Tytön asusteet Klompelompen tyyliin

Ensimmäiset valmistuneet, viimeistellyt ja kuvatut neulontaprojektit uudesta Klompelompesta olivat tyttärelle. Pipo ja lapaset ovat kirjan Ruttupipon ja Nyppylapasten ohjeella neulotut, pienin muokkauksin.







Lankana käytin ohjeesta poiketen Dropsin Merino Extra Fine lankaa ja hätäinen kun olin, en jaksanut odottaa tilauksessa olevien sopivien pyöröpuikon vaihtopäiden saapumista, vaan neuloin pipon ihan vaan sukkapuikoilla. No, tätä oli sen verran kiva ja nopea neuloa, että saatan tehdä vielä toisenkin, erivärisenä ja sillä pyöröpuikolla. Vinkkinä muuten, että Dropsin kyseinen merinovillalanka ja muut merinolangat ovat vielä tämän ja huomisen tarjouksessa Dropsin jälleenmyyjillä. 7.10 asti Dropsilla on meneillään Merino Mania, jossa kaikki merinovillalangat ovat tarjouksessa. Tuotteiden saatavuus vaihtelee myymäläkohtaisesti, lähimmät jälleenmyyjät ja superstoret löytyy Dropsin sivuilta.
Itse tilasin ison laatikollisen kyseistä lankaa lasten asusteita ja villatakkeja varten, nyt on ainakin hetkeksi lankaa, jota neuloa!

Klompelompe



Tyttären Ruttupipoon kului lankaa n. 75 g, sillä muokkasin mallia sen verran, että tein yhden helmineuleraidan lisää, sillä halusin piposta enemmän lörpöttävän. Valitsemani lanka oli hieman erivahvuinen kuin ohjeessa mainittu, joten näin sain piposta enemmän "ruttuisen". Lapasiin puolestaan meni vajaa yksi kerä lankaa. Tätäkin ohjetta sovelsin sen verran, että neuloin lapasiin peukalokiilan. Mielestäni lapsen on helpompi pukea lapaset itse käteen, kun niissä on peukalokiila ja lisäksi itsekin pidän enemmän lapasista, joissa kiila on. Meillä tytär haluaa nykyään pukea lähes kaiken itse, joten peukalokiila nopeuttaa uloslähtöjä, kun peukku sujahtaa helpommin omaan koloonsa.

Klompelompe

Normaalista poiketen, tytär suostui tällä kertaa myös sovituskuviin ja olisi halunnut koko päivän viipottaa sisällä pipo päässä. Tuntui siis olevan mieleinen. Eikä muuten kutita, siinä varmaan yksi syy miksi pipoa ei olisi maltettu ottaa päästä lainkaan pois.

Uudet petivaatteet nukensänkyyn

Tytär sai huoneeseensa ja nukkeleikkeihin uuden nuken sängyn. Sänky on äitini kirppislöytö ja miehen vedettyä pintaan uuden maalikerroksen, siitä tuli entistä ehompi.

ommeltu peitto nukelle

Mutta eihän pelkällä sängyllä tee mitään, jos siinä ei ole pehmeitä petivaatteita ja patjaa.
Käydessämme viimeksi Jätti-Rätissä, ostin samalla kangasta nuken petivaatteita silmällä pitäen ja palalaarista löytyi muutama sopivan kokoinen pala puuvillakangasta myös patjan päälliseen.





Nukke sai siis uuteen sänkyynsä mustavalkoruudullisesta puuvillakankaasta patjan, jonka täytteeksi käytin äidin kangasvarastosta löytyneet vanulevyt. Samoista materiaaleista syntyi myös pieni tyyny. Punavalkopilkullisesta puuvillakankaasta ompelin vielä peiton ja tyynyliinan.

Tytär oli petivaatteista innoissaan ja ne otettiin samantien mukaan leikkeihin.



Nyt sängyssä kelpaa nukkua, niin nukke kuin nallekin.

Sohvila myös Facebookissa

Sohvila löytyy nyt myös vihdoin Facebookista, pääset sinne tästä linkistä ja sivupalkin seuraa-painikkeesta.



Facebookin lisäksi blogia voi seurata myös Instagramissa ja Pinterestissä, liittymällä lukijaksi sivupalkista tai Blogit.fi- palvelun kautta.

Tervetuloa seuraamaan!

Softshellhaalari vauvalle

Yksi kunnianhimoisista projekteista on lopulta ohi, kun sain vihdoin ommeltua vauvalle softshellhaalarin syksyä varten.

Ompeluharrastuksessa yksi mukavimmista asioista on itsensä haastaminen, haastaminen kokeilemaan uusia juttuja, vaativampia kaavoja ja yksityiskohtia. Ompelutöitä, jotka vaativat vähän enemmän näpertämistä, mutta jotka toisaalta palkitsevat sitten valmiina. Tämä haalari oli juuri sellainen. Sain päähäni ommella haalarin vauvalle, osaksi siksi että halusin jotain haastavampaa kuin perusleggareiden ja t-paitojen ompelua, mutta myös osaksi siksi että nuukana ihmisenä en ollut valmis maksamaan vauvan haalarista seitsemääkymppiä vain muutaman hassun kuukauden takia. Noin pienellä ihmisellä, joka kasvaa muuten kuin rikkaruoho, käyttöikä haalarilla kun ei ole kovinkaan pitkä.




Joten metsästin kivan kankaan nettikaupasta, klikkailin myös muuta pikkutilpehööriä kuten nyöristoppareita ja neppareita ostoskoriin ja edulliset vetoketjut ja resorikankaan kävin lasten kanssa ostamassa Jätti-rätistä. Koska kankaan menekki ei ole valtaisa, sain hyödynnettyä pakan lopun ja kotiutin kankaan edullisesti. Laskin, että hintaa koko haalarille taisi kaikkinensa tulla n. 28 €, jos siis omalle työlle ei lasketa hintaa. Ja sitähän toki riitti.

Vain muutaman vetoketjun ja hupun aiemmin ommelleena haastetta tosiaan riitti. Ja koska aikaa ei ompeluun ole ikinä niin paljon, että ehtisin ommella yhdeltä istumalta näin ison projektin, haalarin valmistuminen otti aikaa useita päiviä. Tai pitäisikö sanoa iltoja, sillä lähinnä iltaisin sitä ompelin, miehen ollessa jo kotona ja esikoisen mentyä nukkumaan. Vauvahan meillä haluaa tunnetusti katsella myöhäisillan vakiohjelmat, ensin kymppiuutiset ja perään ainakin Myytinmurtajat ja mielellään samalla seurustellen.




Mutta valmista tuli! Ihan läheltä tosin haalaria ei kannata tarkastella, vilisee se sen verran virheitä. Mutta sen verran vähän, että käyttöä ne eivät haittaa, todennäköisesti ainostaan tekijänsä silmää. Koska pienin koko kaavassa oli 74 ja meidän muksu käyttää vielä kokoa 68, kasvuvaraa löytyy. No, parempi niin päin ja kohta kelit alkavat olla sen verran viileitä, että haalari täytyy ottaa jo käyttöön. Vaikka pojalla on ikää vasta reilu neljä kuukautta, istumaan olisi pakko päästä, vaikka taidot ei ihan vielä riitä, eikä tyyppi missään vauva-asennossa viihdykään. Heti kun aika on kypsä, otetaan vaunuista ratasosa käyttöön, pojalle uusi haalari päälle ja rattaisiin istumaan ja ihmettelemään. Isosisko oppi aikoinaan istumaan puolen vuoden iässä, mutta veikkaan että tämä tyyppi istuu jo muutaman viikon päästä...

Syksyn kirpeämpiä kelejä ja istumaannousua siis odotellessa.

Viikonlopun ompelut

Viikonloppuna tuli yksien tupareiden ja pihan syyskuntoon laittamisen välissä myös surautettua muutaman housut lapsille. Molemmilla oli tarve collegehousuille, tyttärellä ehkä akuutimmin. Molemmat housut ompelin samasta, Käpysen harmaasta ja sisäpuolelta harjatusta collegesta. Tyttären housuista tein niin perushousut kuin olla ja voi, mutta kuopuksen housuissa on jotain jujua vähän enemmän.

Vauvan Sweat & Merino- collegehousut


Ottobre 4/2016


Suuremmat, koon 98 collarit on Ottobren 6/2014 lehdestä, Star Man kaavalla tehty ja vauvan housut (68) puolestaan uusimman Ottobren lehden (4/2016) Sweat & Merino kaavalla. Molemmat tein ilman muokkauksia kaavoihin ja ainakin näillä näkymin vaikuttaa ihan hyviltä. Muutama pari housuja samoilla kaavoilla leikattuna odottaa vielä pinossa ompelua ja sopivaa hetkeä ja aikaa sille ompelulle.



Star Man pöksyt



 Nyt on lapsilla samistelupöksyt syksyyn valmiina!

P.s. Pahoittelut huonoista kuvista, tietokone on poissa pelistä toistaiseksi ja kuvien käsittely olematonta..

Lapsen villasukat

Syksy saa neulojan sormet syhyämään ja innostumaan uusista neulemalleista ja enkä taida olla poikkeus. Puikoilla onkin tällä hetkellä useampi villatakki, niin vauvalle, taaperolle kuin itsellenikin. Neuleprojektien valmistumisen suhteen olen vähän hätäinen ja usein yliarvioinkin nopeuteni neuloa ja jossain vaiheessa kesken suuritöisempää neuletyötä tulee kyllästyminen. Jotain on kuitenkin pakko aina tehdä, joten näiden kyllästymisien hetkellä on helppo ja kiva tarttua johonkin pieneen ja nopeasti valmistuvaan työhön. Kuten vaikka lasten villasukkiin.



Välityönä kaikkien keskeneräisten villatakkien keskellä neuloin tyttärelle syksyksi ohuet villasukat. Jalka on kasvanut sen verran, että sukille(kin) on tarvetta ja lipaston laatikko tyhjillään villasukista. Paksumpia löytyy talveen, mutta alkusyksyyn tarvittaisiin ohuempia. Mehukekkerit-blogista löysin kivan perusohjeen lasten ohuemmille sukille, kun en jaksanut itse lähteä laskemaan ja muokkaamaan omaa ohjetta. Ihan täysin kirjaimellisesti en tätäkään ohjetta noudattanut, tein nimittäin kärkikavennukset soveltaen. Ja koon tarkistin sovittamalla, siihen tyttö yllättäen suostui. Lankana näissä sukissa on Dropsin Fabel (pinkki lanka) sekä Viking Baby Ull (vaaleanpunainen lanka) ja puikkoina 2,5 mm puikot.



Vielä lankavarastossa on ohutta lankaa jäljellä, joten uusia sukkia voisi hyvin vielä neuloa. Ennen kuin palaan taas villatakki projekteihin. Pikkusukat ovat mukavia telkkarineuleita, mukavan yksinkertaisia jotta pystyy samalla katsomaan telkkaria.

Sormet tosin syyhyävät päästä neulomaan Klompelompen ohjeilla pipoja ja lapasia syksyä varten, mutta yritän malttaa vielä toistaiseksi mieleni enkä osta uusia lankoja vaan neulon vanhoja varastoja tyhjiksi. Tosin, Dropsilla on tällä hetkellä merinovillalangat tarjouksessa, voi olla että niitä joudun ostamaan varastoon. :)

Sunnuntaifiiliksiä

Tänään on ollut ainakin täällä etelässä aivan mahtava syyssää, aurinkoa lähes pilvettömältä taivaalta ja poikkeuksellisen lämmintä syyskuun sunnuntaiksi, yli kaksikymmentä astetta. Kun pitkästä aikaa oltiin koko perhe sunnuntaina ihan vaan kotona, oli mukava aloittaa aamu rauhassa. Molemmat lapset nukkuivat normaalista poiketen melko pitkään, esikoinen heräsi vähän ennen puolta yhdeksää ja kuopus posotti menemään melkein puoli kymmeneen, kiitos eilisillan hulinoiden.





Kauan ei sisällä kuitenkaan viihdytty, vaan kaunis ilma veti ulos. Mies lähti lasten kanssa lähipuistoon ja itse sain pitkästä aikaa jäädä pihalle puuhaamaan kukkapenkkien pariin. Piha onkin viime aikoina jäänyt luvattoman huonolle hoidolle. Ruohonleikkurin rikkoonnuttua nurmikko rehottaa ja vähäisen kitkennän vuoksi myös rikkaruohot. Muutama perenna vaati siirtämistä parempaan paikkaan ja keittiöpuutarhan lehtikaalit saivat luvan lähteä. Ne olisivat taatusti kasvaa porskuttaneet vielä pakkasten tultuakin, mutta valtava kaalitoukkien armeija on rouskuttanut ne miltei lehdettömiksi. Muutenkin keittiöpuutarhaa on alettu laittaa syyskuntoon, toki sieltä satoa tulee vielä koko ajan.





Myös etuterassin kesäkukat saivat väistyä syysistutusten tieltä, kun istutin tilalle callunoita. Pelargoniat jaksavat edelleen kukkia lämpimien säiden ansiosta ja saavat ainakin toistaiseksi olla vielä ulkona. Kohta taitaa kyllä olla aika siirtää ne talvisäilytykseen autotalliin.




Pihalla puuhatessani huomasin kuinka olinkaan sitä kaivannut. Varsinaista puutarhaterapiaa. On jotenkin rauhoittavaa upottaa sormensa multaan, siistiä kukkapenkkejä rikkaruohoista ja istuttaa uusia kasveja. Ilman lapsia.  Nauttia todennäköisesti syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä ihan vaan t-paidassa. Samalla fiilistellä vielä kukkivia kasveja ja ihastella miten kaikki on taas kasvanut kesän aikana, ankarasta viime talvesta huolimatta.





Nyt illalla on tyytyväinen olo, kun sai vähän siistittyä rehottavaa pihaa, mutta toisaalta myös ladattua omia akkuja tulevaa viikkoa varten.


Hummingbird-tunika

Viime aikoina viikot ovat tuntuneet vilahtavan ohi silmissä. Mielessä on iso lista asioista, jotka täytyisi tehdä, mutta tuntuu ettei aika vain millään riitä kaikkeen. Yksi tällä hetkellä karsittavista asioista on ollut blogiin kirjoittaminen. Kaikenlaista on tullut tehtyä, niin ommellen, neuloen kuin keittiössä puuhaten, joista kaikista olisi kiva kirjoittaa, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riitä valokuvien ottamiseen ja kirjoittamiseen. Varsinkin kun en halua kuvia, joissa seikkailee välillä linssin eteen eksynyt nalle. välillä jostain kurkistaa taapero tai vähintäänkin kuvissa vilahtaa pienet sormet, milloin missäkin.

Syksy on ihanaa aikaa, on mahtavaa kun omalta pihalta saa säilöttyä talteen vaikka mitä. Meillä kuivuri on hurissut miltei yötä päivää kuivaten niin omenoita, persiljaa kuin sieniäkin. Omenat tosin ovat saatuja, kun omat puut eivät vielä tuota satoa ja sieneenkään en ole ehtinyt, nekin ovat saatuja. Omenoista on keitetty myös hilloa ja pakastin on täyttynyt ihan huomaamatta marjoilla, mehulla ja hillolla. Ja minä kun ajattelin vielä puolukkaankin ehtiä, mutta marjoille ei taida enää olla tilaa.



Tytär puolestaan tuntuu venähtäneen hetkessä ja 92 koon vaatetta on saanut kiikuttaa varastoon. Olen ottanut ehkä vähän turhankin kunnianhimoisen tavoitteen ja aikomuksenani on ommella mahdollisimman paljon uusista vaatteista itse. Viime aikoina onkin valmistunut ihan perusvaatteita, kuten legginsejä ja t-paitoja niin lyhyillä kuin pitkillä hihoilla sekä muutama tunika. Kaksivuotias ei kuitenkaan ole innoistunut sovittamaan vaatteita saatika sitten niin, että niistä olisi kelvollisen kuvan saanut napattua. Liukuhihnalta valmistuneita perusvaatteita en tosin jaksakaan kuvailla, mutta jostain kivammasta tunikasta olisi kiva saada ihan itsellekin muistoksi kuva. Uusimmassa Ottobre-lehdessä ollut Hummingbird-tunika oli sellainen, josta halusin kuvan talteen. Kangas (joka muuten on sattumoisin Elvelyckanin Hummingbird-kangasta, josta kaavakin lienee saanut nimensä) on sen verran kiva, samoin malli ja onnistuikin hyvin, joten olisi ollut kiva saada kuva talteen.



No, kuvan sain tai oikeastaan kaksi. Enempään ei tyttö suostunut ja nämäkin sain kauhean vääntämisen tuloksena eikä lopputulos ole kauhean siisti. Ehkä on siis tyytyminen niihin ripustettuihin vaatteisin. Pysyy paikallakin paremmin kuvattaessa.

Instagramin puolella moni on tuntunut tehneen tällä samalla kaavalla useampia tunikoita, mutta pienin muokkauksin. Ajattelin kuitenkin itse toteuttaa täysin ohjeen ja kaavan mukaan, mutta näin jälkikäteen voi todeta, etteivät muut turhaan ole tehneet muokkauksia, varsinkin tuohon pääntien osuuteen. Halkio ei nimittäin oikein istu, seuraavasta versiosta jätän sen ehdottomasti pois. Muutoin kelpo tunika, joka tulee taatusti käyttöön.