Terassin syysilme

Aurinkoisten syyspäivien loputtua, iltojen pimetessä ja ilman viilentyessä ajatukset kääntyivät terassin syksyisempään ilmeeseen. Callunat hankin jo jokunen viikko sitten, mutta terassi tuntui jotenkin tyhjältä kesäkukkien jäljiltä. Vaikka terassilla oli jo ennestään muutama lyhty, se oli jotenkin ankean oloinen. Varsinkin iltaisin, kun kotiin saapui pimeän jo tultua, terassi vaikutti jotenkin luotaantyöntyvän tyhjältä.

Syysistutus

Terassin syysistutukset

 Ostosreissu paikalliseen Tokmanniin, oman pihavaraston tutkiminen ja tyttären kanssa retki metsään saivat aikaan sen, että nyt on meidänkin terassi valmiina syksyyn. Kaupasta muutama sypressi ja kanerva, metsästä tyttären poimimat kävyt, omalta takapihalta vähän sammalta, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä autotallin ullakolta vanha puinen kelkka, ja aiemmin niin ankea terassi heräsi eloon.



Vielä lyhtyihin kynttilät päälle, kausivalot sypressiin, vähän kranssia ja tähteä sinne ja tänne ja johan on kodikkaampaa. Viime vuonna oksista askartelemani tähdet olivat yllättävän hyvässä kunnossa edelleen.




Viritellessäni tyttären kanssa terassia syyskuntoon ja viimeistään siinä vaiheessa, kun asettelin valoja sypressiin, tuli ihan jouluinen olo. Ja onhan tässä jo alle kaksi kuukautta jouluun, joten kai sitä jo pikkuhiljaa saa alkaa fiilistellä myös joulua? Ainakin minä olen kaivanut kausivaloja myös sisätiloissa esille (tai jouluvaloja, kuten mies asian ilmaisee) pimenevien iltojen iloksi ja on kynttilävarastoakin täytynyt jo kertaalleen päivittää, sen verran usein on kynttilät sytytetty iltaisin.






Halloweenia meillä ei vietetä, ainakaan vielä tänä vuonna, joten tänä viikonloppuna meillä fiilistellään rauhassa perheen kesken pimeneviä iltoja, takkatulen ja kynttilän valossa nauttien, ilman hömpötyksiä.

Diy tähti oksista


Rauhallista lauantai-iltaa!


Neulesetti tytölle tilauksesta

Neulottuani tyttärelle Klompelompen ohjeilla pipon ja lapaset, joista kirjoitin tässä Tytön asusteet Klompelompen tyyliin- postauksessa, sain eräältä kaverilta pyynnön, jos voisin tehdä myös hänen tyttärelleen kyseisen pipon. Omalle tyttärelleni olin jo viime vuoden puolella neulonut luonnonvalkoisen merinovillaisen tuubihuivin, josta kaverini oli myös kiinnostunut.

Merinovillainen tuubihuivi

Olin otettu kehuista ja mielelläni tein neulesetin myös hänen tyttärelleen. Tyttäremme ovat miltei saman ikäisiä,vain muutaman kuukauden ikäerolla, joten on tietyllä tavalla jopa hauskaa, että he voivat pukeutua samanlaisiin asusteisiin.

Väritoiveina oli lopulta samat värit kuin tyttäreni setissä, eli luonnonvalkoinen tuubihuivi ja hempeän roosan sävyinen pipo. Tilaushetkellä väri jäi kuitenkin avoimeksi ja neuloinkin kaksi pipoa lankavarastostani sillä hetkellä löytyneistä langoista, sekä roosan että vaalean harmaan värisen pipon.

Klompelompe pipo


Näistä kahdesta roosan värinen siis lähti kaverini matkaan ja hänen tyttärensä ylle, mutta harmaa jäi vielä vaille omistajaa. Tällä hetkellä omalla tyttärellä ei ole tarvetta samanlaiseen pipoon kuin hänellä jo on, joten jos joku on kiinnostunut piposta, voi minulle laittaa sähköpostia osoitteeseen sohvilablogi@gmail.com. Pipo on 2-3 vuotiaalle sopivan kokoinen ja sopii mielestäni värinsä vuoksi hyvin myös pojalle.



Merinovillainen tuubihuivi helmineuleella


Ja hei, jos tarvetta pipolle tai vaikka tuubihuiville olisi jossain muussa värissä, laita ihmeessä viestiä niin voidaan sopia tarkemmin! Joulukin on nurkan takana, joten lämmin merinovillapipo on hyvä lahjavinkki.

Sunnuntain syyspuuhat pihalla

Mukavaa sunnuntaita!

Kirpeästä ja tuulisesta syyssäästä huolimatta meillä on viikonloppuna tehty pihahommia. Vihdoin on lähes kaikki pihan ja lähimaaston puut tiputtaneet lehtensä ja oli aika haravoida piha. Tai hiukan niitä on tullut haravoitua jo aiemmin, mutta nyt saivat viimeisetkin lehdet kyytiä. Todennäköisesti puista niitä tippuu vielä hiukan, mutta se toisaalta haittaa, kunhan suurimmat saadaan pois.

Eilen osa lasten päiväuniajasta tuli käytettyä haravan varressa huhkien ja loput haravoinnit suoritettiin lasten kanssa. Tai siis käytännössä niin, että minä haravoin, mies kokosi kuormaa kasoista ja tytär hyppeli, kieri, levitti ja makasi kasoissa. Nuorimmainen tyytyi vaunuissa makoiluun. Innokkaasta apurista ja tuulesta huolimatta lehdet saatiin melkein kaikki haravoitua ja pois pihasta.

Seppelvarpu syysväri



Tänään mies jatkoi sora-alueiden siistimistä lainaan saadulla lehtipuhaltimella. Haravalla lehtien mukana tulee niin paljon soraa, että puhallin oli tähän hommaan parempi ratkaisu. Sunnuntaina ainakin meilläpäin puhaltanut, paikoitellen jopa navakkakin tuuli vähän hankaloitti puhaltamista, mutta suurin osa lehdistä ainakin saatiin pois pihalta.

Sädepäivänhattu loistaa keltaisena muuten laskastuneessa kukkapenkissä.
Tähtiputki kukkii edelleen, viime aikojen yöpakkasista huolimatta.
Lauantaina pihan kukkamaihin upposi myös toista sataa kukkasipulia. Mattimyöhäisenä ostin sipuleita nettikaupasta ison kasan puoleen hintaan ja osa jopa vielä halvemmalla. Olen aiemminkin istuttanut niitä aika myöhään syksyllä, varsinkin kun meillä etelässä maa pysyy pitkään sulana. Tänä vuonna ongelman aiheutti kuitenkin pitkään jatkunut sateettomuus, sillä maa oli kuin betonia. Vaikka käytössä oli metallilapio, kivikovaan maahan oli vaikea saada kuoppaa aikaiseksi. Kukkamaiden lisäksi kaivoin miltei luonnontilaiselle alueelle tontin etualalle idänsinililjoja reilu viisikymmentä kappaletta. Tavallinen metsämaapohja se kova vasta olikin. Illalla käsi olikin hellänä kaivamisesta, mutta tulipahan kaivettua sipulit maahan. Ensi keväänä on siis odotettavissa taas väriloistoa kukkamaassa ja kenties muuallakin, jos idänsinililjat kasvavat. Tarkoituksena on, että vielä joskus ne levittäytyisivät sinisenä mattona aina keväisin tontin edustalla. Saa nähdä miten käy.

Siperiankurjenmiekan siemenkodat ovat upeita katseenvangitsijoita syyspihalla

Nyt kun piha on siisti lehdistä, voi hyvällä omalla tunnolla istua illan hämärtyessä sohvan nurkkaan ja viimeistään lasten mentyä nukkumaan kietoutua vilttiin, sytyttää takkaan tuli ja nauttia syysillasta kynttilänvalossa ja mahdollisesti valkoviinilasin äärellä.

Verikurjenpolvi upeassa punaisessa syysasussa.
Mukavaa ja tunnelmallista sunnuntai-iltaa!


Virkattu vauvanpeitto tilauksesta

Meidän nuorimmaisen pinnasängyn päädyssä roikkuu itse virkkaamani raidallinen peitto, jota on käytetty päiväunien aikaan, vaunuissa ja milloin missäkin.
Kaverini käydessä kylässä, hän pyysi jos virkkaisin hänelle samanlaisen, lahjaksi hänen kaverinsa vauvakutsuille.

virkattu siksakpeitto


Otin mielihyvin tilauksen vastaan ja nyt kun peitto on valmistunut ja annettu jo eteenpäin, uskalsin tännekin kirjoittaa. Toiveena oli samat, neutraalit värit kuin meidän peitossa ja myös sama koko. Virkkasin peiton siis samaa, 100 % puuvillalankaa käyttäen ja siitä tuli kutakuinkin tismalleen samankokoinen kuin meidän peitosta. Samaan lahjaan virkkasin myös kolme tuttinauhaa, harmaan, keltaisen ja mustan. Niistä en älynnyt tällä kertaa ottaa kuvaa.




Peittoa oli joutuisa tehdä, loistava "telkkarityö", sillä samaan aikaan pystyy seuraamaan vaikka lempitelevisio sarjaa, ainakin lasten mentyä nukkumaan.

Arjen pyörittäjä

Kun perheessä on kaksi alle kolmivuotiasta lasta ja arki pyöritettävänä, sitä huomaa oppineensa melkoiseksi multitaskaajaksi, kuin huomaamatta. Tänään istahtaessani päiväuniaikaan keittiön pöydän ääreen aikomuksenani käyttää lyhyt oma aika tehokkaasti hyödyksi, huvittuneena huomasin mitä kaikkea voi samaan aikaan tehdä.



Kahvin laitoin tippumaan valmiiksi syödessämme lasten kanssa lounasta. Kaadoin siis jo valmiin kahvin mukiin, avasin tietokoneen taustalle hurisemaan ja maksoin muutaman laskun nettipankissa kännykällä. Tietokoneen käynnistellessä itseään (kestää muuten tuhottoman kauan nykyään..) neuloin muutaman silmukan keskeneräistä neuletyötä ja hörppäsin kahvia. Tietokoneen avauduttua kameran muistikortti sisään ja kuvia käsittelemään. Aina välissä muutama silmukka ja siemaus kahvia.

Arki tuntuu nykyään olevan kovin hektistä, vaikka lähinnä se pyörii tässä kotiympyröissä. Ei ole vielä lasten harrastuksia joihin kuskata tai aikataulujen tekemistä, jotta kaikki perheen menot saadaan sovitetuksi yhteen. Päivät tuntuvat menevän ohi silti vähän liiankin nopeasti ja illalla lasten mentyä nukkumaan ja istuutuessani sohvalle tajuan, että en saanut puoliakaan suunnittelemistani asioista tehtyä. On pyykin pesua, vaatteiden silitystä, ruuanlaittoa, lasten kanssa ulkoilua, mahdollisesti leipomista. Lasten ja varsinkin tyttären kanssa tulee luettua päivittäin monta kirjaa, (tai välillä sama kirja monen monta kertaa) piirrettyä ja maalattua, välillä muovailtua ja leivottua yhdessä sämpylöitä. Kaupassakin täytyy käydä lasten kanssa, käydä meidän ainoassa harrastuksessa eli perhekerhossa ja lisäksi nähdään samanikäisiä kavereita leikkitreffien tai puistoilun merkeissä. Kivoja juttuja, mutta monet aikaa vieviä.


Huomaan, että minusta on lyhyessä ajassa tullut mestari hoitamaan monta asiaa samanaikaisesti. Muuten arki täällä kotona tuskin edes pyörisi sitä vähää mitä nyt. Ruuanlaiton lomassa voi hyvin tyhjentää astianpesukonetta, valmistaa vauvansoseet ja alustaa sämpylätakinan. Puhelimessa puhuessa saa hyvin tarjoiltua esikoiselle välipalan, laitettua pyykin koneeseen ja koneen päälle tai vaikka imetettyä. Tai ihan vaan keräämään loputonta määrää tavaroita pitkin taloa. Tuntuu että päivisin en muuta teekään, kuin kulje ympäri taloa ja vie tavaroita ja esineitä paikasta toiseen, yleensä lattialla jaloissa pyöriviä leluja, sohvalla kieritteleviä luettuja kirjoja, miehen jälkeensä jättämiä vaatteita tai yleisesti tavaraa, jota tuntuu seilaavan kaikilla pöytätasoilla. Joskus mietin hiljaa mielessäni, miltä meillä näyttäisi esimerkiksi viikon jälkeen, jos vain jättäisin tavarat keräämättä.
Todennäköisesti kukaan ei löytäisi pian omia tavaroitaan, kun mikään ei olisi enää oikealla paikallaan. Tavarat kasaantuisivat varsinkin keittiön, eteisen ja kodinhoitohuoneen tasoille. Enää en osaisi vastata miehelle missä hänen tavaransa ovat, kun en olisi niitä enää laittanut oikeille paikoilleen.


Pienen ajatusleikin jälkeen kuitenkin aina kerään ne tavarat, joka ikinen päivä, vaikka vähän väsyttääkin. Mikään ei ole kurjempaa kuin aloittaa uusi päivä siivoamalla edellisen päivän sotkuja ja tavaroita. Minussa asuu kai se pieni perfektionisti, joka saa minut keräämään päivästä toiseen tavarat paikalleen. Pölypalloja meillä saattaa viikottaisesta siivouksesta huolimatta löytyä nurkista, mutta omaan silmään mikään ei ole sotkuisempaa kuin jokapuolella rönsyilevä tavarapaljous.
Ehkä ajatusmaailmani muuttuu vuosien myötä, mutta nyt kun vietän suurimman osan ajastani kotona, viihdyn täällä itsekin paremmin kun tavarat ovat oikeilla, omilla paikoillaan. Onko kenties muita, joita liiallinen tavarapaljous häiritsee?

Nyt kun koti on hetken (lue: päiväunien ajan) siisti, voin rauhassa juoda kahvin loppuun ja nauttia melko siististä ja hiljaisesta talosta ja ladata akkuja iltapäivää ja iltaa varten. Mukavaa keskiviikkoa!

Mieheltä viime perjantaina saamani yllätyskukat ovat edelleen kauniita.

Olohuoneen viherkasvit

Joskus silloin, kun tähän taloon muutettiin, päätin että meille ei tule yhtään viherkasvia. Ihan jo senkin takia, että olen laiska kastelemaan ja kun kastelen, kastelen yleensä kasvit hengiltä. Lisäksi pikkulapsiperheessä viherkasvit saattavat olla vaaravyöhykkeellä ja vahinkojen minimoimiseksi ajattelin, että ei nyt. Ainakaan lattialle.

No, miten kävi. Näistä tuoreista kuvista huomaa, että kyllä niitä meille on muuttanut. Ja tykkään, todellakin. Lattialla oleva kliivia ja tv-tasolla olevat anopinhampaat ovat molemmat mieleeni, niiden selkeän muodon vuoksi. Lisäksi molemmat ovat minunkaltaiselle laiskalle kastelijalle oiva valinta, sillä vaikka unohdan niitä silloin tällöin kastella, ne eivät tunnu välittävän.

Olohuoneen vanha keinutuoli


Olohuoneen viherkasvit


Viherkasveilla saa tuotua kivasti eloa muuten aika neutraalin väriseen sisustukseen ja sanotaan niiden puhdistavan ilmaakin. Nyt kun ne ovat tuossa olleet jo jonkin aikaa, on silmä niin tottunut niihin. Vaihtaessani ruukkua isoon kliiviaan, tuo nurkkaus tuntui jotenkin niin tyhjältä, kun kasvi puuttui. Ison koon ja kastelun helpottamisen takia kliivia majailee altakasteluruukussa, jossa on pyörät. Helpottaa huomattavasti siivoamista, kun ruukun voi siirtää lattiaa pitkin eikä tarvitse nostaa.



Viherkasvit olohuoneessa


Kasvit ovat saaneet toistaiseksi olla rauhassa, kaksivuotias esikoinen kulkee sujuvasti ohi ja nuorimmainen ei vielä liiku niin paljon, että kasvit olisivat vaarassa. Esikoisen ollessa pienempi, varsnkin nuo tv-tasolla olevat anopinhampaat kiinnostivat ja etenkin niiden multa. Yllättävän hyvin käskyt menivät perille ja muutaman mullanmaistelukerran jälkeen kasvit ovat saaneet olla rauhassa. Saa nähdä miten käy toisen kohdalla, poika on nimittäin keksinyt miten liikutaan ja ryömii eteenpäin pieniä matkoja, viiden kuukauden iässä. Kohta on äidillä kiire!

Tällä hetkellä haaveilen peikonlehdestä, joka näkyy nykyään olevan melkein joka kodissa. Se olisi ihana pienenä, mutta sillä on taipumusta kasvaa melko kookkaaksi, joten en tiedä mihin sen sijoittaisin sitten kun sillä alkaa olla kokoa. No, ehkä tyydyn vielä tässä vaiheessa ihastelemaan niitä muiden kuvissa!


Muita ihania syyssukat

Nyt se on täällä taas, nimittäin Muita ihania- blogin knitalong-projekti! Viime talvena tehtiin talvisukat ja nyt on vuorossa syyssukat. Innostun aina näistä projekteista, mutta niide loppuunsaattaminen yleensä jää. Edellinen projekti, Niina Laitisen Taimitarhan syyssukat, on nimittäin edelleen kesken. Mutta hei, se ei estä aloittamasta uutta, sillä lankoja ja puikkoja riittää!



Olen surkea neulomaan sukkia. Teknisesti osaan toki neuloa niitä, mutta kärsivällisyyteni harvoin riittää kahden samanlaisen sukan tekemiseen. Löytyykö muita samanhenkisiä? Innosta puhkuen neulon ensimmäisen sukan, usein siihen ei montaa päivää mene. Saatan aloittaa toista, mutta usein ennen kuin pääsen edes kantapäähän asti, innostus lopahtaa ja työ jää kesken ja hautautuu jonnekin kaikkien muiden neuleprojektien alle. Poden kai siis sitä kuuluisaa toisen sukan syndroomaa...





Siksi tälläiset neulotaan yhdessä-projektit ovat aivan mahtavia, kuin suunnitellut minunkaltaisille neulojille, joilla kärsivällisyys saattaa olla välillä koetuksella. Kun ohjetta julkaistaan vain pätkä kerrallaan, ehdin saman päivän aikana neulomaan molempia sukkia ja lopulta molemmat sukat valmistuvat ajallaa, eikä toinen jää unholaan. Lisäksi kirjoneulesukissa mielenkiinto pysyy muutenkin yllä, kun neulotaan muutakin kuin pelkää samaa yksiväristä tai tylsää raitaa.



Innolla siis odotan uutta päivitystä ja uutta kuviota! Ehkä ne toisetkin knitalong-sukat saan valmiiksi ennen joulua.

Keltainen kuvasto

Taas on se aika vuodesta. Nimittäin Hullujen Päivien kuvasto kolahti taas postilaatikkoon. Meillä tuota keltaista kuvastoa on joka kerta selattu hiirenkorville asti, ensin aikuisten toimesta ja sitten kuvasto on päässyt vielä taaperon leikkeihin mukaan. Keväällä tytär istui sohvalla kuvasto kädessään. selasi sivuja ja luki "satua" ääneen.

Vaikka emme enää asukaan Turussa ja jalkaudu itse tavarataloon ihmispaljouden keskelle, on joka syksy ja kevät ilmestyvässä kuvastossa jotakin koukuttavaa. Nykyään kuvaston tuotteiden shoppailu käy sujuvasti oman keittiön pöydän äärestä tai sohvan nurkasta, kahvimukin äärellä. Ei muita ihmisiä tönimässä ja tuuppimassa.



Kuvastoaon mukava selata päiväuniaikaan kahvimukin kanssa, vaikka varsinaista tarvetta ostoksille ei olisikaan. Tai no, ainahan sitä lopulta käy niin, että kuvastosta muka löytää yhtä ja toista mitä huomaa tarvitsevansa, vaikka etukäteen oli päättänyt, ettei tänä vuonna osta mitään. Muuta kuin ehkä lapsille. Uudet talvikengät tyttärelle, löytyisikö kiva toppatakki kauppareissuille? Entä sitten isänpäivä, miehen synttärit ja ne joululahjat?

Minulla on ollut tapana nimenomaan hullareilta osaa varastoon lahjoja, niin miehelle, lapsille kuin muillekin lähipiiriin kuuluville. Säästän (ainakin luulen säästäväni) rahaa ostaessani edullisemmin ja lisäksi säästyn suuremmalta lahjastressiltä joulun alla, kun suurin osa lahjoista on hankittu.

Viime vuosina itselle on tullut ostettua harvinaisen vähän mitään, jos sisustusjuttuja ei lasketa. Tänä syksynä olisi kuitenkin tave ostaa kevytuntuvatakki ja nahkanilkkurit myös itselle. Lisäksi kauan haaveilemani Kartellin Combonibili-yöpöydät löytyvät kuvastosta. Molempiin ei taida olla varaa, vielä on pari päivää aikaa punnita, kummat ostaisin Yöpöytä tosin lämmittää vähän kehnosti hiekkalaatikon reunalla istuessa ja tuulen tuivertaessa armotta läpi kevyestä takista.



Tänä vuonna kuvastosta muuten löytyi muutama iloinen yllättäjä. Tällä hetkellä pinnalla olevien merkkien Gugguun, Vimman ja Papun tuotteita löytyy nyt myös Hulluita päiviltä. Varsinkin Vimman lettilegginsit ovat monelle taatusti tuttuja ja ne yleensä loppuvat kaupoista saman tien, samoin lettikangas. Myös Papun vaatteet myydään usein loppuun, samoin Gugguun mallistot. Gugguun ikonisesta vinovetoketjuhupparista, taskucollegehousuista ja kahden ison tupsun pipoista on tullut niin haluttuja ja tykättyjä, että niitä näkyy myös kopioituina ja itsetehtyinä versioina.
Jos saan itseni aamulla tarpeeksi ajoissa sängystä ylös ja tietokoneen ääreen, ehkä ehdin nappaamaan edes jonkun noista halutuista tuotteista, sillä veikkaan että ne ovat vartissa loppuunmyydyt.

Nyt takaisin selailemaan kuvastoa ja juomaan jäähtynyttä kahvia!

Uutta lastenhuoneessa

Lastenhuoneen legojen määrä on lisääntynyt siinä määrin, että ne eivät enää mahtuneet niille varattuun legolaatikkoon. Jokin aika sitten Finnish design shopilla ollut tarjous Legon säilytyslaatikoista tuli siis sopivaan saumaan. Tilasin samalla kertaa useamman laatikon, yhden isomman ja kaksi pienempää.





Aiemmin meillä on ollut punainen laatikko ja nyt sen kaveriksi legojen säilytykseen ostin siis mustan sekä pienemmän harmaan, joka pitää sisällään puiset rakennuspalikat. Pojan huoneeseen ostin keltaisen pienemmän laatikon, jonka sisällä odottelevat vauvaduplot pojan kasvamista. 


Legon säilytyslaatikot ovat aivan parhaita varsinkin legojen, mutta toki kaiken muunkin lastenhuoneen tavaran säilytykseen. Värejä on lukuisia, ihanan kirkkaita mutta myös hillitympiä, ihan mikä oman lastenhuoneen värimaailmaan ikinä sopiikaan. Laatikoita voi oikeiden legopalikoiden tapaan pinota päällekkäin, joten ne eivät vie niin paljon lattiapinta-alaa lastenhuoneessa. Lisäksi myös lapset saavat ne itse auki ja kiinni, tai ainakin meillä kaksivuotias näppärästi nostaa kannen pois paikoiltaan ja takaisin, tarvittaessa jopa kantaa laatikon sisältöineen olohuoneen puolelle. Ja vaikka lelujen kerääminen ei olekaan yleisesti sitä suosikkipuuhaa, näihin laatikoihin tytär kerää miltei mukisematta lattialla pyörivät legopalikat, kun illalla on aika kerätä lelut ennen nukkumaanmenoa.


Uusien säilytyslaatikoiden lisäksi lastenhuone on kokenut muutakin muutosta. Ikkunassa on Ikean mustavalkoiset kissaverhot, joiden kuosia ensin alkuun epäilin, mutta johon sittemmin olen tykästynyt. Samaa kuosia on sängyn uudessa tyynyssä. Alkuun epäilin, tekeekö liian voimakas kuosi lastenhuoneen tunnelmasta liian levottoman, mutta toisaalta, miksi lastenhuoneessa ei saisi olla voimakasta kuosia? Värimaailma on kuitenkin rajattu vain muutamaan väriin, eikä musta ole liian hallitseva väri huoneessa. Ja varsinkin, kun huoneeseen paistaa suurimman osan päivästä aurinko, niin huone säilyy valoisana. Ja lisäksi tyttö tykkää kissaverhoistaan, joten ne ovat saaneet pysyä paikoillaan.


Nuken peitteen ompelusta jäi pilkullista kangasta yli, joten ompelin yhteen Ikean tyynyyn uuden päällisen. Vielä yksi yksivärinen punainen tyyny kaveriksi ja sängyllä alkaakin olla jo mukavan löhöilypaikan tunnusmerkit. Torkkupeitto puuttuu, kenties hylly ja lukuvalo, mutta kaikki aikanaan ja hiljaa hyvää tulee vai miten se meni. Lastenhuonetta on kiva sisustaa pikkuhiljaa.



Vastakkaisella puolella oleva vauvan huone sen sijaan on sisustuksen osalta aivan alkutekijöissään. Poika muutti omaan huoneeseen nukkumaan jokunen viikko sitten, joten sitäkin huonetta olisi kiva pikkuhiljaa alkaa sisustamaan kunnolla. Haaveita, ideoita ja suunnitelmia olisi paljonkin, mutta toteuttamiseen ei riitä niin raha kuin aikakaan, joten siinäkin mennään hiljalleen, vähän kerrallaan. Mutta teemavärin saataa jo ehkä arvata?