Iltakierros puutarhassa

Kesällä aika kuluu kuin siivillä, varsinkin kun se kesä saapui vihdoin, ainakin hetkeksi. Kun lukona on lämmintä, aurinko paistaa ja koko elämä tuntuu siirtyneen ulos, ei koneen äärellä tule vietttyä ylimääräistä aikaa. Kun käytössä on tällä hetkellä vain pöytäkone, tulee koneella istuttua vain iltaisin ja hoidettua vain ne pakolliset jutut.  Sen sijaan neuletyö on usein mukana ulkona korissa, lasten leikkien vahtimisen lomassa tulee neulottua silmukka jos toinenkin.

Leikkimökin edustan jättipoimulehti ja jalopähkämö


Pionit kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa meidän pihalla

Ihanat tähtiputket ilta-auringossa


Lasten kanssa ulkoillaan päivisin tuntikausia, aamupäivällä, iltapäivällä ja illalla. Sisällä käydään välillä syömässä, vaihtamassa puhdasta vaatetta likaantuneiden tai kastuneiden tilalle, mutta muuten ollaan ulkona ja paljon.

Päälle vielä ne omat ulkoilut eli juoksulenkit ja puutarhatyöt lasten mentyä nukkumaan. Ei siis ihme, että illalla vähän väsyttää. Jostain on kuitenkin vielä nipistettävä aikaa pyykkihuollolle, vaatteiden silitykselle, siivoamiselle, neulomiselle ja lastenvaatteiden ompelulle. Siitä syystä viimeksi mainitut tulee usein tehtyä vasta illalla lasten mentyä nukkumaan.

Keittiöpuutarhaa ja kärhöportti

Keittiöpuutarha ilta-auringossa

Timjamin kauniit kukinnot

Ruohosipulin herkkä kukka

Verikurjenpolvi viihtyy omenapuun alla


Koska päivisin tulee mentyä tukkaputkella lasten kanssa, tehden siinä sivussa ne kotityöt, vastailutua sähköposteihin, hoidettua lankatilauksia ja verkkokauppaakin, on mahtavaa päästä iltaisin hetkeksi yksin ulos kävelemään puutarhaan kameran kanssa. Ilman, että poimii ohimennessään ensimmäistäkään rikkaruohoa tai siivoaa lasten leluja. Korkeintaan ruukkukasvit tulee kasteltua siinä sivussa, mutta muuten vain nautin yksinolosta, hiljaisuudesta ja kukkasista.

Hansaruusu

Neidonkurjenpolvi

Purppurapikkuysydän

Särkynyt sydän "Valentine"

Kurjenpolvi "Tiny monster"

Meidän pihan ensimmäinen, kukkiva pioni!



Tuoksua en valitettavasti pysty sinne ruudun toiselle puolelle välittämään, se jää teidän oman mielikuvituksen varaan. Mutta tässä meidän pihan kukkaloistoa tällä hetkellä. Loppuviikoksi on luvattu epävakaista, joten on kiva uppoutua vielä hetkeksi aurinkoisen illan tunnelmiin!


Tyttären kerhossa istuttamat samettiruusun taimet

Tämän vuoden kesäkukkaistutus etuterassilla: Purppurakeijunkukka, poutapilvi ja hopeakäpälä



Pikkupetunia leikkimökin terassilla. Nämä ovat muuten niitä esikasvatettuja pikkutaimia. Hetken pitää vielä runsasta kukintaa odotella... 


Villasukat lahjaksi

Todistettavasti viime aikoina on tullut neulottua jotain muutakin kuin Sohvila Designin tuotteita tai neuleita lapsille. Nimittäin reilu viikko sitten tuli neulottua nimipäivälahjaksi punaiset pitsisukat,  joista tuli kuvakin otettua ennen kuin päätyivät lahjakassiin.

Ohjeena käytin muutaman vuoden takaista Novitan sukkalehden (2015) Hehku-mallin ohjetta. Tein vain varresta hiukan lyhyemmän ja jätin viimeisen pitsikuvion varresta tekemättä.




Lankana käytin Gjestalin Maija-lankaa, sillä en ole juurikaan Novitan lankojen ystävä. Vaikka kotimaista pitäisi kannattaa myös lankaostoksissa, langat tulee valitettavan usein ostettua ulkomaisilta merkeiltä. Lanka-asioissa menen nimittäin laatu edellä, en kotimaisuus edellä. Sen sijaan voin kannattaa suomalaista yrittäjyyttä ostamalla ne laadukkaat (ulkomaalaiset) langat pienestä lankakaupasta tai suomalaisesta pienestä verkkokaupasta, enkä Prismasta tai Adlibriksestä.


Tätä kyseistä mallia oli hauska neuloa, sillä nämä olivat ensimmäiset neulomani sukat, jotka aloitettiin varpaista eikä varresta. Eikä taida myöskään jäädä viimeiseksi. Tällä tekniikalla ei nimittäin jää langanloppuja, kun pystyy käyttämään koko kerän loppuun ja neulomaan juuri sopivan korkuisen varren sukkiin. Tällä kertaa siis jätin varren viimeisen pitsikuvion tekemättä, sillä ideana oli että nämä olisivat vähän kuin kesäsukat, vaikka villalangasta ovatkin neulottu.

Pieniä haasteita matkalla oli, sillä aloitin alkuun liian isoilla puikolla ja jouduin purkamaan ensimmäisen sukan neulottuani sen melkein puoliväliin saakka. En älynnyt kokeilla sitä välillä ja jossain vaiheessa huomasin sen olevan valtava jopa omaan, lahjansaajan jalkaa suurempaan jalkaan. Uusiksi meni ja uusi yritys pienemmillä puikoilla, jolloin jäljestäkin tuli siistimpää. Nyt toivon vaan, että sukat olivat lahjansaajalle sopivat!

Alkukesän kuulumisia

Alkukesä tuntuu hurahtaneen vauhdilla ohi ja nyt edessä on jo juhannus! Blogin päivitys on jäänyt vähälle, vaikka se onkin ollut mielessä lähes päivittäin. Aikaa ei vain tunnu olevan ylimääräistä, minne lienee sekin katoavan.

Kerrattu tulppaani "Diandra" 
Tuoli ulkoneulontaa varten, hiekkalaatikon välittömässä läheisyydessä



Päivät ovat kuluneet lasten kanssa touhuten ja arkea pyörittäen. Ulkoiltu ollaan ja paljon, lasten kanssa päivisin jopa kaksi kertaa päivässä, iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen puutarhahommissa pihalla sekä Vauhtisammakon juoksutreeneissä. Takana on myös muutamat iltarastit sekä viime viikonlopun Jukola-reissu Joensuuhun.




Upeat arovuokot


Lapset tuntuvat kasvavan yhtä nopeasti kuin pihan kukkamaiden rikkaruohot, joten uutta vaatettakin on pitänyt ommella. Tyttärelle olenkin iltaisin ja kuopuksen päiväuniaikaan ommellut ihan perusvaatteita, legginsejä, t-paitoja sekä pitkähihaisia paitoja ja muutaman tunikan. Vielä työsarkaa riittäisi, sillä tytöltä puuttuu kesävaatteita kuten shortseja, kesämekkoja sekä näihin Suomen kesäsäihin sopivia huppareita. Juhannukseksi työn alla on uusi neuletakki, toivottavasti ehdin saada sen valmiiksi, sillä säätiedotus lupaa viileää säätä ja neuletakille olisi käyttöä. Pojan neuletakki taitaa jäädä haaveeksi, tai ainakaan juhannukseksi sitä en ehdi neuloa.

Kaiken välissä olen yrittänyt tehdä muutaman tilaustyön, valmistella Sohvila Designin syksyn ja talven mallistoa ja suunnitella muutenkin yrityksen tulevaa syksyä. Vaikka illat ovat näin keskikesällä pitkiä ja valoisia, tuntuu että aika vain loppuu vuorokaudesta kesken. Viimeiset kuukaudet on menty seitsemän tunnin yöunilla, sillä nukkumaanmeno venähtää nykyään vähän liikaa. Äidin (ja isänkin) pelastus on meillä kuitenkin lasten hiukan muuttunut rytmi, sillä molemmat lapset ovat alkaneet nukkua vähän pidempiä yöunia ja heräävät pääsääntöisesti vasta kahdeksan tai jopa puoli yhdeksän aikaan aamulla.

Etupihan pensasistutukset. Tuijien edessä koivuangervoja ja seppelvarpuja.




Kesäisistä säistä on saatu kuitenkin nauttia sen verran, että ulkona on päässyt tekemään puutarhahommia oikein kunnolla ja olen muutaman uuden kukkamaan perustanut tänä keväänä tai kesänä. Niistä ehkä lisää tuonnempana, kunhan saan kuvia (ja sitä aikaa) otettua. Perennaistutusten lisäksi on tyttären kanssa kylvetty kesäkukkien siemeniä ja istutettu tomaatteja ja maissia, niistäkin saisi oman postauksensa.

Lämpimät päivät ovat mahdollistaneet myös sen, että olen voinut ottaa neuleprojektit ulos. Lapset ovat jo sen verran isoja, että leikkivät melko rauhassa keskenään, vaativat vain valvontaa, nuorempi ainakin. Olen siis voinut neuloa lasten ulkoillessa ja käyttää senkin ajan hyödyksi. Kovin paljon keskittymistä vaativia töitä en voi ulkona tehdä, sillä nuorimmainen on muutamassa sekunnissa häipynyt pois hiekkalaatikosta tai leikkimökistä ja lähtee ties minne, jos en ole kärppänä perässä.
Mutta ainakin keväthuiviksi aikomani huivin olen saanut lasten ulkoillessa neulottua valmiiksi. Keväthuivin sijaan siitä tosin taisi tulla juhannushuivi..

Takaterassi norjanangervojen takaa. 
Leikkimökki



Portti keittiöpuutarhaan. Haaveena upea kärhöjen peittämä portti.




Postauksen kuvituksena on muuten kuvia meidän pihalta, nyt jo melkein parin viikon takaa. Tulppaanit kukkivat tänä vuonna melko myöhään, samoin arovuokko ja moni muukin alkukevään kukkija.

Nyt suunnataan juhannuksen viettoon, aurinkoista ja vähäsateista juhannusta kaikille! Toivottavasti niitä villasukkia ja kerrastoja ei tarvitse ottaa viikonloppuna käyttöön.

Tyttärelle bombertakki kevääseen

Tänä keväänä bomber-takit tuntuvat olevan "in" niin lasten kuin naistenkin pukeutumisessa. Itse vierastan (ainakin toistaiseksi) kyseistä takkimallia, koska minä ja pitkä selkäni eivät sovi yhteen pusakkamallisten takkien kanssa. Bombereita olen kyllä kaupoissa hipelöinyt, mutta sinne kauppaan ne ovat toistaiseksi jääneet.
Mutta onni on tytär, jolle sellaisen voi hankkia! Koska kaupasta ei omaan makuun löytynyt tarpeeksi hillittyä takkia, joka sopisi asun kuin asun kanssa, päätin tehdä sellaisen itse. Anopilta sain lainaan SK 3/2017 lehden, josta löytyi tarpeeksi helppo ohje ja kaapista jo aiemmin ostamani Verson Puodin upea Sielulintu-kangas, jonka nyt raaskin ottaa käyttöön. Kangasta olin säästänyt juuri sopivaa tarkoitusta varten ja kevyt joustocollege on mitä mainioin materiaali kevään (tai kesän!) takkiin. Sitä oli sen verran vähän, että omaan vaatteeseen se ei riittäisi, mutta tyttären takkiin kyllä ja ylikin jäi.




Suuri Käsityö-lehden kaava oli lopulta melko helppo ommella ja luulen, että samalla kaavalla saattaa syntyä useampikin takki. Nyt kun "harjoitusversio" on tehty. Syksymmällä vähän eri materiaalista ja vuorillisena tämä olisi kiva syystakkimalli. Ihan kovin tarkkaa tarkastelua tämä takki ei kaipaa, sillä taskut ja vetoketju olivat taas ne hankalimmat jutut, vaikka molempia olen aiemminkin ommellut. Mutta tässä, kuten muissakin lastenvaatteissa, tärkeintä oli se että tyttö tykkää! Hän haluaisi näillä viileämmillä ja tuulisilla keleillä laittaa sen "äitin tekemän mustan takin" päälle ja huutohan siitä aina tulee, kun päälle pitäisi laittaa vähän paksumpi takki. Kolmevuotiaan uhmaikäisen tytön elämän tärkeitä juttuja, nämä pukeutumisjutut..

Tytöstä on kaikenlisäksi kuoriutunut varsinainen malli. Ei paljon tarvinnut suostutella kameran eteen kuvia varten ja hän poseerasi kuin vanha tekijä. Minun ei tarvinnut kuin kuvata. Olin jo etukäteen varautunut lahjontaan, mutta ei tarvittu tällä kertaa rusina-askia tai prinsessakeksiä.

Poseerausasento :D




Näihin Suomen kesän vaihteleviin ja välillä aika kylmiinkin kesäpäiviin sopii asusteeksi bombertakin kaveriksi myös rusettipanta. Kuvien vaaleanpunainen rusettipanta on Sohvila Designin omasta mallistosta ja neulottu puuvilla-merinovillalangasta. Pitää korvat lämpimänä, mutta on kesäinen eikä liian kuuma materiaalinsa puolesta. Suomen kesä kun on sen verran arvaamaton ja vaikka se kunnon lämmin kesä sieltä vielä tulisikin, aina on tarvetta pannalle viileneviin kesäiltoihin. Ja asun kuin asun täydentää tietenkin aina ne aurinkolasit! Meillä niitä käytettäisiin melkein joka päivä, satoi tai paistoi. Kovia ne tosin joutuvat kokemaan, kun lentävät välillä pois päästä ja takaisin päähän, välillä omaan ja välillä pikkuveljen.



Tuota ihanaa Verson Puodin Sielulintu-kangasta jäi vielä sen verran yli, että siitä saa mahdollisesti vielä äitikin jotain. Haaveissa on nimittäin oman pikkulaukun ompelu, osa materiaaleistakin on jo hankittu. Saa nähdä riittääkö aika ja jääkö haaveeksi vain..!

P.S. niin ja otsikossahan lukee bombertakki kevääseen. Takkihan siis valmistui jo jokunen aika sitten ja ollut ahkerassa käytössäkin jo, mutta postaus on odotellut luonnoksissa julkaisua..


Helatorstain koko perheen pyöräretki


Tuntuu, että viime aikoina ollaan koko perheen voimin oltu ihan liikaa vain kotona. Arki on rullannut eteenpäin samassa uomassa jo tovin, ja päivät ovat täyttyneet miehen töiden, kerhojen, omien harrastusten ja arjen pyörityksen lisäksi lähinnä pihalla puuhailusta. Viikonloput ovat kuluneet juhlien, joko kotona oman perheen kesken tai jossain muualla vieraaksi kutsuttuina. Arjessa ei toki ole mitään vikaa, mutta aina silloin tällöin yhdessä koko perheen kanssa toteutetut retket ja perheen keskinen yhdessäolo jossain muualla kuin kotiympyröissä tuo mukavaa vaihtelua. Ja auttaa taas jaksamaan siinä arjessakin paremmin, lapset kiukuttelevat vähemmän ja aikuisetkin jaksavat taas paremmin.


Kesäaikaan näiden aitausten toiselle puolelle tulee mm lampaita laiduntamaan, nyt ne olivat vielä koskemattomia ja valtoimenaan valkovuokkoja.


Helatorstai ja miehen arkivapaa tuli siis kuin tilauksesta. Jo etukäteen oltiin miehen kanssa mietitty jotain yhteistä tekemistä koko perheen voimin ja lopulta päädyttiin toteuttamaan jo pidemmän aikaa mielessä ollut koko perheen pyöräretki. Lapset ovat molemmat vielä niin pieniä, että pyörän selässä olivat vain aikuiset ja molemmat lapset istuivat pyöräkärryn kyydissä.

Mahtavan kokoinen ja arvokkaan näköinen vanha tammi oli pakko pysähtyä taltioimaan kameralle.

Thule Coaster-pyöräkärry kahdelle lapselle (ja miehen cyclocross)



Kärrynä meillä on kahden istuttava Thulen Coaster-kärry, joka on ollut kyllä jokaisen euronsa arvoinen. Sen kyydissä on kuljettu kerhoon, käyty kaupassa ja kirjastoreissuilla ja ajettu vähän pidempiäkin lenkkejä. Molemmat lapset mahtuvat sinne vielä loistavasti kyytiin ja taakse jää vielä tilaa vaikka kauppakasseille. Aluksi nuorempi lapsista kulki vauvoille suunnitellussa, kärryyn liitettävässä "istuimessa", mutta nyt molemmat lapset istuvat valjaissa.

Helatorstain pyöräretkemme kulki kotoa paikallisen kyläkaupan, Kustavintien varrella sijaitsevat Pyheen kyläkaupan kautta Mietoistenlahden Vasikkahaan lintutornille ja sieltä isoisovanhempien kautta takaisin kotiin. Kyläkaupalta ostettiin mukaan evääksi muhkeat patongit ja sämpylät ja vaikka sää ei ollutkaan yhtä aurinkoinen kuin vielä muutama päivä sitten, mukaan ostettiin myös jäätelöt.

Retken kohokohta: eväät (ja upeasti säiden kuluttama pöytä parkkipaikalla)



Joko mennään?


Eväät syötiin jo lintutornin parkkipaikalla tuulisen sään vuoksi, sillä parkkipaikka oli sopivan suojaisa. Siitä jatkettiin pyörillä kohti lintutornia. Matkaa parkkipaikalta lintutornille oli n. 700 m ja polku oli sen verran leveä, että pyörillä ja pyöräkärryllä pääsi loistavasti ajamaan. Myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla matka taittuisi. Vaikka sää oli tuulinen ja osittain pilvinen, tornin huipulta oli hulppeat maisemat Mietoistenlahdelle ja merelle.

Leveät polut, melkein metrin levyiset, veivät tornille asti.



Meillä ei ollut sen kummempia kiikareita tai kaukoputkia mukanamme, meille riitti upeat maisemat (ja lehmät) lintutornin huipulta. Kiikareilla olisi päässyt taatusti ihailemaan myös lintuja, ehkä seuraavalla kerralla täytyy ottaa nekin mukaan. Paluumatkalla tornilta ihailtiin rannalla laiduntavaa karjaa ja harmiteltiin kun ne olivat niin kaukana.


Näitä maisemia olisi voinut jäädä pidemmäkisikin aikaa ihailemaan

Ne mustat lehmät, jotka tytär bongasi heti. Varsinaisia lintubongareita tämä meidän perhe..



Kaikenkaikkiaan kilometrejä pyörällä kertyi retken aikana hiukan reilu 40 km, ihan mukava lenkki siis tuli ajettua. Mies veti kärryä perässään, joten hänelle tuli melkoinen treeni vastatuuleen ajaessa. Hänellä tosin pyöräilystä on enemmän kokemusta ja kilometrejä alla muutenkin huomattavasti enemmän kuin minulla. Mukava retki, mahtavaa että saatiin aikaiseksi lähteä ja ainakin lapsilla oli mukavaa. Eväät olivat todennäköisesti heidän mielestään retken kohokohta, mutta niin kai sen kuuluukin tuossa iässä olla. Kohteena Mietoistenlahti on loistava, tämän yhden lintutornin lisäksi siellä riittäisi katseltavaa useamman retkipäivän verran. Onneksi kesä on vasta tulossa!





Mietoistenlahti (viralliselta nimeltään kai Saarenaukko) on siis Mynämäen kunnan alueella sijaitseva noin viiden neliökilometrin kokoinen alue, joka on nykyisin Natura 2000-suojelualuetta. Alueelta löytyy yhteensä kolme lintutornia sekä Sillankarin kallio, jotka ovat tunnettuja kohteita etenkin lintubongareiden keskuudessa. Alueen läheisyydestä löytyy myös peräti 1200-luvulta peräisin oleva Saaren kartano, joka tosin nykyään toimii Koneen säätiön ylläpitämänä taiteilija- ja tutkijaresidenssinä.
Kokonaisuudessaan vierailemisen arvoinen paikka ja mahtava retkikohde myös lapsiperheille, vaikka perheestä ei varsinaisia lintubongareita löytyisikään. Lisää tietoa Mietoistenlahdesta löytyy mm Retkipaikka-sivustolta, kannattaa tutustua jos kiinnostuit.