Peitto automatkoille

Vaikka kesä onkin tulossa ja toivottavasti myös lämpimät säät, vauvalle valmistui vielä yksi lämmin neuletyö. Vanhasta Moda-lehdestä löysin ohjeen pieneen pitsineulepeittoon. Itseasiassa tein peitosta vielä hiukan pienemmän kuin mitä ohjeessa oli, sillä lankaa oli vain neljä kerää. Kokoa peitolle tuli n. 100 cm x 60 cm, venyy tosin varmasti vielä käytössä.




Pienen peiton tarkoituksena on toimia lämmikkeenä lähinnä automatkoilla turvakaukalossa matkustettaessa. Se on helppo laittaa kaiken päälle ja alle ei tarvitse pukea ihan niin paljon vaatetta ja helppo myös ottaa pois tarvittaessa.



Vaikka loppukeväästä ja alkukesästä tulisikin lämmin, onneksi peitolle on käyttöä vielä syksylläkin.

Neulehaalari vauvalle

Vähän aikaa sitten valmistunut neulehaalari vauvalle. Vähän pienemmässä koossa kuin edellinen, harmaavalkoraidallinen. Tämä on myös ohuemmasta langasta neulottu, kevättä silmällä pitäen. Merinovillaa tosin tämäkin.



Pohdin pitkään harmaan ja turkoosin värin välillä, mutta onneksi päädyin turkoosiin, on ihanan raikas väri. Luonnossa ehkä vielä vähän kirkkaampi kuin mitä kuvat antavat ymmärtää.

Löytyy taas Ravelrysta.



Haalarin kaveriksi valmistui myös myssy ja yhdet sukat. Kun lankaa vielä jäi hiukan, virkkasin vielä yhden tuttinauhan. Minun tuurilla uusin tulokas ei varmaan tutista edes välitä, nyt kun tuttinauhoja alkaa olla vähän joka värissä...



Vauvan sänky muutti makuuhuoneeseen

Vauvan pinnasänky on pitkään ollut väliaikaisessa säilytyksessä vierashuoneessa (josta muuten tulee vauvan huone jossain vaiheessa), mutta nyt tällä viikolla päätin siirtää sen meidän vanhempien makuuhuoneeseen uusinta tulokasta odottamaan. Siirto kävi näppärästi sängyssä olevien pyörien ansiosta. Sänky on Muuramen, jo monta sukupolvea ja nukkujaa palvellut ja hyvältä näyttää edelleen.



Vielä aikaisemmin ompelemani päiväpeitto sänkyyn, muutama pehmolelu odottamaan virkatun unipupun kanssa ja virkattu peitto vielä reunalle, niin valmista tuli. Kattoon kiinnitin saman puisen mobilen kuin mitä tyttären sängyn yläpuolella aikanaan roikkui ja joka itseasiassa on omankin pinnasängyn yläpuolella roikkunut muutama vuosikymmen sitten. Mielestäni kauniin ajaton, sopii edelleen vaikka aikaa onkin kulunut. Yksinkertaisen ilmeen lisäksi plussaa materiaalista, kaihdan muovisia ja soivia mobileita.




Värimaailma, joka vauvan huoneeseen myös aikanaan tulee, käy varmasti selväksi kuvista: keltaista, mustaa ja valkoista. Vierastan huoneen ja vauvan tekstiilien sävyttämistä joko "tyttöväreiksi" tai "poikaväreiksi" eli vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Keltainen on mielestäni mukavan raikas väri, sopii kummalle tahansa. Yltiösöpöily ei muutenkaan ole sitä ominta tyyliäni, vaikka vaaleanpunaisesta pidänkin, kunhan sitä on riittävän pieni ripaus siellä täällä.

Nyt kun sänky on valmiina, jäädään odottamaan vielä sitä nukkujaa saapuvaksi.

Ompeluksia vauvalle

Vaihteeksi vähän ompeluksia, joita on tullut tehtyä vauvalle, ainakin osa niistä. Kaikki ovat pääsääntöisesti kokoa 62, sillä mitä todennäköisemmin koko 56 ei kuitenkaan kovin kauan päälle mahdu. Olisi mukava, että vaatteet, joiden eteen on nähnyt vaivaa mahtusivat edes jokusen kuukauden ennen kuin jäävät pieniksi. Ja koska kesä on tulossa, väreinä keltaista ja turkoosia, vähän harmaatakin.





Pienet olkainhousut ovat kokoa 56, niitä kun ei ollut esikoiselta säästettynä eikä ostettunakaan ja kangastakin oli vain vähän jäljellä.



Lähes kaikki kankaat ovat jostain palalaarista ostettuja, mm. Eurokankaasta ja Kankaamosta (Raisiosta). Palat riittävät mukavasti näin pieniin ompeluksiin.

Myös pieniä asusteita on kiva ja nopea tehdä, saa hyödynnettyä ne viimeiset pienimmätkin palat. Viimeksi esikoisen ollessa ihan pieni jäin ainakin itse kaipaamaan pieniä tumppuja, joita ei tahtonut mistään löytyä. Nyt niitä on tullut ommeltua niin itselle kuin vauvalahjaksikin. Helppoja ja nopeita.




Ehkä eniten ylpeä ja yllättynyt olen kuitenkin vauvan haalarista ja siitä, miten hyvin se ensikertalaisena onnistui. Tähän asti olen ommellut lähinnä yksinkertaisia lastenvaatteita, mutta tässä oli haastetta oikein urakalla. Oli vetoketju, huppu ja vuori. Usko meinasi välillä loppua, mutta valmis siitä tuli ja sen verran onnistunut, että kehtaa vauvalle päällekin laittaa. Kankaana on messuilta ostettu Paapiin joustocollege ja vuorena ihan perus raitatrikoo Eurokankaasta.


Koska haalari onnistui yli odotusten, saatan ommella vielä toisen, isomman, alkusyksyä varten. Saa nähdä, miten sitä ompeluaikaa tulevana kesänä on.

Ne näkyy jo!

Päiväuniaika olisi mitä mainioin hetki tehdä to do-listalla olevia hommia, mutta aurinkoinen ja keväisen lämmin sää ulkona veti puoleensa liikaa. Nappasin kameran mukaan ja kuljin pitkin pihaa kamera kourassa kuvaamassa ensimmäisiä maasta esiin pilkottavia kasvien alkuja.

Krookukset ovat olleet pinnalla jo hyvän aikaa ja niitäkin putkahtelee esiin koko ajan lisää, mutta ensimmäiset kukkanuput ovat vasta nyt auenneet, kiitos lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien. Kuten viime vuonnakin, jostain syystä valkoiset aloittavat kukintansa ensin. Keltaiset, kultasahramit, vasta myöhemmin, mutta ne tuntuvat myös kukkivan aavistuksen verran pidempään. Myös muutama keltainen nuppu oli ilmestynyt yön aikana.





Maasta ponnistivat jo kasvuun lähteneet kevätvuohenjuuren alut, ne taitavat olla myös tänä vuonna niitä ensimmäisiä kukkivia perennoja. Myös kevätkaihonkukassa oli pienen pieniä lehtiä havaittavissa, mutta kehnolla kamerallani en saanut tarkennettua kuvaa tarpeeksi, jotta olisin niistä kunnollista kuvaa saanut.

Kevätvuohenjuuri
Luonnonvaraisena pihalla alun perin kasvaneet poimulehdet (jotka siirsin kukkapenkkiin, lehdet ovat niin kauniita, vaikka kukinta ei vedäkään vertoja jalostetulle kaverilleen, jättipoimulehdelle) ovat myös jo kunnolla kasvussa. Tiirailemalla lähemmin, myös idänkurjenpolvet ovat nousseet, samoin nepalinhanhikki. Myös vahvat ja sinnikkäät jalopähkämöt, oranssit päivänliljat ja syysleimut ovat jo pinnalla.

Poimulehti.

Nepalinhanhikki

Idänkurjenpolvi
Ja ennenkaikkea, viime vuonna istuttamani kiinanpioni, "Sarah Bernhard" on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ja pilkistää esiin. Viereen istutettu "Karl Rosenfield" ei näytä vielä tulleen pintaan, mutta odotellaan, ehkä sekin sieltä kohta ponnistaa esiin.



Harmikseni huomasin myös taas muutaman peurankellon alun. Niitä putkahtelee nyt kukkamaahan, jonne niitä en halua. Ovat tulleet saamieni kevätesikkojen juuripaakkujen mukana. Esikot ovat kauniita, mutta peurankelloja en halua vaivakseni, ainakaan tähän kukkapenkkiin johon ne sinnikkäästi nyt yrittävät. Ainakin kolme esikkoa peurankelloineen olen siirtänyt muualle, jossa ne saavat rauhassa levitä ja siementää, taas bongasin muutaman, jotka saavat myös lähtöpassin.

Ja koska perennatkin ovat lähteneet kasvuun, niin tottakai myös rikkaruohot. Vanhalla peltopohjalla kun ollaan, piha on täynnä mm. juolavehnää, rönsyleinikkiä, apilaa ja kortetta. Peltokorte ei onneksi ole (vielä) levinnyt kukkamaihin, se oli riesana viime vuonna nurmikkoa istutettaessa, mutta onneksise pysyy aisoissa nurmikonleikkuulla. Mutta juolavehnä, rönsyleinikki ja myöhemmin voikukka ovat vihollisiani. Nyt ymmärrän, miksi niin monet perennapenkkiä perustaessaan käyttävät mielellään kaupan pussimultaa.. Ainakin muutaman vuoden saa olla ilman rikkaruohoarmeijaa.

Ensimmäinen helmililja

Jaloritarinkannus oli myös noussut pintaan.

Mysteerisipulikukka, todennäköisesti joku kevätkirjotähti tai vastaava. Itse en ole istuttanut, muuttanut meille todennäköisesti saatujen kuunliljojen juurakoiden mukana.

Lauantaipuuhastelua

Tämä päivä on pitkälti vierähtänyt ulkona pihalla ja pihahommissa.
Työlistalla oli puutarhamessuilta hankittujen perennantaimien ja juurakoiden istutusta, kukkamaiden siistimistä sekä miehen tuoman multakuorman levitystä.

Vaikka sää ei ollutkaan keväinen ja aurinkoinen, ilmassa oli kuitenkin aistittavissa kevättä. Liekö syynä jatkuva lintujen viserrys, tuoreen mullan tuoksu vai kukkapenkeistä esiin pistävät krookuksen alut, mutta mieli ainakin piristyi. Joka päivä kukkapenkkien ohi kulkiessa on pakko pysähtyä katsomaan, mikä kasveista on noussut pintaan. Tällä hetkellä talvesta näyttävät selvinneen ainakin kolme pionin alkua, jaloritarinkannus, päivänliljat, syysleimut, kurjenpolvet, jättipoimulehti, jalopähkämö, loistosalvia, pikkuasteri, kevätkaihonkukka, arovuokko, maksaruohot ja syyshohdekukka. Melkein kaikki viime vuonna istutettuja tai siirrettyjä. Vielä odottelen yhtä pionia, kaunopunahattuja, kuunliljoja, tarha-alpia, särkynyttä sydäntä, kultahelokkia, valtikkanauhusta, muutaman mainitakseni. Lähes kaikki pihan perennat ovat viime vuonna istutettuja ja ensimmäinen talvi on kriittisin, joten mielenkiinnolla jään odottamaan mikä ei selviä. Varsinkin sinivaleunikko on mysteeri, saa nähdä miten käy.

Perennojen lisäksi olen tutkaillut pensaiden ja hedelmäpuiden silmuja. Naapurit pitävät kai vähän kahjona, kun tuijottelen paljailta näyttäviä kukkamaita melkein nenä kiinni mullassa tai tarkastelen lähietäisyydeltä omenapuiden oksia ja matalia koristepensaita. Lähes kaikissa pensaissa on jo silmut ja odotan innokkaasti mm. kirsikkapuiden kukintaa. Heti pihaan ajettaessa sijaitsee viime vuonna istutettu pilvikirsikka, joka silmujen perusteella lupaa upeaa kevään kukintaa tälle vuodelle. Haaveissa on toinen samanlainen puu sisääntulon toiselle puolelle, symmetrian vuoksi ja ennenkaikkea näyttävän kukintansa takia.



Sormet on upotettu multaan myös sisätiloissa, sillä ruukutin messuilta ostamani yrtit sekä ruokakaupasta alekorista löytämäni muhkean kokoisen rosmariinin. Toivottavasti saan pidettyä ne hengissä ennen niiden ulos siirtämistä. Myös siemenkylvöt olen ehtinyt aloittaa.




Kevättä odotellessa ja ennen kuin puutarhaan pääsee tosissaan touhuamaan,on hyvä kuitenkin hakea inspiraatiota kirjoista. Klikkailin kotiin kaksi kirjaa, keittiöpuutarhasta innostuneena vasta vähän aikaa sitten ilmestyneen Keittiöpuutarha-kirjan sekä Sonjan yrttitarha-kirjan. Kun sade- ja raekuuro illalla yllätti, enkä päässyt enää pihalle hommia jatkamaan, on hyvä illaksi uppoutua kirjoihin ja ammentaa ideoita. Molemmissa kirjoissa ja etenkin Keittiöpuutarha-kirjassa ehkä parasta antia ovat upeat ja värikkäät kuvat. Viime viikonlopun messujen potagerideat sekä tämän kirjan mahtavat kuvat saavat pään pyörälle ideoista, joita olisi mahtava toteuttaa myös omassa pihassa. Melkein meinaa mopo karata käsistä, mutta onneksi sekin on sallittua näin suunnitteluvaiheessa.

Ihanan inspiroivia kirjoja molemmat, suosittelen!

Piha & Puutarhamessut

Turussa on tänä viikonloppuna järjestetty perinteiset Piha & Puutarhamessut. Viime vuonna olimme yhdessä miehen kanssa keräämässä ideoita omaa pihaa varten, tällä kertaa pääsin yksin kiertelemään messuja. Tänä vuonna kiertelyn ja ostosten lisäksi istuuduin kuuntelemaan useamman mielenkiintoisen luennon ja aikaa vierähtikin useampi tunti, lähes koko päivä.
Yleiskoristelualue oli tänäkin vuonna upeasti toteutettu. Teemana alueella oli tänä vuonna juhlat, ja koristelussa näkyikin mm. baby shower- sekä hääteema. Hyötykasvien osastolla oli taas upeasti esillä kasvulaatikoissa salaattia ja muita vihanneksia sekä kasvihuoneissa mm. chilintaimia. Kuvia räpsisin kännykällä, mutta tunnelmaan pääsee toivottavasti vähän huonompi laatuisillakin kuvilla. Hauska idea muuten laittaa eri salaattilajeja riveihin raidoittaen, piristää kummasti eikä ole ihan perinteisen ja tylsän näköinen.




Heti ovien aukeuduttua en paikalla ollut, joskus puoli yhdentoista aikaan vasta. Tarkoituksena oli ensin kiertää ja katsastaa ennen ensimmäistä luentoa ja sitten palata uudelleen tekemään mahdolliset ostokset.

Ensimmäinen luento johon osallistuin käsitteli nurmikon hoitoa ja sen piti puutarhuri Minna Toivonen (tuttu mm. Eden- pihaohjelmasta) Greencaren osastolla. Meillä on omalla pihalla vastaperustettu nurmikko, joten hyvät vinkin lannoitukseen ja kalkitsemiseen tuli tarpeeseen, vaikka jotain olen itsekin ottanut selvää. Mukaan luennon jälkeen saatiin pieni pussillinen Greencaren uutta taimimultaa.



Seuraavaksi olin etukäteen ohjelmasta katsonut luennon metsäpuutarhasta, mutta se oli sairastapauksen vuoksi peruttu kokonaan. Aikaa jäi siis runsaasti kiertää uudelleen ja teinkin jo tässä vaiheessa joitain ostoksia.

Muut luennot, jotka kävin kuuntelemassa koskivat ötökkätietoutta (tai sitä kuuntelemaan päädyin oikeastaan siksi, että pääsin hetkeksi istumaan, mutta oli se luentokin loppujenlopuksi mielenkiintoinen), kuinka kasvattaa vihanneksista maukkaita, sekä ehkä mielenkiintoisimpina luennot perennapenkin suunnittelusta ja ranskalaisesta keittiöpuutarhasta potagerista.
Kaksi viimeisintä luentoa piti myös televisiosta Suomen kaunein piha- ohjelmastakin tuttu Kati Jukarainen. Olen seurannut myös hänen 100% outdoor- puutarhablogiaan.

Luentojen jäljiltä on pää täynnä ideoita, miten meidän pihan muutamasta kasvulaatikosta saisi vähän enemmän potager-tyylisen. Tänä vuonna kasvimaata on tarkoitus laajentaa parilla laatikolla, joten nyt tässä vaiheessa kevättä on hyvä sauma tehdä suunnitelmia paperille. Perin ranskalaista potageria meidän pihaan ei saa millään, tilakin on liian pieni, mutta jotain elementtejä aion kyllä sinne saada mahtumaan.
Myös perennapenkin suunnitteluluennosta sain hyviä vinkkejä, vaikkei nyt olekaan ajankohtaista uuden penkin tekeminen. Mutta vanhojahan voi aina muokata, varsinkin kun meidän pihan perennapenkit ovat vielä niin uusia, että hakevat muutenkin vielä muotoaan.



Mutta niistä ostoksista. Pettyneenä sain todeta, että tänä vuonna pelargoneja ei ollut myynnissä. Mutta onneksi sentään jotain löysin! Viime vuonna jo ostimme työhanskoja puutarhaan ja pihatöihin, niitä ostin taas lisää, koska osoittautuivat viimeksi mainioiksi ja hintakin oli edullinen. Lisäksi ostin taivassalolaiselta Pionien koti-puutarhalta vaaleanpunaisen kerrotun "Blush Queen" kiinanpionin. Jälkeenpäin harmittelin, kun en enempää pioneja ostanut, Pionien koti kun myy harvinaisempi lajikkeita, joita ei ihan joka puutarhamyymälästä saa. Mutta ainakin sain hyvän syyn vierailla kesällä heidän taimistolla Taivassalossa,varsinkin kun matkakaan täältä meiltä ei ole kovin pitkä.
Lounais-Suomen Puutarhayhdistykseltä löysin pitkään etsimiäni punaisen värimintun taimia ja Puutarha Siimeksen osastolta ostin kaksi yrttiä kokeiluun, sitruunatimjamin ja suklaamintun. Toivottvasti saan ne pidettyä hengissä siihen saakka, kunnes saan ne siirrettyä ulos ruukkuun kasvamaan. Tuoksu ainakin oli molemmissa huumaava ja sain myös hyviä vinkkejä, miten yrttejä kannattaa hyödyntää ruuanlaitossa.



Näiden lisäksi ostin Siperiankurjenmiekan mukuloita, niille on itseasiassa jo paikkakin katsottuna, sekä jalokurjenpolvi "Tiny Monsterin" juurakoita. Niillekin on muutama vaihtoehtoinen paikka jo mielessä. Ensin vain pitäisi malttaa odotta jokunen viikko, ennen kuin ne uskaltaa maahan istuttaa. Edellisyönäkin oli pakkasta, joten ihan vielä niitä ei uskalla maahan upottaa.