Ommeltua

Ristiäisten jälkeen saumuri ja ompelukone pääsivät kunnolla töihin. Päiväuniajan olen käyttänyt kaavojen piirtämiseen ja kankaiden leikkaamiseen ja illat puolestaan itse ompeluun. Esikoinen tuntuu ottaneet kasvussa pyrähdyksen, joten syksyksi tarvitaan uusia vaatteita, joten mikä sen parempi syy ommella. Kaappiin on kertynyt aleista kankaita, joista tällä kertaa sain ommeltua pinon paitoja.



Elämäni ensimmäinen huppari, Ottobren Crocodile-kaavalla. Jätin tosin somisteet pois ja tein yksivärisenä. Kankaana on Noshilta tilattu Romanssi-trikoo, hupussa Ikasyrin vinoraitatrikoo.

 

Sovituskuvia en saanut, uhmaikäinen esikoinen ei maanittelusta huolimatta suostunut kokeilemaan paitaa ja olemaan kuvattavana. No, näillä mennään.



Samasta kankaasta syntyi myös perus t-paita. Vielä hakusessa on sopivampi kaava, tämän mallin laskeutuvat hihat ei ehkä ole se kaikkein parhaiten istuvin malli meidän tytölle. Mutta käyttöön menevät jokatapauksessa.

Samalla kaavalla myös iloisen keltainen paita, kankaat molemmat Ikasyrin, Turun käsityömessuilta ostettu.



Elvelyckanin alesta tilasin laatikollisen kankaita, joista ensimmäisenä ompelin perus pitkähihaiset paidat raglanhihoilla. Kaavana Ottobren Bla Bla.





Kankaita hamstratessani kävin myös Majapuun avoimissa ovissa Naantalissa, josta mukaan tarttui pino kankaita edulliseen hintaan. Tästä ihanasta köysi joustocollegesta ompelin tyttärelle tunikan mustavalkoraidallisilla resoreilla. Siitä tuli omasta mielestä niin kiva, että aloin jopa harkita sellaisen ompelemista itsellenikin. Kaavana tunikassa Ottobren Maxi Size ylisuuri t-paita.



Perusvaatteita, eli t-paitoja niin pitkä- kuin lyhythihaisina, legginsejä, collareita ja huppareita pitäisi vielä ommella kaapin täytteeksi. Myös kuopukselle perusbodeja, collareita, yöpukuja ja jumpsuitteja seuraavassa eli 68 cm koossa.

Kesän maut purkkiin ja pulloon

Ristiäisviikolla tuli pakastettua parisen kymmentä litraa mansikoita pakkaseen, nyt vuorossa olivat kirsikat.

Omalla pihalla kasvava kirsikkapensas on vielä niin pieni, että siitä riittää vain naposteluun kirsikoita, mutta kun kummitäti soitti ja toivotti tervetulleeksi poimimaan heidän kirsikoita, pakkasimme lapset ja kulhot autoon ja hurautimme heille.





Kummitädin pihan kirsikkapuissa oli kirsikoita yli heidän oman tarpeen, kiitos kevään runsaan ja onnistuneen kukinnan. Mies keikkui tikkailla yläilmoissa ja poimi kirsikat, minulle jäi niiden säilöminen. Koska kaksivuotias esikoinen tykkää kirsikoista, halusi niitä jopa aamupuuron päälle, päätin tehdä kirsikoista hilloa. En ole koskaan aiemmin vastaavaa hilloa tehnyt, joten pikaisen googlettelun jälkeen löydettyäni hyvältä vaikuttavan ohjeen, lähdin testaamaan miten käy.
Ja hyväähän siitä tuli, ainakin näin ensi maistamisella. Ehkä vähän liian makeaa omaan makuuni, mutta toivottavasti tytär tykkää.

Eilisen kirsikkahillon keittämisen lisäksi kävimme lasten kanssa mustikkametsässä. Takapihan omat mustikat ovat jo kypsyneet ja lähes kaikki poimittukin, osa jätettiin tarkoituksella poimimatta, jotta tytär saa niitä käydä sieltä syömässä. Tunnin verran oltiin metsässä ja sen aikana sain reilu kahdeksan litraa poimittua. Esikoinen jaksoi hyvin rusinoiden, mustikoiden ja välipalasmoothien ansiosta, mitä nyt hyttyset hieman kiusasivat. Nuorimmainen taas nukkui koko ajan tyytyväisenä vaunuissa. Ja kyllä, työnsin vaunut metsään mustikoiden keskelle, matkaa autolta oli tosin se vajaa kymmenen metriä.





Kasvimaalla puolestaan kaikki kasvaa kohisten, salaatista, retiisistä, mangoldista ja rucolasta on tehty jo uusintakylvö. Herneitä, sipulia ja mansikoita saa jo omasta maasta, yrteistä mm ruohosipuli, meirami, persilja, kirveli ja korianteri ovat olleet käytössä keittiössä jo hyvän aikaa. Raparperi kasvaa komeasti, siitä on useampi piirakka tehty ja päätin kokeilla myös mehun tekoa. Ohje löytyi Kotilieden puutarhaelämää-lehdestä, jonka olen ottanut jo aiemmin keväällä talteen. Ehkä pienoinen pettymys, vaikka ihan hyvää olikin. Ehkä ohjetta hiukan muokkaamalla siitä saisi omaan makuun sopivamman, nyt raparperin maku ei tullut esille niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta kauniin väristä siitä ainakin tuli.



Kesän makujen lisäksi parasta kesässä ovat myös oman pihan kukat. Tällä hetkellä kukkivista suosikkini on ehdottomasti tähtiputki. Se on kaunis yksinään, yksinkertaisessa maljakossa tai tällä kertaa ihan vain pullossa.




Edullinen verhotanko leikkimökkiin

Leikkimökki alkaa olla viimeistelyä vaille valmis, ulkoa lähes kokonaan ja sisältä keskeneräistä on ainoastaan sisustus.
Sisustus valmistunee pikkuhiljaa, kalusteita kun on tarkoitus kerätä ja tuunata pikkuhiljaa. Muutama tuunausprojekti odottaa jo autotallissa, jotta saisin tarpeeksi aikaa rauhassa niitä toteuttaa. Päiväuniaika on kuitenkin juuri sopiva pienten projektien toteuttamiseen ja tänään päätin tehdä leikkimökin verhotangot valmiiksi. Itse verhot ovat olleet ommeltuna jo muutaman päivän, mutta verhotangot puuttuivat. Verhot leikkasin ja ompelin valkoisesta valmiskapasta, josta piti alunperin tulla keittiön verho, mutta joka osoittautui lopulta liian lyhyeksi niin suureen ikkunaan.



Verhotangot päätettiin toteuttaa mahdollisimman edullisesti ja itse tehden, jolloin materiaaliksi valikoitui edullinen harjanvarsi. Metritavarana myytävä vastaavanlainen puurima olisi tullut kalliimmaksi. Ikkunoita leikkimökissä on neljä, kaksi suurempaa ja kaksi pienempää, joten projektiin riitti juuri ja juuri kolme harjanvartta ja yksi vajaa mittainen, joka oon jäänyt jostain aiemmasta projektista yli.





Sahasin ensin lyhyet pätkät kannattimiksi, joiden päälle itse tanko tulee. Tein näihin lovet sahaa ja puukkoa avuksi käyttäen, jotta varsinainen tanko pysyy paikallaan. Kannattimet naulasin seinään kiinni. Sitten vain sopivan pituinen pätkä itse verhotankoa, hieman hiekkapaperilla kaikki reunat ja suurimmat karheudet pois, verho paikalleen ja tanko kannattimien varaan ikkunaan. Valmista!





Pientä sorminäppäryyttä kannattimien askarteleminen vaati, mutta suhteellisen nopeasti sain kaikkiin neljään ikkunaan tangot ja verhot paikalleen.

Kesäkuun kuulumisia

Kesäkuu vierähti ohi hujauksessa, niin huomaamatta ja nopeasti, että blogikin jäi päivittymättä. Viikonloput hurahtivat milloin missäkin, oli lakkiaiset, Jukolan viesti ja juhannus. Viikolla arki kahden pienen lapsen kanssa taas vei mennessään. Sään suosiessa ulkoitiin niin paljon kuin mahdollista ja illalla kun lapset oli saatu sänkyyn, ensimmäisenä ei mielessä ollut blogin päivitys. Monta kivaa postausideaa kyllä oli mielessä, niiden toteutus tosin jäi vain ajatuksen tasolle. Päätin jossain vaiheessa, että kyllä sitä taas ehtii, nyt keskitytään kesästä nauttimiseen.




Ihan toimettomana sitä ei kuitenkaan tullut oltua. Juhannukseksi oli perheen nuorimmaiselle ommeltava shortsiasu, sillä luvattiin kunnon kesäkelejä ja kaapista löytyi yksi ainoa vähän kevyempi asu, joka mahtui päälle. Nuori herra kasvaa silmissä ja vaikka ikää on mittarissa vasta kaksi kuukautta, on vaatekoko jo 62.

Oman perheen vauvan lisäksi on ystäväperheisiin joko syntynyt tai syntymässä vauvoja, joten viemisiähän pienille ihmisenaluille oli tehtävä. Saumuri oli huollossa (vanharouva toimii muuten kuin unelma perusteellisen huollon jälkeen!), mikä aiheutti pientä paniikkia yhden lahjan valmistumisen suhteen, mutta sain suunnittelemani paketin valmiiksi. Pakettiin tuli niin ommeltua kuin virkattuakin lahjaa, viimeiset silmukat virkkasin vielä kyseisenä päivänä, kun illalla jo mentiin katsomaan uusinta tulokasta. Mutta ehdin! Toivottavasti oli mieleinen.
Ommeltuja vauvaviemisiä tein kerralla useampia, seuraavaa vauvaa katsomaan mennessä on ainakin osa lahjasta sitten jo valmiina.





Viime sunnuntaina meillä vietettiin myös ristiäisiä, joka on aiheuttanut ei niinkään stressiä, mutta ainakin pitkän to do- listan ja pientä härdelliä kotona. Kastetoimitus oli kirkossa, kuten isosiskolla aikoinaan, jonka jälkeen kahvit oli meillä kotona. Mentiin tällä kertaa sieltä missä aita oli matalin ja tilattiin kaikki juhlissa tarjottavat herkut valmiina. Viimeksi tein täytekakut itse. Nyt tarjolla kahta eri voileipäkakkua, mansikkavalkosuklaakakkua, lusikkaleipiä ja vaniljajäätelöä tuoreilla mansikoilla. Vaikka tarjottavat tuli valmiina, tekemistä riitti silti. Ikkunoiden pesua, leikkimökin viimeistelyä (sisustus puuttuu vielä), pihan laittoa, lisäpöytien ja -tuolien hakua ja paikalleen asettelua ja lisäksi kaikkea muuta pientä hoidettavaa ja muistettavaa asiaa. Mutta selvittiin siitäkin urakasta, tiimityöllä. Sain siivottua sisällä rauhassa, kun mies touhusi esikoisen kanssa lähes koko lauantai päivän ulkona. Koko viime viikko menikin melkein koko ajan jotain siivotessa, yhden ikkunan pesu tuolloin ja toisen tällöin, vähän kaapin ovien pyyhintää siinä välissä. Haastetta toi se, että arjen ja ennen kaikkea sen rutiinien piti pyöriä koko ajan, muuten homma olisi kaatunut kiukuttelevaan, uhmaiän kynnyksellä olevaan taaperoon. Onneksi säät suosi ja päästiin ulkoilemaan ja purkamaan paineita leikkipuistoon, jotta sisällä äidin siivotessa onnistui omatoimiset leikit, vauvan nukkuessa.









Nyt ristiäiset on takanapäin, joten voi keskittyä ompeluprojekteihin! Vaikka ompelemaan ei ole kunnolla päässyt tai oikeastaan ehtinyt pariin viikkoon,  kangasvarastoa on kuitenkin tullut kartutettua. Tämän viikon päiväuniajat taitavatkin mennä kaavojen piirtelyyn ja kankaiden leikkaamiseen ja illat todennäköisesti siihen ompeluun.