Tyttärelle bombertakki kevääseen

Tänä keväänä bomber-takit tuntuvat olevan "in" niin lasten kuin naistenkin pukeutumisessa. Itse vierastan (ainakin toistaiseksi) kyseistä takkimallia, koska minä ja pitkä selkäni eivät sovi yhteen pusakkamallisten takkien kanssa. Bombereita olen kyllä kaupoissa hipelöinyt, mutta sinne kauppaan ne ovat toistaiseksi jääneet.
Mutta onni on tytär, jolle sellaisen voi hankkia! Koska kaupasta ei omaan makuun löytynyt tarpeeksi hillittyä takkia, joka sopisi asun kuin asun kanssa, päätin tehdä sellaisen itse. Anopilta sain lainaan SK 3/2017 lehden, josta löytyi tarpeeksi helppo ohje ja kaapista jo aiemmin ostamani Verson Puodin upea Sielulintu-kangas, jonka nyt raaskin ottaa käyttöön. Kangasta olin säästänyt juuri sopivaa tarkoitusta varten ja kevyt joustocollege on mitä mainioin materiaali kevään (tai kesän!) takkiin. Sitä oli sen verran vähän, että omaan vaatteeseen se ei riittäisi, mutta tyttären takkiin kyllä ja ylikin jäi.




Suuri Käsityö-lehden kaava oli lopulta melko helppo ommella ja luulen, että samalla kaavalla saattaa syntyä useampikin takki. Nyt kun "harjoitusversio" on tehty. Syksymmällä vähän eri materiaalista ja vuorillisena tämä olisi kiva syystakkimalli. Ihan kovin tarkkaa tarkastelua tämä takki ei kaipaa, sillä taskut ja vetoketju olivat taas ne hankalimmat jutut, vaikka molempia olen aiemminkin ommellut. Mutta tässä, kuten muissakin lastenvaatteissa, tärkeintä oli se että tyttö tykkää! Hän haluaisi näillä viileämmillä ja tuulisilla keleillä laittaa sen "äitin tekemän mustan takin" päälle ja huutohan siitä aina tulee, kun päälle pitäisi laittaa vähän paksumpi takki. Kolmevuotiaan uhmaikäisen tytön elämän tärkeitä juttuja, nämä pukeutumisjutut..

Tytöstä on kaikenlisäksi kuoriutunut varsinainen malli. Ei paljon tarvinnut suostutella kameran eteen kuvia varten ja hän poseerasi kuin vanha tekijä. Minun ei tarvinnut kuin kuvata. Olin jo etukäteen varautunut lahjontaan, mutta ei tarvittu tällä kertaa rusina-askia tai prinsessakeksiä.

Poseerausasento :D




Näihin Suomen kesän vaihteleviin ja välillä aika kylmiinkin kesäpäiviin sopii asusteeksi bombertakin kaveriksi myös rusettipanta. Kuvien vaaleanpunainen rusettipanta on Sohvila Designin omasta mallistosta ja neulottu puuvilla-merinovillalangasta. Pitää korvat lämpimänä, mutta on kesäinen eikä liian kuuma materiaalinsa puolesta. Suomen kesä kun on sen verran arvaamaton ja vaikka se kunnon lämmin kesä sieltä vielä tulisikin, aina on tarvetta pannalle viileneviin kesäiltoihin. Ja asun kuin asun täydentää tietenkin aina ne aurinkolasit! Meillä niitä käytettäisiin melkein joka päivä, satoi tai paistoi. Kovia ne tosin joutuvat kokemaan, kun lentävät välillä pois päästä ja takaisin päähän, välillä omaan ja välillä pikkuveljen.



Tuota ihanaa Verson Puodin Sielulintu-kangasta jäi vielä sen verran yli, että siitä saa mahdollisesti vielä äitikin jotain. Haaveissa on nimittäin oman pikkulaukun ompelu, osa materiaaleistakin on jo hankittu. Saa nähdä riittääkö aika ja jääkö haaveeksi vain..!

P.S. niin ja otsikossahan lukee bombertakki kevääseen. Takkihan siis valmistui jo jokunen aika sitten ja ollut ahkerassa käytössäkin jo, mutta postaus on odotellut luonnoksissa julkaisua..


Helatorstain koko perheen pyöräretki


Tuntuu, että viime aikoina ollaan koko perheen voimin oltu ihan liikaa vain kotona. Arki on rullannut eteenpäin samassa uomassa jo tovin, ja päivät ovat täyttyneet miehen töiden, kerhojen, omien harrastusten ja arjen pyörityksen lisäksi lähinnä pihalla puuhailusta. Viikonloput ovat kuluneet juhlien, joko kotona oman perheen kesken tai jossain muualla vieraaksi kutsuttuina. Arjessa ei toki ole mitään vikaa, mutta aina silloin tällöin yhdessä koko perheen kanssa toteutetut retket ja perheen keskinen yhdessäolo jossain muualla kuin kotiympyröissä tuo mukavaa vaihtelua. Ja auttaa taas jaksamaan siinä arjessakin paremmin, lapset kiukuttelevat vähemmän ja aikuisetkin jaksavat taas paremmin.


Kesäaikaan näiden aitausten toiselle puolelle tulee mm lampaita laiduntamaan, nyt ne olivat vielä koskemattomia ja valtoimenaan valkovuokkoja.


Helatorstai ja miehen arkivapaa tuli siis kuin tilauksesta. Jo etukäteen oltiin miehen kanssa mietitty jotain yhteistä tekemistä koko perheen voimin ja lopulta päädyttiin toteuttamaan jo pidemmän aikaa mielessä ollut koko perheen pyöräretki. Lapset ovat molemmat vielä niin pieniä, että pyörän selässä olivat vain aikuiset ja molemmat lapset istuivat pyöräkärryn kyydissä.

Mahtavan kokoinen ja arvokkaan näköinen vanha tammi oli pakko pysähtyä taltioimaan kameralle.

Thule Coaster-pyöräkärry kahdelle lapselle (ja miehen cyclocross)



Kärrynä meillä on kahden istuttava Thulen Coaster-kärry, joka on ollut kyllä jokaisen euronsa arvoinen. Sen kyydissä on kuljettu kerhoon, käyty kaupassa ja kirjastoreissuilla ja ajettu vähän pidempiäkin lenkkejä. Molemmat lapset mahtuvat sinne vielä loistavasti kyytiin ja taakse jää vielä tilaa vaikka kauppakasseille. Aluksi nuorempi lapsista kulki vauvoille suunnitellussa, kärryyn liitettävässä "istuimessa", mutta nyt molemmat lapset istuvat valjaissa.

Helatorstain pyöräretkemme kulki kotoa paikallisen kyläkaupan, Kustavintien varrella sijaitsevat Pyheen kyläkaupan kautta Mietoistenlahden Vasikkahaan lintutornille ja sieltä isoisovanhempien kautta takaisin kotiin. Kyläkaupalta ostettiin mukaan evääksi muhkeat patongit ja sämpylät ja vaikka sää ei ollutkaan yhtä aurinkoinen kuin vielä muutama päivä sitten, mukaan ostettiin myös jäätelöt.

Retken kohokohta: eväät (ja upeasti säiden kuluttama pöytä parkkipaikalla)



Joko mennään?


Eväät syötiin jo lintutornin parkkipaikalla tuulisen sään vuoksi, sillä parkkipaikka oli sopivan suojaisa. Siitä jatkettiin pyörillä kohti lintutornia. Matkaa parkkipaikalta lintutornille oli n. 700 m ja polku oli sen verran leveä, että pyörillä ja pyöräkärryllä pääsi loistavasti ajamaan. Myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla matka taittuisi. Vaikka sää oli tuulinen ja osittain pilvinen, tornin huipulta oli hulppeat maisemat Mietoistenlahdelle ja merelle.

Leveät polut, melkein metrin levyiset, veivät tornille asti.



Meillä ei ollut sen kummempia kiikareita tai kaukoputkia mukanamme, meille riitti upeat maisemat (ja lehmät) lintutornin huipulta. Kiikareilla olisi päässyt taatusti ihailemaan myös lintuja, ehkä seuraavalla kerralla täytyy ottaa nekin mukaan. Paluumatkalla tornilta ihailtiin rannalla laiduntavaa karjaa ja harmiteltiin kun ne olivat niin kaukana.


Näitä maisemia olisi voinut jäädä pidemmäkisikin aikaa ihailemaan

Ne mustat lehmät, jotka tytär bongasi heti. Varsinaisia lintubongareita tämä meidän perhe..



Kaikenkaikkiaan kilometrejä pyörällä kertyi retken aikana hiukan reilu 40 km, ihan mukava lenkki siis tuli ajettua. Mies veti kärryä perässään, joten hänelle tuli melkoinen treeni vastatuuleen ajaessa. Hänellä tosin pyöräilystä on enemmän kokemusta ja kilometrejä alla muutenkin huomattavasti enemmän kuin minulla. Mukava retki, mahtavaa että saatiin aikaiseksi lähteä ja ainakin lapsilla oli mukavaa. Eväät olivat todennäköisesti heidän mielestään retken kohokohta, mutta niin kai sen kuuluukin tuossa iässä olla. Kohteena Mietoistenlahti on loistava, tämän yhden lintutornin lisäksi siellä riittäisi katseltavaa useamman retkipäivän verran. Onneksi kesä on vasta tulossa!





Mietoistenlahti (viralliselta nimeltään kai Saarenaukko) on siis Mynämäen kunnan alueella sijaitseva noin viiden neliökilometrin kokoinen alue, joka on nykyisin Natura 2000-suojelualuetta. Alueelta löytyy yhteensä kolme lintutornia sekä Sillankarin kallio, jotka ovat tunnettuja kohteita etenkin lintubongareiden keskuudessa. Alueen läheisyydestä löytyy myös peräti 1200-luvulta peräisin oleva Saaren kartano, joka tosin nykyään toimii Koneen säätiön ylläpitämänä taiteilija- ja tutkijaresidenssinä.
Kokonaisuudessaan vierailemisen arvoinen paikka ja mahtava retkikohde myös lapsiperheille, vaikka perheestä ei varsinaisia lintubongareita löytyisikään. Lisää tietoa Mietoistenlahdesta löytyy mm Retkipaikka-sivustolta, kannattaa tutustua jos kiinnostuit.


Ryhmä Hau-mekko



Ryhmä Hau-teemalla jatketaan. Koska Ryhmä Hau synttärit eivät tietenkään ole mitään ilman kunnollista juhlamekkoa, oli kutsuille saatava Ryhmä Hau-mekko

Yhdistimme isoisoäidin luona vierailun ja käynnin kangaskauppaan ja yhteistuumin ostettiin tulevaan mekkoon sopiva kangas. Vaihtoehtona oli pinkkejä ja turkooseja kankaita, joista tytär valitsi turkoosin. Minulla oli jo visio siitä, minkälainen mekosta tulisi, mutta valmista kaavaa en tähän hätään mistään löytänyt.


Joten tästä mekosta tuli elämäni ensimmäinen vaatekappale, jota muokkasin niin paljon, että siinä ei ole mitään jäljellä alkuperäisestä kaavasta. Riskillä mentiin, sillä kangasta olin varannut vain 80 cm ja jos olisin epäonnistunut ja pilannut koko mekon, olisi tyttären päivä pilalla ja harmitus olisi ollut suuri. Ei paineita onnistumisen suhteen siis!

Tavoitteena oli tehdä frillamekko. Pohjakaavana oli Jujunan peplum-kaava, jota lähdin muokkaamaan. Pitkien hihojen tilalle lyhyet, hihoihin lyhyet frillat, paidalle lisämittaa mekkopituuteen, yksi helmakappale lisää ja alkuperäisen helman muokkaus. Lopputulos oli ihan onnistunut, vaikka parannettavaa olisi ollut. Frillojen rypytys jäi laihanpuoleiseksi ja hiukan lisäpituutta helmaan ei olisi ollut pahitteeksi, mutta pääasia oli että päivänsankarille kelpasi.




Kelpasi jopa sen verran hyvin, että hän oma-aloitteisesti halusi ottaa mekosta kuvat, eikä sovitusta ja kuvien ottoa varten tarvinnut pahemmin suostutella tai lahjoa.

Nyt kun pohjatyö on tehty, samalla kaavalla voisi surauttaa tytölle useammankin kesämekon, jos ne lämpöiset päivät vielä vaikka palaisivat.

Ryhmä Hau- synttärit

Toukokuu on meidän perheessä yhtä juhlaa, kun saman kuun puolelle osuvat vapun ja äitienpäivän lisäksi myös lasten syntymäpäivät ja toisen lapsen nimipäivä. Lapset ovat onneksi vielä niin pieniä, että ainakin sukulaisille järjestettävät syntymäpäiväjuhlat voi pitää yhtäaikaa, helpottaa huomattavasti juhlajärjestelyissä, kun järjestettävien juhlien määrä vähenee.

Tänä vuonna tytär sai aiemmin keväällä elämänsä ensimmäisen kaverisynttärikutsun ja se tarkoitti tottakai sitä, että sellaiset oli hänenkin saatava pitää. Äiti oli tosin haaveillut, jos olisi vielä yksi vuosi saatu juhlia vain sukulaisten kesken, mutta kolme vuotta täyttänyt tytär päätti toisin.

Viiri taiteiltiin tyttären kanssa yhdessä.




Meille ei Frozen-mania (äidin suureksi helpotukseksi) ole ainakaan toistaiseksi saapunut, vaan lastenkutsujen teemaksi tytär halusi Ryhmä Haun. Se on tällä hetkellä SE juttu. Hän tietää kaikki hahmot, hokee tunnuslauseita ja leikkii vahtitornia.  Me muutkin olemme hahmojen nimet tässä sivussa oppineet ja sen verran olen itsekin perillä, että tyttären lempihahmo on Samppa. Pikku Kakkosen Ryhmä Hau-jaksoa odotetaan kuin kuuta nousevaa ja ne harvat kerrat, kun tabletti otetaan esiin on selvää, mikä ohjelma laitetaan pyörimään.

Ryhmä Hau-synttäreitä alettiin siis suunnittelemaan jo keväällä, vaikka toteutus sitten loppujen lopuksi kaikkien muiden kiireiden keskellä jäikin aika viime tippaan. Viimeisen viikon ajan tytär kysyi joka ikinen aamu herättyään, joko tänään on Ryhmä Hau synttärit. Niitä odotettiin siis pitkään ja hartaasti ja kerrattiin ketkä kaikki kutsutaan vuoden tärkeimpiin juhliin.

Odotukset olivat siis korkealla ja paineita luotiin äidillekin. Kakku piti olla ja sydänkakkua (=porkkanapiirakkaa sydänkoristeilla), muuhun tarjoiluun sain vapaat kädet toteutukseen.



Koristeita tehtiin vielä edellisenä iltana ja synttäripäivän aamuna, osa koristeita oli vanhoja, joita on käytetty jo aiemmissa juhlissa. Ilmapallojen ja tekstibannerin lisäksi diy-koristeita oli viiri (joka tehtiin tyttären kanssa yhdessä) sekä punaiset pompomit. Visiot synttäreiden koristeluista olivat tosin huomattavasti toteutuneesta poikkeavat, sillä aikarajoite tuli tässä(kin) vastaan. No, ainakin tyttö oli fiiliksissä koristeista ja sehän on pääasia.

Tarjottavien määrää karsin loppumetreillä ja lopuksi täytekakun, mustikka-vanilja-valkosuklaa-täytteillä, ja porkkanapiirakan lisäksi pöytään päätyivät "melonihirviö", murotaikinasta tehdyt luu-piparit ja popcornia. Ehkä seuraavalla kerralla pääsee revittelemään paremmin niin tarjoilujen kuin koristeidenkin suhteen.



Suunnitelmat kakun suhteen olivat lennokkaat ja materiaalejakin koristeluun oli hankittu ties mitä. Sokerimassakuorrutteen sijaan mentiin mustikkaisella kakuntäytteellä, jota jäi yli. Jälkikäteen ajateltuna mustikka ei välttämättä ole se paras ratkaisu lastenkutsuihin..


Koska vieraat olivat kaikki myös kolmevuotiata, ei varsinaista ohjelmaa kutsuilla ollut. He saivat vapaasti leikkiä keskenään ja lisäksi olin etukäteen valmistellut pienen askartelun, jonka sitten kutsujen loppupuolella yhdessä äitien avustuksella tytöt askartelivat. Idean kertakäyttölautasista tehtyihin naamareihin bongasin netistä, Made in Kerman-blogista. Niistä tuli loppujen lopuksi hauskoja, ideaa voisi jalostaa johonkin muuhunkin askarteluun.





Kotiin lähtiessä tytöt saivat pienet yllätyspussit. Nykyään vallalla olevan trendin vastaisesti, olin hankkinut pusseihin vain muutamalla eurolla pientä kivaa. Omasta mielestäni Amerikasta rantautunut perinne lahjoa myös vieraita kalliilla lahjoilla on ... no vähän ... outo, joten näin meillä tällä kertaa. Tärkeintä näissä kemuissa on kuitenkin lasten yhdessäolo ja leikit, ei mitkään lahjat. Ei synttärisankarin saamat eikä vieraiden yllätyspussit. Kaiken kaikkiaan, alun epäilyistä ja vieraskadosta huolimatta, juhlat olivat onnistuneet. Illalla meillä oli yksi erittäin väsynyt päivänsankari (ja päivänsankarin pikkuveli), meinattiin myöhästyä maanantai-aamun kerhostakin kun tyttö nukkui aamulla normaalia pidempään, herättelyistä huolimatta.

Saa nähdä millä teemalla ensi vuonna kutsut järjestetään! :)

Keittiöpuutarhan kevätkylvöt

Vihdoin se kunnon kevät saapui meille! Tai tuntuu oikeastaan siltä, että tänä vuonna lämmin kevät hypättiin kokonaan yli ja siirryttiin suoraan kesään.




Kylmästä keväästä johtuen lähes kaikki kasvit ovat kasvunsa suhteen myöhässä, ensimmäisiä krookuksia sai odottaa normaalia kauemmin, meidän pihan tulppaanit tuntuvat kasvattavan vain lehtiä ja hiirenkorvatkin tuntuivat ilmestyvän puihin vasta ensimmäisen kunnon lämpimän päivän jälkeen eli eilen. Moni muu kevätkukkija on normaalista aikataulustaan myöhässä ja tuntuu että nyt kahden viime päivän aikana ne ovat ottaneet kasvupyrähdyksen.

Jos kevät tuntui tulevan myöhässä niin oli tämä puutarhurikin tänä vuonna myöhässä. Keittiöpuutarhan kevätkylvöt tein vasta vajaa viikko sitten, vaikka viime vuonna olin melkein kuukausi aikaisemmin liikkeellä. Nurmikon kevätlannoitus on edelleen tekemättä, pensaiden ja omenapuiden leikkaus venähti reilusti toukokuun puolelle ja perennojen ja pensaiden lannoitus on edelleen tekemättä. No, kai tässä vielä ehtii, kaikki kasvit ovat kuitenkin lähteneet vasta kasvuun.

Vanhat lusikat ovat loistavia kylttejä kylvöksille, kestävät säätä kuin säätä.


Keittiöpuutarhan laatikoihin sain viimeisetkin siemenet kylvettyä alkuviikosta. Suurin osa jo aiemmin, ainoastaan herneet ja kehäkukat kylvin myöhemmin. Nyt laatikoista harsojen alta löytyy kolmea eri lajia salaattia, kahta eri lajia porkkanaa (pyöreää ja "normaalia"), mangoldia, retiisiä, rucolaa, kahta eri lajia hernettä. Niin ja tietenkin sipulia. Yrteistä kylvin monivuotisten ruohosipulin, lipstikan ja kirvelin lisäksi persiljaa ja korianteria. Kesäkukkia hyönteisiä ja tuholaisia torjumaan istutin niin ruukkuihin kuin laatikoihinkin, samalla kaavalla kuin viime vuonnakin. Eli samettikukkaa, kehäkukkaa ja krassia. Pariin ruukkuun lisäksi auringonkukkia ja lisäksi pieneksi aidanteeksi tuoksuhernettä. Mahtava kukka muuten myös maljakossa, vaikka eniten pidänkin kukista kun ne kasvaa maassa ilostuttamassa.

Sisällä esikasvatuksessa on vielä kesäkurpitsaa ja kurkkua, jotka toivon mukaan itävät ja pääsen istuttamaan nekin jo piakkoin.

Raparperi otti kasvupyrähdyksen lämpimien päivien saavuttua. 



Tänä vuonna siemenkylvöjen osalta mentiin aika samoilla linjoilla kuin viime vuonnakin ja melkein kaikki siemenet olivat viime vuoden pussinloppuja. Viime vuonna ostettujen pussien päiväykset riittivät ja tänä vuonna ostamaan jouduin ainoastaan niitä herneitä ja kehäkukkaa. Ainoa, mikä viimevuonna kasvatetuista ei päässyt enää jatkoon oli lehtikaali. Viime vuonna ne kasvoivat kyllä komeiksi ja olivat hienon näköisiä, aluksi. Kunnes kaaliperhosen toukat löysivät ne. Sen jälkeen ne olivat täynnä toukkia, niitä oli satoja, jopa tuhansia. Lopulta niiden nyppimisessä meni hermo, lähtivät sekä kaalit että toukat. Hyväähän lehtikaali on, mutta jos vielä joskus niitä laitan kasvamaan, ne tarvitsevat melkein oman kasvulaatikon, jonka saa tiiviisti peitettyä verkolla, jonka läpi tuholaiset eivät pääse. Tällä haavaa ostan lehtikaalini suoraan kaupasta, ilman toukkia.





Kaikkea en kuitenkaan siemenestä tänäkään vuonna kasvattanut. Koska aikaa (ja tilaa) esikasvatukseen ei juuri ole, ostin lisäksi valmiina sitruunamelissan ja timjamin, jotka laatikoiden sijaan ajattelin istuttaa ruukkuihin. Haaveissa on saada yrttiruukuille oma hylly, jota voisi täydentää kesän mittaan esimerkiksi erilaisilla mintuilla, salvialla ja basilikalla.

Niin ja eilen iltapäivällä touhuttiin tyttären kanssa pikkuveljen päiväuniaikaan pihalla ja istutettiin vielä jotain muutakin, siitä lisää myöhemmin!

Keväiset orvokit etuterassille

Aurinkoisten päivien lisääntyessä kaipasin uusia kukkia piristämään etuterassia. Vanhat, ruskistuneet kanervat ja auringon polttamat sypressit eivät olleet kovin mieltäylentävä näky aina kotiin palatessa. Kun sitten viikko takaperin pääsin yksin kaupungille juhlavaateostoksille, kurvasin paluumatkalla Raision Plantagenin kautta ja ostin terassin ruukkuihin uudet kevätkukat.





Mukaan lähti valkoisia orvokkeja, joita olin lähtenyt ostamaankin, mutta jotka sattuivat olemaan tarjouksessa 1,99 € / 6 kpl. Myivät varmaan viimeiset pois ennen kesäkukkia, mutta orvokit kelpasivat vielä minulle. Viime vuonna niistä nautittiin pitkälle kesäkuuhun asti, ennen pelargonien nostamista ulos.

Valkoisten orvokkien lisäksi ostin lankaköynnöstä. Istutin lankaköynnöstä orvokkien kaveriksi ajatuksena, että myöhemmin kesällä vaihtaessani orvokit kesäkukkiin, jätän kuitenkin lankaköynnökset paikalleen. Olen tykästynyt kyseiseen kasviin, kestää koko kasvukauden keväästä syksyyn, vaihtaa vaan kauden mukaan vieruskasvit. Kaveriksi sopii miltei mikä kukka vaan, orvokeista, marketoista, samettikukista aina syysastereihin ja kanerviin saakka. Lisäksi se toimii sellaisenaankin. Laitoinkin muutamaan ruukkuun vain lankaköynnöstä, mukavan yksinkertaisen kaunis. Ja pitääkö kukkien aina olla kukkivia? Pelkkä vihreä on myös kaunista ja kun pitäytyy vain vihreän eri sävyissä, voi leikkiä muodoilla.





Pelkkien vihreiden sävyjen innoittamana harkinnassa on ostaa tänä vuonna kesäkukkien kavereiksi ihan lehtiperennoja, jotka voi sitten syksyllä istuttaa maahan talvehtimaan. Mm. kuunliljat ovat upeita myös ruukuissa, puhumattakaan erilaisista heinistä tai viininpunaisista purppurakeijunkukista. Meidän takaterassi on aamuaurinkoa lukuunottamatta varjossa, sinne sopisi mainiosti varjossa ja puolivarjossa viihtyviä kuunliljoja. Tarkan markan vartija ostaa perennoja kesäkukiksi, istuttaa syksyllä maahan talvehtimaan ja nostaa taas keväällä ja istuttaa ruukkuun. Tai talvettaa ruukussa varastossa tai kellarissa, jos tilaa vaan riittää.

Tähän aikaan vuodesta on ihana suunnitella ja ideoida kesän kesäkukkaistutuksia, selailla googlea, instagramia ja pinterestiä. Varsinkin kun toukokuun sää on mitä on, tälläkin hetkellä ulkona sataa lunta (!). Kesäkukkaistutusten lisäksi muistikirjan sivut täyttyvät perennapenkkien suunnitelmista ja keittiöpuutarhan siemenkylvöjen suunnittelusta. Niitäkin on muuten jo aloiteltu, siitä myöhemmin lisää!