä puihin mitä pikimmiten.




Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin istua hiljaa ja rauhassa terassin portailla, nauttia lämpimästä kevätauringosta ja kuunnella lintujen laulua.

Siemenostoksilla

Kevättä odotellessa olen suunnitellut muun puutarhan lisäksi hyötypuutarhaa ja mitä sinne tänä vuonna istutettaisiin kasvamaan. Bauhausissa asioidessamme kotiutin samalla kasan siemenpusseja, vielä kun valikoima on runsaimmillaan.

Tänä vuonna en ala esikasvattamaan samassa mittakaavassa kuin viime vuonna, mm. edelliskerran huonon onnistumisprosentin takia, mutta myös siksi että en ehkä kuitenkaan halua tänä vuonna täyttää keittiön ruokapöytää ja tasoja taimipoteilla. Esteettisyyden takia ja myös sen takia, että tytärtä kiinnostaisi pienet taimenalut aivan liikaa. Muutamaa lajia aion laittaa esikasvatukseen, mutta nekin sellaisia, että taimia ei tarvita montaa, vaativat melko lyhyen esikasvatusajan ennen ulosistutusta ja ovat varmoja lähtemään kasvuun.



Hyötykasvien puolelta ostin jo viime vuonna kokeiltua lehtisalaattia ja persiljaa, lisäksi viimevuotisia siemeniä on vielä tilliin ja korianteriin. Monivuotisista laatikossa kasvoi viime vuonna ruohosipuli, kirveli, mäkimeirami eli oregano, sitruunamelissa, timjami sekä rakuuna. Näistä todennäköisimmin lähtee taas uudelleen kasvuun ainakin ruohosipuli, mäkimeirami ja kirveli, sillä ne ovat kummitädiltä ja isoäidiltä saatuja isoja ja vahvoja taimia. Muiden kanssa on arpapeliä, keväällä näkee mikä selvisi ja mikä ei.

Lisäksi viimevuotisista siemenistä saan esikasvatukseen ainakin kurkun ja kesäkurpitsan taimet, sekä suoraan ulos ruukkuun kasvamaan hernettä. Tomaatintaimet ostan tänä vuonna suoraan kaupasta valmiina, voi olla että samoin joudun tekemään kurkun kanssa. Viime vuonna epäonnistuin tomaatintaimien karaistuksessa ja kurkun taimetkin kuolivat melkein heti istutuksen jälkeen. Kaupan taimet tuottivat lopulta kuitenkin hyvin satoa, pitkälle syksyyn.

Uusia kokeiluja tänä vuonna ovat rucola, lehtimangoldi, lehtikaali ja retiisi. Lisäksi tarkoitus olisi laittaa myös sipulia pienissä määrin kasvamaan. Viime vuonna menestyksellisesti kasvoi myös porkkana, mutta tänä vuonna ostin perinteisiä pitkulaisia porkkanoita pyöreiden sijaan.

Kukista ostin Bauhausista vaaleanpunaista tuoksuhernettä, (niistä saa ihanan kimpun maljakkoon, joko yksin tai yhdistettynä muihin kukkiin) pensaskrassia ruukkuun sekä auringonkukkaa ja ryhmäsamettikukkaa. Kehäkukkaa on viime vuodelta varastossa. Kehäkukkaa ja samettikukkaa tulee laatikoihin salaattien ja kasvisten sekaan, ainakin viime vuonna varsinkin kehäkukka onnistui houkutelemaan kaikki tuholaiset puoleensa, jolloin mm. salaatti pysyi koskemattomana. Lisäksi kehäkukka on myös kaunis maljakossa.

Viime vuonna taaperolle maistui suoraan laatikosta poimittuna ainakin ruohosipuli, vienosti lakritsille maistuva kirveli sekä persilja. Mansikoita tietenkin unohtamatta, niitä on yksi laatikko täynnä. Toivotaan vain, että viime vuotinen ennätyssato toistuisi myös tänä vuonna. Lisäksi yrttejä käytettiin ruuanlaitossa ja salaatteihin saatiin kurkut, salaatti ja tomaatit omasta maasta. Tähän pyritään tänäkin vuonna.


Viime viikolla postilaatikkoon kolahti myös Viherpeukaloiden uusin kuvasto, joka on ollut ahkerassa selailussa. Uusia perennoja ei alunperin ollut tarkoitus kovin paljon istuttaa, mutta saa nähdä. Ideoita ainakin on kuvaston myötä taas tullut rutkasti lisää.

Uusimmat neuletyöt

Viime aikoina valmistuneet neuleet ovat olleet aika vähissä ja projektitkin aika pieniä. Tuntuu ettei aikaa tai voimia riitä isompien töiden aloittamiseen ja tekemiseen.



Työt löytyy myös ravelrystä.

Pienissä neuletöissä tosin parasta on juuri se, kun valmista tulee niin nopeasti! Lisäksi tyttärelle on mukava tehdä, tähän asti hän on kaikkia itseneulottuja suostunut pitämään, ei ole kutittanut. Saa nähdä miten käy, kun ikää tulee lisää. Toisaalta olen kyllä valinnut langoiksi usein merinovillaa tai muuta kutittamatonta lankaa, jos kyseessä on esimerkiksi pipo, lapaset ja kaulahuivi, joka tulee suoraan ihoa vasten.




Nyt puikoilta on tipahdellut muutamat sukat, tyttärelle sekä vauvan koossa, perheen tulevalle jäsenelle. Lisäksi bongasin Suuri Käsityö- lehdestä kivan Anneli & Onneli pipon, jonka toteutin vähän muokattuna tyttärelle. Ohjeen koko oli koululaiselle ja lanka huomattavasti paksumpi, omaan versioon käytin ohuempaa lankaa ja puikkoja, lisäsin vain mallikertoja. Lisäksi perinteisen tupsun sijaan ompelin pipoon karvatupsun, jonka olen joskus taannoin ostanut lankakaupasta, mutta se on jäänyt käyttämättä.




Nyt ne on seinällä!

Vihdoin ne ovat seinällä ja sain ne jopa kuvattua! Nimittäin jokin aika sitten tilaamani Desenion julisteet. Kyseisiä julisteita olen jo pidemmän aikaa käynyt netissä ihastelemassa ja katsellut kauniita kuvia niin blogeissa, intagramissa kuin sisustuslehdissäkin. Kun vihdoin sain luvan taulujen seinille laittoon tai toisinsanoen reikien tekemiseen seinään, klikkailin taulut kotiin.



Ikeasta käytiin ostamassa sopivat kehykset. Alkuperäinen suunnitelma oli ostaa puiset Ribba-kehykset, mutta mukaan lähtikin huomattavasti kevyemmät ja julisteiden kanssa paremmin yhteensopivat alumiiniset Strömby-kehykset.


Desenion julisteiden lisäksi kehyksiin pääsi PUF-liikkeestä ostamani Åbo-juliste.



Olin sommitellut taulukollaasia valmiiksi lattialla ja paperilla, mutta miehen kanssa yhteistyössä se saatiin seinälle. Tai lähinnä mies ne sinne kiinnitti, minä seurasin ja pidin kirjaa mitoista, jotta väleistä tulee sopivat. Meidän tuurilla ei muuten yhtäkään taulua saatu sopimaan seinän koolauksien kanssa samaan kohtaan.

Tummanharmaa, korkea seinä sai heti elävyyttä eikä näytä enää niin tyhjältä ja jopa mies myönsi, että taulut sopivat paikkaansa. Erävoitto minulle siis.