Neuleasustesetti itselle

Viime aikoina on tullut neulottua paljon. Omille lapsille tarpeeseen pipoja, villasukkia, villatakkeja, huiveja ja joulun alla tietenkin joululahjoja. Oma lukunsa on tietenkin verkkokauppa, jonne on koko ajan tekeillä jotain. Verkkokauppaan tulevien tuotteiden lisäksi keskeneräisiä töitä on useita, mutta tähän väliin oli kuitenkin pakko tehdä myös jotain itselle.

Sainkin hiljattain valmiiksi neuleasustesetin, joka on vain ja ainoastaan minulle. Vaikka kaksivuotias tytär totesikin settiä kokeillessani, että lainaa tuubihuivia. Täytynee piilottaa se siis tytön ulottumattomiin ylähyllylle.


Neuloin Klompelompe-kirjasta Klompemyssyn ja Siksak-tuubikaulurin. Lankana käytin tuttua Dropsin Merino Extra Fine-lankaa, joka on ihanan pehmeää ja kutittamatonta. Pipo ja kauluri valmistuivat hiljakseen, muiden töiden ohessa. Väri osoittautui nappivalinnaksi, vaikka kerällä ollessaan langan väri hiukan epäilytti. Olen varannut lankaa vielä sen verran, että saan lapaset täydentämään settiä. Silmukat niitä varten luon varmasti jossain vaiheessa puikoille, kunhan ehdin. Valitettavan usein varsinkin lapsille tarpeeseen tulevat neuleet menevät edelle ja tälläkin hetkellä on kesken mm. villatakki tyttärelle. Ehkä jossain vaiheessa taas jotain itsellekin.

Klompelompelue

Neuloin tuubikaulurin 4mm ja 60 cm pyöröpuikolla ja pipon 4mm ja 40 cm pyöröpuikolla sekä sukkapuikoilla. Valmis setti löytyy muuten myös Ravelrysta, muistin pitkästä aikaa päivittää jotain myös sinne.


Tästä tuli loppujen lopuksi kiva setti, pääsee varmasti jokapäiväiseen käyttöön.

P.S. Muista osallistua edellisen postauksen arvontaan! Pääset sinne tästä.

Sohvila täyttää vuoden

Aika tuntuu kuluvan siivillä, etenkin viime vuosi tuntui hujahtavan ohitse ihan älyttömän nopeasti. Kuopuksen syntymästä tuntuu olevan vain hetki, mutta hänkin täyttää seuraavaksi jo yhdeksän kuukautta. Mihin tämä aika menee?

Mutta aikaa on kulunut siitäkin, kun kirjoitin Sohvilan ensimmäisen postauksen. Itseasiassa tällä viikolla siitä tulee kuluneeksi kokonainen vuosi. Paljon on ehtinyt sen jälkeen tapahtua, niin omassa elämässä kuin täällä bloginkin puolella. Omat taidot kirjoittamisessa, valokuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä ovat ainakin parantuneet. Mutta isoimpana on kuitenkin pääsy viime vuoden lopulla osaksi Åblogien-verkostoa! Siitä olen edelleen innoissani ja odotan tulevaa, erilaisia yhteistyöjuttuja sekä verkostoitumista muiden Turun seudun bloggaajien kanssa. Uskon, että Åblogit antaa vielä paljon kuluvana vuotena sekä blogille että minulle.

Sen kunniaksi, että Sohvilalla on jo vuosi takanaan, ajattelin pitää pienen arvonnan. Jo aiemmin blogissa hehkutin Design by Ilonan tuotteita, postauksen siitä voit lukea täältä. Nyt minulla on ilo ja kunnia arpoa teille lukijoille Design by Ilonan kaunis, mustavalkoinen Kivi-tarjotin sekä musta Hexagon-kaulakoru.*


Tarjotin on valmistettu suomalaisesta koivuviilusta ja se kestää konepesun. Sen halkaisija on 35 cm. Tarjottimessa on samaa tyylikästä kivi-kuosia kuin aiemmin ostamassani kännykän suojakuoressa, josta kertovasta postauksesta mainitsin tuossa yllä.
Hexagon-koru puolestaan on valmistettu suomalaisesta koivuvanerista ja se on väriltään musta. Korun ketju on ruostumatonta terästä. Ihanan pelkistetty muotoilu, jonka ansiosta koru onkin yhdistettävissä moneen asuun.


Design by Ilonan muita kauniita tuotteita pääset tarkastelemaan tästä. Suosittelen! Design by Ilona tekee verkkokaupassa myynnissä olevien tuotteiden lisäksi myös graafista suunnittelua, kannattaa siis tutustua myös muihin palveluihin, jos tarve suunnittelulle on ajankohtainen esimerkiksi lähestyvien häiden tai ristiäisten takia. Etenkin, jos hakusessa on selkeä, skandinaavisen mustavalkoinen ulkoasu. Kannattaa tutustua paremmin palveluihin tästä linkistä.





Mutta itse arvontaan!
Pääset osallistumaan arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. Liittymällä blogin lukijaksi saat kaksi arpaa. Muistathan laittaa sähköpostiosoitteesi, jos osallistut arvontaan anonyymina, jotta tavoitan sinut mahdollisimman pian voiton osuessa kohdalle.
Aikaa osallistua arvontaan on aina sunnuntaihin 5.2.2016 puoleen yöhön asti.  Ilmoitan arvonnan voittajan täällä blogissa ja tietysti suoraan voittajalle.

Onnea arvontaan!

P.S. Saatan pistää pienen arvonnan pystyyn myös Instagramin puolella, kannattaa seurata siis myös instassa. (@annaskoivuniemi)

* Arvonta toteutetaan yhteistyössä Design by Ilonan kanssa.

Makuuhuoneen uusi työpiste

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo meidän makuuhuoneen uusi työpiste. Kun toiseen lastenhuoneeseen tarvittiin lisää tilaa, siellä säilytyksessä ollut meidän vanha Artekin ruokapöytä siirrettiin meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Ruokapöytä on aivan liian pieni keittiöön ja meidän perheelle, mutta työpöydäksi juuri sopivan kokoinen. Sain siis makuuhuoneeseen rauhallisen nurkkauksen tietokoneelle, jossa voin rauhassa kirjoittaa blogipostauksia tai päivitellä verkkokauppaa ja hoitaa tilauksia. Vastaavasti mieskin voi siellä rauhassa tehdä koneella töitä, jos siihen on tarvetta. Hän tosin usein työskentelee sohvalta käsin, niinä harvoina kertoina kun hänen tarvitsee tehdä töitä kotona.



Työhuoneessa toki on työpöytä ja työpiste, mutta tällä hetkellä työhuone toimii ompeluhuoneenani. Työpöydällä nököttävät saumuri ja ompelukone vievät sen verran tilaa, eikä niille toistaseksi ole juuri muuta paikkaa. Ja ompelu on helppo aloittaa, kun koneet ovat käyttövalmiina pöydällä. Lisäksi Artekin pöytä sai lisäaikaa työpisteenä, eikä sitä ainakaan vielä tarvinnut laittaa kiertoon.

Ajankäytön kannalta on myös helpompaa, kun esimerkiksi päiväuniaikaan, jolloin oma aika on rajallista, ei tarvitse ensin käyttää aikaa tilan tekemiseen työhuoneessa jotta saa tilaa tietokoneelle. Nyt koneen voi avata makuuhuoneessa ja pitää ompelujutut paikoillaan odottamassa seuraavaa ompeluhetkeä. Tällöin saa jotain aikaiseksikin ennen kuin lapset heräävät.



Työpöydän kaveriksi siirettiin Kartellin Louis Ghost tuoli, joka majaili aikaisemminkin makuuhuoneessa. Nyt se löysi paremman käyttötarkoituksen ja sopii paikkaansa paremmin kuin hyvin. Joululahjaksi saamani Kartellin uusi Combonibili-yöpöytä sopii myös loistavasti yhteen saman valmistajan tuolin kanssa. Makuuhuoneen ilme muuttui uuden yöpöydän myötä jotenkin avarammaksi, kun yöpöydän muoto muuttui kulmikkaasta pyöreäksi. Tuntui että tilaa tuli rutkasti lisää, vaikka todellinen muutos on vain muutamia senttejä. Aviomies onnistui puoliksi salaa ostamaan kauan haaveilemani yöpöydän ja se sopii täydellisesti paikkaansa, juuri niin kuin olin suunnitellutkin.
Vaikka huoneeseen tuotiinkin työpöytä, se ei onneksi vaikuta liian täyteen ahdetulta.

Taustalla näkyvä sängynpääty on muuten aviomiehen itse tekemä. Suunniteltiin sitä yhdessä ja hän toteutti sen toiveideni mukaan. Valmis pääty maalattiin samalla maalisävyllä kuin takana oleva seinä, jolloin se tuntuu ikään kuin sulautuvan seinään. Tykkään lopputuloksesta!

Työpöytä makuuhuoneessa

Marimekon tasaraitalakanat

Olen tähän asti ollut vankkumaton puuvillaisten lakanoiden kannataja. Puhtaiden, silitettyjen lakanoiden tuoksua ja pehmeyttä ei vain voita mikään, niiden väliin on ihana pujahtaa saunan jälkeen. Satiinilakanat eivät ole koskaan olleet minua varten, samoin flanelliset ovat saaneet ainakin toistaiseksi jäädä kauppaan. Perinteiset puuvillaiset lakanat ne pitää olla!
Mutta mielipiteet onneksi muuttuvat, kuten kävi tämänkin asian suhteen.

Saimme nimittäin joululahjaksi Marimekon tasaraitalakanat, joiden materiaali on ihanan pehmeää trikoota. Olen mustavalkoraidallista trikoolakanaa katsellut jo pitkään, mutten ole sitä itse raaskinut kuitenkaan ostaa. Kun jouluna paketista sitten paljastui kaksi pakettia lakanoita tyynyliinoineen, en voinut olla innostuneempi ja ilahtunut!



Parasta lakanoissa ulkonäön ohella on se, että ne voi huoletta pesun jälkeen laittaa kuivuriin ja kuivurista vaikka suoraan sänkyyn, ne eivät vaadi erikseen silitystä. Ihanan helppohoitoiset siis! Ja koska niin sisutus- kuin vaatemakunikin on viime vuosina muuttunut kovin mustavalkoiseksi, en voi olla tykkäämättä Marimekon jo klassikoksi muuttuneesta tasaraitakuosista. Toimii siis loistavasti myös lakanoissa. Trikoo materiaalina on helppohoitoisuutensa lisäksi myös lämpimämpi kuin perinteinen puuvilla. Varsinkin näin talvella trikoolakanat ovat ihanan lämpimät nukkua.

Raitakuosi tuntuu tekevän koko makuuhuoneesta ryhdikkäämmän ja tekee jopa mieli jättää sänky kokonaan petaamatta ja jättää raikkaat raidalliset lakanat esiin. Toistaiseksi sänky on jouduttu aamuisin edelleen petaamaan, muuten sieltä löytyisi päivän mittaan yksi ylimääräinen makoilija.



Uudet, ihanat lakanat antoivat myös hyvän syyn laittaa ainakin yhden parin vanhoja, tunkkaisen värisiä lakanoita kierrätykseen. Harmaat pellavalakanat ovat vielä sellaiset, joista haaveilen. Jos trikoolakanat ovat lämpimät talvella, pellavalakanat olisivat mukavan viileät kesällä. Kuten trikoolakanat, myös pellavalakanat ovat melko hintavia. Mutta ehkä jonain päivänä nekin meiltä vielä löytyvät.

Vimman lettileggarit

Onko täällä muita, jotka ovat haaveilleet Vimman lettilegginseistä, mutta eivät ole niitä ikinä ehtineet saada käsiinsä? Nyt niitä saa! Vimmalla on nimittäin vielä tämän viikon loppuun eli sunnuntaihin 15.1 asti käynnissä verkkokaupassa kyseisten legginsien ennakkomyynti.

Kuva: www.vimmacompany.com

Maija Louekarin suunnittelemasta lettikuosista on tullut hitti ja usein käy niin, että uuden legginsi- tai kangaserän saapuessa verkkokauppaan ja/tai myymälään, ne loppuvat samantien. Yleensä kun olen bongannut jonkun hihkaisevan Facebookissa, että nyt niitä taas saa, olen auttamatta jo myöhässä ja housut tai kangas on loppunut aikoja sitten.

Omaa silmää miellyttää eniten mustavalkoinen kangas, mutta samaa kuosiahan löytyy myös muissa väreissä. Ennakkomyynnissä on vain kolme eri värivaihtoehtoa. Näistä olisin voinut tilata itselleni molemmat mustavalkoiset versiot, mutta pitäydyin vain yhdessä parissa ja tilasin itselleni valkoisella pohjalla olevat housut. Legginsit lettikuosilla olisivat mahtavat myös tyttärelle, samisteluhengessä, mutta tällähetkellä niitä ei ole hänen koossaan saatavilla. Ja kangasta en lähde metsästämään, se käy melkein työstä. Jos vaikka lasten kokoa sattuisi tulemaan myös ennakkomyyntiin, sitten voisin tilata myös tyttärelle omat.

Kuva: www.vimmacompany.com


Tilattuani legginsit, aloin heti katselemaan hyviä kaavoja mustaan tunikaan, joka olisi yhdistettävissä kyseisten leggareiden kanssa. Tähän mennessä olen ommellut vain lapsille, mutta jos sitä uskaltautuisi ja raaskisi ommella myös itselle jotain. Aikuisen pitkään tunikaan menee vain kangasta niin paljon, että saa nähdä jääkö haaveksi. Helpommalla ja halvemmalla taitaa päästä kun kurvaa lähimpään kauppakeskukseen ja ostaa tunikan valmiina.

Talvi saapui myös meille

Talvi saapui lopulta myös tänne Lounais-Suomeen. Saa nähdä onko ilo lyhytaikaista, sillä tälle viikolle on luvattu myös lämpöasteita. Instagram on jonkin aikaa ollut täynnä upeita kuvia talvimaisemista, mutta täältä maan lounaisimmasta kolkasta lumi on puuttunut. Nyt sitä onneksi saatiin meillekin!



Viikonloppuna ehdittiin nauttimaan kunnolla talvesta, sillä kävimme koko perheen voimin lauantaina pulkkamäessä. Vuosi sitten joululahjaksi saatu valkoinen Stigan rattikelkka alkaa nyt olla sopivan kokoinen ja ajankohtainen ja se kaivettiinkin nyt esiin autotallin vintiltä. Viime vuonna esikoinen oli vielä liian nuori ja pieni, mutta nyt hän uskalsi jo kyytiin ja laski yksin hurjaa vauhtia alas pulkkamäkeä, ihan ylhäältä alas asti.

Perheen vauva ei puolestaan pulkkailusta vielä välittänyt. Istuminen vauvapulkassa oli niin unettavaa touhua, että silmät vaipuivat pakostakin kiinni. Onneksi mukaan otetut rattaat pelastivat, sinne oli mukavampi nukahtaa lämpöpussin suojiin, siskon viiletäessä isän kanssa alas mäkeä.


Sunnuntaina tytär pääsi testaamaan myös uusia luistimiaan tai "luistelukenkiä", kuten hän itse sanoo. Kärsivällisyys riitti kokonaiset kahdeksan minuuttia, sitten kutsui pulkkamäki.

Varastossa odottavat myös sukset ja sauvat pientä hiihtäjää, seuraavaksi kokeillaan niitä. Intoa ainakin löytyy, tytär muistuttaa aina vähän väliä suksista, jotka odottavat varastossa. Tähän asti lunta on odotettu hartaasti, mutta josko nyt päästäisiin sinne ladullekin asti. Kunhan vain saataisiin lisää lunta, jotta latu olisi lähempänä, omalla kylällä. Nyt ladun perässä täytyy lähteä melkein Turkuun asti.





Kuvituksena muuten tänään aamupäivällä pihalta otettuja kuvia, kun pulkkamäkireissusta ei kuvia tullut otettua. Lumi tekee kyllä ihmeitä, kaikki näyttää siltä kuin oltaisiin keskellä talven ihmemaata.

Unelmista totta



Unelmat on tehty toteutettavaksi, eikö totta? Alkanut uusi vuosi on minulle henkilökohtaisesti merkityksellinen, sillä se konkretisoi yhden minun unelmani toteutumisen. Käsityöt ja etenkin neulominen on ollut rakas harrastukseni jo vuosia, yksi niistä joka auttaa jaksamaan arjen pyörityksessä. Lasten synnyttyä aikaa neulomiseen on ollut otettava sieltä mistä sitä löytyy, vähän tuolta ja hieman täältä, arjen lomassa. Päiväuniaikaan, iltaisin, muutama rivi silloin, kun lapset sattuvat leikkimään hetken sopuisasti keskenään. Mutta ennen kaikkea neulominen on ollut aina lähellä sydäntä, muun käsillätekemisen yläpuolella.

Jo ennen kuopuksen syntymää mielessä pyöri ajatus neulottujen asusteiden myymisestä, vähän niin kuin sivutoimisesti, mitä nyt kotiäidin arjelta ehtisi. Neuloin lähinnä omalle tyttärelle, itselle ja miehelle, joululahjaksi myös muulle perheelle. Ajatus kuitenkin unohtui, jäi jonnekin mielen sopukoihin kytemään. Odottaessani nuorimmaista, ajatus heräsi uudelleen. Osittain myös siksi, että lähipiiri heitti ilmoille samantyylisen ajatuksen, aluksi puoliksi vitsinä. Jäin kuitenkin oikeasti miettimään asiaa. Kuopuksen synnyttyä, joskus kesällä, asia otettiin taas puheeksi keskusteluissa. Innostuin. Ja innostuin vähän lisää. Pohdin asiaa neuloessani päiväuniaikaan, juoksulenkeillä, milloin nyt olikaan aikaa asiaa rauhassa yksin miettiä. Syksyn edetessä pohdin asiaa vielä enemmän, jopa niin paljon että uni ei tullut silmään iltaisin miettiessäni ja pyöritellesäni asioita mielessäni.



Mutta yrittänyttä ei laiteta. Totesin, että en häviä mitään vaikka kokeilisin siipiäni yrittäjänä. Olisi helppo aloittaa ollessani kotona lasten kanssa, se mahdollistaisi paljon, mutta toisaalta olisi myös haastavaa. Miten saisin yhdistettyä kaksilapsisen perheen arjen pyörittämisen yrittäjyyteen ja vielä jossain välissä kirjoittaa tänne blogiin? Toisaalta yrittäjyys toisi vastapainoa arkeen, pääsisin toteuttamaan ja kehittämään itseäni, oppimaan taatusti valtavasti uutta ja tutustumaan matkan varrella uusiin ihmisiin.

Joten tässä sitä nyt ollaan, uunituoreena yrittäjänä, kahden alle kolme vuotiaan lapsen äitinä, uuden ja ihmeellisen äärellä. Joulunalusaika oli kiireinen, kun joulutohinoiden, joulumyyjäisten ja kaiken muun ohella yritin saada yrityksen asioita eteenpäin. Nyt on paperiasiat hoidettu, istuttu koneen ääressä yömyöhään, mietitty, kirjoitettu, neulottu ja ideoitu. Ja loppua ei näy, mutta ah niin nautin tästä jo nyt!



Tästä pääset katsomaan, mitä olen viime aikoina puuhannut, tervetuloa Sohvila Designin verkkokauppaan:


Linkki verkkokauppaan löytyy myös blogin sivupalkista ja Sohvila Designia pääset seuraamaan myös Facebookista ja Instagramista. Tervetuloa tykkäämään!

Tällä hetkellä Sohvila Designin verkkokaupan valikoimissa on käsintehtyjä, merinovillasta neulottuja pipoja ja tuubihuiveja vauvoille ja lapsille. Valikoima varmasti kasvaa ajan myötä, kunhan saan asiat rullamaan. Ideoita ja toiveitakin otan mielelläni vastaan!

Nyt neuletyö käteen ja takkatulen ääreen neulomaan, ulkona pakkanen paukkuu jo lähellä kahtakymppiä. Rentouttavaa keskiviikkoiltaa!

Virkatut passipussit

Pukinkonttiin päätyi jouluna muutama itse tehty lahja, mutta vasta nyt sain aikaa kirjoittaa niistä tänne. Lähipiirin toiveet lahjojen suhteen tulivat vain kaksi viikkoa ennen joulua, joten kiire meinasi lahjojen kanssa tulla, varsinkin kun puuhaa oli muutenkin. Ihan kaikki eivät pakettiin asti ehtineet, mutta tonttu lupasi toimittaa yhden kesken jääneen pehmeän paketin myöhemmin, joulun jälkeen. Kaiken kiireen keskellä myös kuvat pakettiin päätyneistä lahjoista unohtuivat kokonaan. Tai muistin ne aattona, kun kyseiset paketit oli jo paketoitu ja odottivat lahjakorissa.

Sohvila virkattu passipussi


Yhden lahjan sisällöstä kuitenkin muistin ottaa kuvat, vieläpä valoisaan aikaan. Lahjansaajalla oli toiveena saada passipussit itselleen ja tyttöystävälleen, pussin johon mahtuisi passin lisäksi lentoliput ja mahdollisesti pieni käteistä rahaa. Väritoiveina oli kirkkaan punainen ja liila. Innoittajana taisi toimia tämä passipussi.
Aikaisemmin virkattuihin passipusseihin käytin lankana kulutusta kestävää ja vahvaa kalalankaa ja samaa lankaa ajattelin käyttää nytkin. Mutta väritoiveet aiheuttivat päänvaivaa ja hetken jo pohdin toiseen lankaan vaihtamista. Kirkkaan punainen ei ollut ongelma, vaan liila. Sitä ei tuntunut löytyvän mistään. Olin verkkokauppojen armoilla, sillä aikaa ei ollut lähteä metsästämään sitä kivijalkaliikkeistä. Tiesin, että Lankavan Molla-kalalankaa on ollut myynnissä juuri oikean liilan sävyisenä, mutta sitä ei tuntunut enää löytyvän mistään. Kompromissina ostin sian säkissä ja tilasin lankaa sävyssä "orkidea".  Sävy on jotain liilan ja pinkin välimaastosta ja kun lahjansaaja vakuutti sävyn olevan ok (vaikka se ei nyt liilaa ollut nähnytkään...), ei muuta kuin lanka koukulle ja virkkaamaan.




Koska langan metsästykseen oli kulunut useampi päiväuniaika, onneksi itse pussien virkkaaminen sujui nopeaan. Itseasiassa niihin taisi kulua saman verran päiväuniaikaa kuin oikean sävyisen langan metsästykseenkin. Valmista tuli jouluviikolla ja ehdin kuvatkin napata.



Muita pukinkonttiin päätyneitä lahjoja olivat valkoinen merinovillainen pipo, harmaa merinovillainen tuubikaulahuivi sekä mjsta merinovillainen simppeli kaulahuivi. Viimeksi mainittu on tosin viimeistelyä vaille valmis ja tonttu toimittaa sen jälkitoimituksena.


Hyvää uutta vuotta 2017!

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2017!
Edellisestä postauksesta vierähti aikaa, joulu meni yhdessä hujauksessa ohi. Syynä lienee joulunpyhien sijoittuminen tällä kertaa viikoloppuun ja se, että tänä vuonna miehellä ei ollut kuin yksi lomapäivä ja paluu arkeen koitti aika nopeasti heti joulun jälkeen. Jouluaatto ja joulupäivä kuluivat sukulaisissa, ja vain kaksi päivää saatiin viettää oman perheen kanssa kotona rauhassa. Vaikka sukujen kanssa joulunvietto onkin mukavaa, on se melko stressaavaa pienten lasten kanssa, joten kotona perheen kanssa yhdessäolosta nauttii huomattavasti enemmän. Ehkä ensi vuonna miehelläkin on mahdollisuus pitää enemmän lomapäiviä ja joulusta ehtisi nauttia pidempään!

Joulun välipäivät kuluivat minun osalta sairastellessa ja loppua ei näy. Ei onneksi mitään sen kummallisempaa kuin flunssaa ja toistaiseksi vain minä olen kipeä. Olen äärettömän harvoin kipeä, kerran vuodessa, ja kun sen flunssan saan, sairastan sitten kunnolla. Olo on vetämätön ja kurkkukivun, päänsäryn, lihasjumin ja ärsyttävän yskän yhdistäminen kahden alle kolmivuotiaan perässä pysymiseen ja normaalin arjen pyörittämiseen tuntuu välillä mahdottomalta. Onneksi viikonloppu ja vuodenvaihde pelasti tilanteen ja ehkä se flunssakin tästä alkaa hellittää.




Uuta vuotta meillä vietettiin tänä vuonna rauhallisesti. Suunnitelmat muuttuivat vähän alkuperäisestä ja vietimmekin uuden vuoden oman perheen kesken kotona. Syötiin hyvin, tehtiin vähän normaalista poikkeavaa ja ehkä keyempääkin ruokaa, käytiin ulkona ihmettelemässä raketteja lasten kanssa ja lasten mentyä nukkummaan, otettiin lasilliset kuohuvaa aikuisten kesken.
Raketit jäivät tänä vuonna kauppaan, meidän esikoinen nimittäin pelkää rakettien pauketta. Nukahtaminen olikin vähän hankalaa naapurien rakettien ampumisen vuoksi, mutta onneksi tyttö lopulta nukahti ja nukahdettuaan nukkui koko yön aamuun asti. Nuorimmainen ei ollut millänsäkään rakettien paukkeesta, ei ulkona eikä nukahtaessaan kuin saunalyhty omaan sänkyynsä.
Tähtisadetikut olivat kuitenkin huippujuttu!




Alkanut uusi vuosi tuo uusia tuulia ja odotan innolla mitä tuleman pitää! Pääsy loppuvuodesta Åblogien joukkoon tuo taatusti uuden vuoden myötä lisää uusia tuttavuuksia ja mahdollisuuksia päästä mukaan monenlaiseen toimintaan, mutta Åblogien lisäksi myös muita uusia tuulia on luvassa.
Jo ennen joulua alkanut projekti on pitänyt kiireisenä ja pitää vieläkin jonkin aikaa, kunnes asiat saadaan rullaamaan. Bloginkin puolelle asiasta kirjoitan, kunhan saan kaikki valmiiksi.

Mukavaa alkanutta vuotta ja onnen täyteisiä hetkiä vuodelle 2017!