DIY-ihmisen joululehti

Törmäsin tähän jokaisen DIY-ihmisen unelmajoululehteen ensimmäisen kerran Instagramissa jonkun satunnaisen ihmisen hehkuttamana. Heti ajattelin, että tuo on lehti minun makuun ja seuraavalla kauppareissulla suuntasin lehtihyllylle. Mutta meidän lähikaupasta ei kyseistä lehteä valitettavasti löytynyt.



Eilen ajoimme lasten kanssa Saloon ja takaisin ja pysähdyimme kahville Design Hillin Toinen Keksi-kahvilaan. Iso suositus muuten kyseiselle kahvilalle, aivan loisto paikka! Kuvia ei valitettavasti paikasta ole, sillä kamera ei ollut mukana ja kännykälläkään en älynnyt räpsiä, kun olin keskenään lasten kanssa matkassa. Ymmärettävästi ylimääräistä aikaa kuvaamiseen ei juuri ollut.. Mutta jos on asiaa Saloon tai ihan vaikka ajelisi motaria ohi, kannattaa Halikon liittymän kohdalla poiketa Design Hilliin.

Koska meillä oli lasten kanssa tarkoitus tehdä vain lyhykäinen varikkokäynti eli syötiin välipalat ja vaihdettiin vaipat, aikaa suurempaan shoppailuun ei ollut. Sen verran ehdin kuitenkin kiertää, että bongasin tämän joulun suuren tee se itse-käsikirjan ja nappasin sen lehtihyllystä mukaan.



Aikaa lehteen syventymiseen ei ole vielä toistaiseksi tullut, mutta nopealla vilkaisulla huomasin, että lehdestä löytyy mm. taskujoulukalenteri. Vähän saman tyylinen kuin meidän, josta edellisessä postauksessa kirjoitin. Hauska yhteensattuma. Meidänhän kalenteri on jo viime vuonna tehty.

Nyt välipalan laittoon, sillä touhukaksikon molemmat osapuolet ovat taas hereillä. Ehkä lehden selailuun löytyy aikaa illalla, kun molemmat ovat unten mailla.

Meidän DIY-joulukalenteri

Joulukuun alku häämöttää jo muutaman päivän päässä ja oli aika kaivaa joulukalenteri esiin varastosta. Kalenteri on vuoden vanha, ompelin sen tyttärelle jo viime jouluna. Halusin saada omalle tyttärelle samantyylisen kalenterin kuin itselläni aikoinaan oli. Omassa kalenterissani oli pieniä pusseja, joihin mummini oli piilottanut pieniä yllätyksiä karkeista kiiltokuviin ja tarroihin. Oma vanha kalenterini olisi ollut jossain mummillani säästössä, mutta halusin tehdä tyttärelleni ihan oman ja itsetehdyn. Pohdin ensin 24 sukasta koostuvaa kalenteria ja sitten paperipusseista koostuvaa, mutta totesin ettei meillä ole paikkaa sellaiselle kalenterille. Lisäksi silloinen puolitoistavuotias tyttö olisi äkkiä repinyt sukkarivistön lattialle jo joulukuun ensimmäisenä päivänä.


Toinen vaihtoehto oli alkuun näperrellä vähän samantyylisiä pikku pusseja kiinnitysnauhoineen kuin omassa kalenterissani oli aikoinaan ollut, mutta hetken ideaa pyöriteltyäni hylkäsin senkin. Ihan jo senkin takia, että käytettävissä oleva aika (joo, havahduin kalenterin ompelemiseen marraskuun viimeisellä viikolla, kalenteriin sujautettavat pikkulahjat kyllä olivat valmiina..) ja omat ompelutaidot eivät riittäneet. Joten päädyin lopulta taskumalliin.

Seuraavaksi pohdinnan alle joutuivat kankaat. Kotoa löytyi valmiina Ikean harmaata pellavaa, jonka olin aikoja sitten ostanut aikomuksena tehdä uudet tyynynpäälliset. Tyynyprojekti oli jäänyt, joten pellava pääsi joulukalenterimateriaaliksi. Hakusessa oli pelkistetty värimaailma, mutta kuitenkin jotain jouluista. Ikean mustavalkoista raitakangasta oli muutaman taskun verran, mutta loput taskut tein omasta vanhasta Marimekon pitkästä trikooyöpaidasta. Olin säilönyt yöpaitaa jo vuosia, ajatuksena että sen kankaan voisi joskus hyödyntää. En ollut kuitenkaan raaskinut käyttää sitä, mutta nyt päätin että joulukalenterissa se pääsisi oikeuksiinsa.
Ensin pohdin näyttääkö trikoon ja puuvillakankaan yhdistäminen hassulta, kun taskut ovat eri materiaalia, mutta lopputuloksesta sitä ei onneksi näe kuin kokeilemalla. Aika näyttää venähtääkö trikoo, mutta se on sitten sen ajan murhe.



Ajansäästön ja helppouden takia en lähtenyt aplikoimaan numeroita, vaan kiinnitin jokaiseen taskuun Tigerista ostamani pikkupyykkipojat. Sopivat mielestäni loistavasti.

Vaikka lopputulos olikin lopulta kaukana alkuperäisestä suunnitelmasta, olin siihen kuitenkin tyytyväinen. Ja pikkuyllätykset mahtuivat hyvin taskuihin.


Jos viime vuonna joulukalenterin taskujen yllätykset olivat valmiina, niin tänä vuonna ne eivät sitä ole. Mutta ajattelin olla sitä liikaa stressaamatta. En kuitenkaan voi laittaa niitä kaikkia kerralla paikalleen, sillä tytär kävisi tyhjentämässä koko kalenterin samantien. Joten voin hyvin tehdä tai hankkia pikkulahjat pikkuhiljaa. Osa on toki valmiina, itse tehtynä tai ostettuna ja osa ehdin vielä hyvin tekemään. Mutta todennäköisesti joudun vielä kaupan tarjontaan turvautumaan. Yllätyksistä kirjoitan mahdollisesti myöhemmin lisää!

Ensimmäinen adventti

Hyvää ensimmäistä adventtia! Meillä sytytettiin ensimmäisen adventin kunniaksi tänään kynttilä ja avattiin partiolaisten adventtikalenterista ensimmäinen luukku.
Perjantaina käytiin lasten kanssa lasten Adventtikirkossa ja tänään käytiin kylillä Joulukauden avajaisissa ihmettelemässä joulupukin kulkuetta ja ilotulitusta. Vähän siinä sivussa ongittiin pikkulelu ongintapisteellä ja syötiin makkaraa.



Mahtavaa, kun meidän pienen kunnan yrittäjät ovat jo usean vuosikymmenen ajan mahdollistaneet tälläisen joulun aloituksen joka vuosi. Vaikka sää oli kovin tuulinen ja kylmä, oli ihmisiä saapunut paikalle aika paljon. Suurin osa oli lapsiperheitä, josta kertoi mm. pitkä jono joulupukin luo. Meidän lapsista vanhempi oli joulupukin sijaan kiinnostunut kuitenkin enemmän makkarasta ja nuorempi osallistuja nukkui lämpöpussissaan miltei koko ajan.



Ilotulitusta varten olimme varustautuneet kuulosuojaimilla molempia lapsia varten. Kovia ääniä pelkäävä esikoinenkin istui rattaissa ja suostui raketteja katsomaan eikä tällä kertaa kovasta paukkeesta aiheutunut itkua. Olimme valmistautuneet lähtemään tarvittaessa kotiin, mutta tyttö onneksi piti esityksestä. Raketeista puhuttiin vielä kotiin päästyäkin. Tänäkin vuonna ilotulitus oli upea, kiitos kuuluu paikallisille yrittäjille, jotka sen mahdollistivat!

Huonekuuset olohuoneeseen

Marraskuu lähenee loppuuan, joten nyt voi jo hyvillä mielin alkaa koristella kotia kohti joulua. Tänä vuonna ajattelin fiilistellä joulua ja joulunaikaa pikkuhiljaa, heti marraskuun ja joulukuun vaihteesta lähtien. Ei niin, että pari päivää ennen aattoa kannan kaikki joulukoristeet varastosta, asetan paikalleen ja joulun jälkeen kerään taas kaikki kerralla pois.
Otan maltillisesti koristeita pikkuhiljaa esiin ja tarkoituksena on siinä sivussa tehdä muitakin jouluvalmisteluja hiljalleen, jotta selviäisin ilman joulustressiä juuri ennen juhlapyhiä.
Tunnelmaa kynttilällä


Ensimmäisenä kotia koristamaan pääsivät huonekuuset. Näistä innostuin jo viime vuonna ja tänäkin vuonna niitä oli pakko taas hankkia. Kaksi ensimmmäistä hankin keittiöön ja olohuoneeseen, mutta voi olla että tyttären huoneeseen täytyy vielä hankkia yksi.

Huonekuuset ovat ihanan simppeleitä ja vaikka joulu menee ohi, ne käyvät tavallisista viherkasveista loistavasti. Kunhan ne saa vaan pidettyä hengissä! Tavoitteena olisi tällä kertaa saada pidettyä ne hengissä kesään asti, jolloin ne saisi nostettua ulos terassille. Saa nähdä miten käy!

Jouluvalot ikkunassa

En malttanut odottaa joulukuun alkuun tai edes ensimmäiseen adventtiin, vaan hain jo osan jouluvaloista varastosta. Viime perjantaisen viikkosiivouksen jälkeen ripustin joulutähdet ikkunoihin.



Nyt kun lumi kaikkosi kokonaan ja sää on ollut jo monta päivää sateisen harmaa, ikkunassa roikkuvista joulutähdistä tulee ihanan tunnelmallisen pehmeä valo iltaisin. Sen verran mukavaa tunnelmaa ne luovat, että ne ovat tosin saaneet olla päällä myös päivisin, varsinkin kun tuntuu että päivälläkin on hämärää.



Keittiön ja olohuoneen lisäksi tähti riippuu myös tyttären huoneessa ja hän haluaisi sen olevan päällä yötä päivää. Kompromissina se on päällä onneksi vain päivisin. Nämä kyseiset tähdet olen aikoinani ostanut Prismasta, mutta hakusessa olisi ainakin yksi tähti lisää, ehkä useampikin. Työhuoneessa ja kuopuksen huoneessa on jouluna ollut kynttelikkö ja voi olla, että samat kaivetaan esiin nytkin, mutta meidän vanhempien makuuhuoneesta puuttuu jouluvalot kokonaan. Yksi tähti siis ainakin hankintalistalle.



Yksi vähäpätöinen asia, jota ei talon rakennusvaiheessa tullut edes mieleen, mutta joka nyt myöhemmin on osoittautunut todella hyväksi, ja jotka ovat loistavat näitä ikkunan edessä roikkuvia joulutähtiä varten. Nimittäin kattorasiat valaisimille ikkunan yläpuolella. Katkaisinohjatttavat sellaiset.  Meidän Designtalon malliin sellaiset kuuluivat vakiona sekä keittiöön että olohuoneeseen. Alkuun harkitsimme jopa niiden poistamista suunnitelmasta, mutta onneksi emme niin tehneet. Rakennusvaiheessa ne tuntuivat turhilta, mutta ovat osoittautuneet loistaviksi jouluvaloille. Voi kumpa olisimme silloin tajunneet lisätä samanlaiset myös muihin huoneisiin! Joulun jälkeen, kun tähdet otetaan pois ikkunoista, samoihin paikkoihin on mukava laittaa jokin muu valo. Olohuoneessa meillä onkin ollut sohvan yläpuollella Clas Ohlsonilta ostettu valaisin, joka on loistava tunnelmavalo, mutta jonka valaisuteho riittää myös hyvin lukemiseen tai vaikka neulomiseen muun huoneen pysyessä hämäränä. Haaveissa on hankkia siihen tilalle Artekin a330 valaisin mustana tai kromin värisenä. Sitten joskus, kun elämäntilanne sen hankkimisen sallii. Nyt mennään vielä budjettiratkaisulla!

Suomen Kädentaidot 2016 Tampereella

Terveisiä Tampereelta, tarkemmin sanottuna Suomen Kädentaidot 2016-messuilta! Viimeiset pari kuukautta olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa ja vihdoin se koitti. Olen aiemmin käynyt ainoastaan Turun käsityömessuilla, jotka tapahtumana ovat huomattavasti pienemmät kuin Tampereen. Odotukset Tampereen messujen suhteen olivat korkealla ja olin jo etukäteen katsonut ne must see-kohteet ja tehnyt hiukan suunnitelmaa mitä hankkisin, ettei homma lähtisi aivan täysin lapasesta.

Lähdin matkaan yksin, omalla autolla. Alkuperäinen suunnitelma oli, joskus keväällä, että olisimme koko perhe lähteneet reissuun ja mies olisi viettänyt lasten kanssa aikaa Tampereen keskustassa minun messuillessa (miehen idea). No, kesän jälkeen todettiin, että yhden 2,5 vuotiaan uhmaikäisen taaperon ja juuri puoli vuotta täyttäneen vauvan kanssa ei ehkä kuitenkaan kannata lähteä muuten vain Tampereelle pyörimään. Mies ei voisi yksin oikein tehdä ja touhuta taaperon kanssa, koska vauva olisi mukana ja toisaalta koko porukan tulo messuille oli ehdoton nou nou. Meidän tytön tuntien hän jaksaisi istua rattaissa 20 minuuttia ja kävelemään häntä ei voisi päästää, koska hän koskisi kaikkeen. No, päädyttiin siis siihen, että minä lähden yksin ja koska hotellihuone oli varattu ajoissa jo alkukesästä, voisin hyvin jäädä Tamperelle myös yöksi (minun idea). Kun samaan viikonloppuun vielä osui ystävät lastenvaatekutsut sunnuntaina Espoossa, mies puhuttiin ympäri.


Ja täällä sitä nyt sitten ollaan, ihan yksin, ilman lapsia. Takana miltei koko päivä messuilla ja useampi kassillinen kankaita ja lankoja rikkaampana. Todellista äidin laatuaikaa, edessä on nimittäin yöunet ilman herätyksiä sekä aamulla hulppea aamiainen, jonkun muun laittamana. Ei tarvitse huolehtia muista kuin omista tavaroista. Ei tarvitse lähtiessä tarkistaa, löytyykö varavaatteita, vaippoja, soseita, rusinoita, maissinaksuja ja ruokalappua, mitä näitä nyt on. Kukaan ei koko ajan hoe "äiti, äiti", kukaan ei kitise tai kenenkään vaippaa ei tarvitse vaihtaa, eikä tarvitse varoa omia vaatteita pulautuksen pelossa. Luksusta. Mutta huomaan myös kaipaavani kotiin ja niitä kahta, jotka edellä mainitut tarkistustoimeenpiteet vaativat. Mutta nyt nautitaan tästä, arki koittaa huomenna illalla taas!

Mutta mitä messuilta tarttui mukaan? Etukäteen olin suunnitellut vierailevani ainakin Lankakauppa Titityyn, kankaita myyvän PaapiiDesignin, Käpysen, Ommellisen ja NuppuPrintCompanyn osastoilla. Kaikki kortti- ja korutarvikeosastot kiersin tällä kertaa kaukaa, ihan vaan sen takia ettei houkutuksia tulisi liikaa. Pahimmassa tapauksessa mukaan olisi tarttunut jotain, mikä olisi ajan rajallisuuden vuoksi jäänyt kaappiin pölyttymään. Joten pysyttelin kankaissa ja langoissa.


Titiyyn osastolla hypistelin hyvän aikaa iki-ihania lankoja. Titityyltä olen aiemmin tilannut heidän nettikaupastaan, mutta oli ihana päästä hypistelemään lankoja ihan livenä. Hintaa langoilla oli jonkun verran, kaksi kerää raaskin ostaa. Toisaalta, Titityy on lankojen luksusliike, myy lankamaailman ferrareita ja porcheja. Lopulta päädyin kahteen kerään Hedgehog fibresin Sock yarn- sukkalankaan, ihanissa käsinvärjätyissä väreissä. Enemmänkin olisin ostanut, mutta lompakon nyörit eivät venyneet enemmän.


Hedgehog Fibres Titityyltä.
Kankaita ostinkin enemmän. Käpyseltä merinovillaneulosta ja trikoota. Ommelliselta raidallista merinovillaneulosta. Molemmat merinovillaneulokset päätyvät todennäkööisesti tyttären villatakkeihin ja asusteisiin. Jos hyvin käy ehkä äidinkin asusteisiin riittää kangasta. Paapiilta trikoita ja tupsuja.

Käpysen kankaat.

Ostokset Paapiilta.



Yksi etukäteen himoitsemani oli NuppuPrintCompanyn kankaat. Olen heidän kankaistaan ommeltuja vaatteita ihastellut mm. Instagramin puolella ja vaikka normaalisti kukkamekot eivät ole se minun juttu, näissä on jotain ihan hempeää mutta kuitenkin mukavan yksinkertaista sellaista. Ei liian söpöä. Näitäkin olisin voinut ostaa enemmänkin, mutta tyydyin palaan sinistä kukkatrikoota sekä muutamaan ihanaan korttiin.


NuppuPrintCompanyn ihanat kortit
Tänä vuonna messuilla ja pinnalla tuntui olevan erilaiset himmelit ja paperinarusta tehdyt ja valosarjoilla täydennetyt koristeet. Himmeleitä ja niihin tarvikepaketteja löytyi useammalta osastolta, oli pilleistä tehtyjä ja muoviputkista tehtyjä. Paperinarusta valmistettavia valokoristeita myytiin tarvikepaketteina useammassa osastossa. Upeita, kaikki! Illalla käytyäni piipahtamassa myös Tampereen keskustassa oli Hämeenkatu upeasti valistu ja koristeltu suurilla paperinarusta tehdyillä palloilla, joide sisällä oli valosarja. Upean näköisiä! Itselle ei olisi tullut mieleen laittaa paperista tehtyä palloa ulos sään armoille, mutta eivät ole näyttäneet mennen miksikään, vaikka vesisateessa nytkin parhaillaan ovat.


Näitä palloja oli myös Tampereen keskustassa





Messuilta löytyi myös Suomi 100-vuotta- villasukkanäyttely. Hienoja, sinivalkoisia kirjoneulesukkia.





Voittajasukka
Musta tuntuu-näyttely keräsi mustia eri puolella messuja olevia tuotteita yhteen. Omaa silmää miellytti useampikin näistä.









Myös Suomen Kädentaidot 2016 Uutustuote-näyttelyssä oli upeita esineitä.



Tämä oli upea, näihin myytiin tarvikepaketteja. Harmi, että olin oman messubudjettini jo käyttänyt ja lisäksi tälle ei olisi todennäköisesti paikkaa meillä kotona.

Niin ja messuiluun kuuluu tietenkin aina metrilakut, niiden ohi en pystynyt kävelemään ostamatta.

Muistot talteen valokuvakirjaan

Olen yksi niistä ihmisistä, jotka ovat vältelleet Ifolorin ja muiden valmistajien tarjoamia valokuvakirjoja viimeiseen asti. Tähän asti olen tilannut valokuvat vanhanaikaisesti tavallisina valokuvina, liimaillut niitä albumiin ja kirjoitellut sivut täyteen kauniilla kynällä. Tai siis noin niinkuin periaatteessa. Käytännössä valokuvien tilaus on mennyt siten, että kuvien saavuttua ne ovat maanneet kirjoituspöydän laatikossa jonkun aikaa, vähän kauemminkin, ennen kuin olen saanut liimattua ne albumiin. Ja tekstit, ne taitavat uupua osasta kuvia edelleen.


Jotenkin olen aina kuitenkin pitänyt enemmän vanhojen kunnon albumien selaamisesta. Lisäksi pidän itse tekemisestä, joten kauniilla kynällä ja käsinkirjoitetut tekstit kuvien yhteydessä ovat olleet mukavia. Viime aikoina kauniita, yksinkertaisia albumeja on vaan kovin vaikea löytää. Myös aikaa kuvien kiinnittämiseen on lapsiperheessä vaikea löytää. Tai jos aikaa on, valokuvien albumiin laittaminen roikkuu siellä tekemätömien töiden listan häntäpäässä. Joten kuvia on jäänyt tilaamatta ja liimaamatta albumiin, kröhöm, luvattoman paljon.





Koska aikaa ei ole nykyään tuhottomasti tuhlattavaksi, päätin kokeilla valokuvakirjaa. Yksinkertaisuuden ja kavereiden suosittelun takia valitsin kokeiluun Ifolorin kuvakirjasovelluksen,vaikka markkinoilla olisi taatusti muitakin hyviä. Päätin kokeilumielessä tehdä aluksi kirjan viime kesäisestä kesälomareissusta ja jos kirja osoittautuisi hyväksi, voisin tilata niitä enemmänkin.

Tähän asti olen karsastanut valokuvakirjoja mm. niiden valmiiden pohjien ja taustojen vuoksi, sillä omaa silmää eivät miellytä vaaleanpunaiset tai -siniset taustat, kukkasilla, perhosilla tai muilla koukeroilla höystettynä. Tutustuttuani ohjelmaan huomasin, että eivät taustat ole tosiaankaan pakollisia ja omia fonttejakin sai kivasti ladattua. Kirja rakentuikin sitten loppujen lopuksi ainoastaan meidän kesälomareissun valokuvien varaan, muutamilla tekstinpätkillä lisättynä. Tausta jäi puhtaan valkoiseksi, en siis lisännyt mitään ylimääräistä. Jos aikaa olisi enemmän ja haluaisi saada oikein hulppean lopputuloksen, taustoja voisi toki tehdä yksinkertaisesti itsekin, mutta nyt mentiin simppelillä ratkaisulla.





Ja lopputulos osottautui yllättävän hyväksi. Kuvat ovat teräviä ja tarkkoja ja värit kohdillaan, koska en halunnut automaattista korjausta kuvilleni. Kerran automaattisella korjauksella tilanneena jo valmiiksi käsiteltyjä kuvia, en tee sitä enää uudelleen. Tuloksena oli nimittäin kaamean värisiä kuvia.
Mutta tällä kertaa Ifolor siis yllätti positiivisesti. Kirja saapui lisäksi muutamassa päivässä tilauksen jälkeen, joten se ehti loistavasti isänpäiväpakettiin.



Sen verran kirjaa on selailtu, että kunhan joulu ja joulun kiireet saadaan alta pois, voisin ottaa joku ilta kunnolla aikaa itselleni ja tilata kirjoja lisää.